Siis kamalaa kun näin 39v perheenäitinä ihastuu
Joo siis mulla on onneton avioliitto, jossa olen sinnitellyt jo vuosia. Emme ole eronneet, koska käytännön syistä ja lasten takia on helpompi asua yhdessä. Seksiä ei esim ole ollut enää varmaan pariin vuoteen. Ero on tapetilla aika ajoin, ja uskoisin että seuraavan 5 vuoden sisällä, kun lapset kasvavat, ero tulee myös tapahtumaan.
No, nyt olen sitten töiden kautta tavannut miehen, jonka tiedän myös olevan eroamassa. Ja apua, olen ehkä toista kertaa 15 vuoteen ihastunut (se aika kun olen ollut yhdessä mieheni kanssa) ja tällä kertaa olen melko varma että vastapuolikin on ihastunut, ainakin kemia on todella voimakas meidän välillä.
Tää on tosi hankala tilanne. Ihastun oikeasti tosi harvoin. 99,9% miehiä kohtaan en tunne minkäänlaista vetoa. Tavallaan olen toivonut että ihastuisin johonkin, jotta saisin tätä eroasiaa eteenpäin. Nyt vaan en tiedä mitä apua siitä on, hankaloittaa vaan elämää ja vie liikaa ajatuksia. En usko, että kumpikaan tulee mitään tekemään tai edes suoraan tunnustamaan että on tunteita toista kohtaan, ja se tuntuu ainakin itsestäni tässä tilanteessa ihan mahdottomalta ajatukselta, molemmilla lapsia jne. En halua sotkea kaikkien elämää lopullisesti. Mutta on tosi vaikea työskennellä, kun tämä ihminen on vieressä ja huomaan että hänkin on todella kiusaantunut.
Toisaalta mietin, kun niin harvoin tulee tällaista vastaan, että pitäiskö jouduttaa nyt vaan eroa ja ehkä tehdä jotain tämän ihastuksen kanssa Olenko ihan kauhea ihminen?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Välttele miestä mahdollisuuksien mukaan nyt jonkin aikaa. Oman kokemukseni mukaan parissa päivässä se pahin ihastuminen hälvenee ja sitten voi pohtia, että mikä nykyisessä avioliitossa onkaan vialla ja voiko sitä korjata. Itse ainakin olen niin tunteella eläjä, että ihastuessani olen valmis heittämään kaiken vanha romukoppaan ja liitto tuntuu aivan kamalalta. Mutta minulla ne ihastumisen tunteet eivät pysy kovin kauaa vahvoina, jos en näe ihastuksen kohdetta. Toki täytyy myös aktiivisesti yrittää olla ajattelematta ihastusta esim. hankkimalla paljon ohjelmaa päiviin. Viikon jälkeen ihastus on sitten jo kevyttä, mutta valitettavasti saattaa roihahtaa uudelleen heti, kun taas tapaa kohteen. Joskus kuitenkin tulee päivä, kun ihastusta ei enää tunne lainkaan.
Pitkä sepustus, mutta tiivistettynä: älä tee päätöksiä ennen kuin olet ollut erossa ihastuksestasi jonkin aikaa. Työkaverista voi olla vaikeaa, mutta mahdollisesti etätyöt tepsii tässä kohtaa tai sitten odotat kesälomia. Tapaamistauon pohdit elämääsi ja parisuhdettasi ja mietit, mitä haluat tehdä.
Joudumme olemaan tekemisissä jonkin verran. Ihastus on jo kerran laimennut, kun ei muutamaan viikkoon nähty, mutta roihahti uudestaan kun nähtiin, tosin jännästi hieman viiveellä, ei samantien. En osaa sanoa mikä siihen vaikuttaa. Tosi kyllästynyt olen nykyiseen suhteeseeni ja tilanteeseen ylipäänsä. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin lukioikäinen, kun arvasin, että äidillä on joku uusi mies. Ei tunnustanut heti ja tuo pari vuotta oli kamalaa aikaa kotona. Vasta kun valmistuin lukiosta ja olin ollut melkein vuoden ulkomailla aupairina äiti ilmoitti, että eroavat ja kertoi löytäneensä uuden, jonka kyllä puoli sukua kai jo oli tiennytkin ja minä & isänikin oltiin arvattu. Lasten takia ei todellakaan kannata jäädä onnettomaan avioliittoon, siinä vaan kärsii kaikki ja kärsimys senkun pitkittyy. Itsellenikin vaikka tavallaan olin ihan sivullinen pelkkänä tyttärenä äitini ja isäni avioliitossa jäi silti eräänlainen luottamusongelma ihmisiin/ihmissuhteisiin ja uskon, että äitini pettäminen, vaikka sen tavallaan ymmärsinkin, oli isossa osassa minulle myöhemmin omassa parisuhteessani puhjenneeseen rocd:hen (pakkoajatuspainotteinen parisuhteeseen liittyvä pakko-oireinen häiriö), mikä oli ihan päänsisäinen helvetti ja kesti vuosikausia.
Oletko vakuuttunut, että jos vanhempasi olisivat eronneet heti, sinulle ei olisi tullut myöhemmin pakko-ajatuksia?
Toisin sanoen, onhan se että vanhempi pettää ja lähtee aina lapsille pienempi tai isompi kriisi.
Nyt puhut asiaa. Sarjapettäjät ovat alinta pohjasakkaa ihmisinä, puolisoina ja vanhempina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin lukioikäinen, kun arvasin, että äidillä on joku uusi mies. Ei tunnustanut heti ja tuo pari vuotta oli kamalaa aikaa kotona. Vasta kun valmistuin lukiosta ja olin ollut melkein vuoden ulkomailla aupairina äiti ilmoitti, että eroavat ja kertoi löytäneensä uuden, jonka kyllä puoli sukua kai jo oli tiennytkin ja minä & isänikin oltiin arvattu. Lasten takia ei todellakaan kannata jäädä onnettomaan avioliittoon, siinä vaan kärsii kaikki ja kärsimys senkun pitkittyy. Itsellenikin vaikka tavallaan olin ihan sivullinen pelkkänä tyttärenä äitini ja isäni avioliitossa jäi silti eräänlainen luottamusongelma ihmisiin/ihmissuhteisiin ja uskon, että äitini pettäminen, vaikka sen tavallaan ymmärsinkin, oli isossa osassa minulle myöhemmin omassa parisuhteessani puhjenneeseen rocd:hen (pakkoajatuspainotteinen parisuhteeseen liittyvä pakko-oireinen häiriö), mikä oli ihan päänsisäinen helvetti ja kesti vuosikausia.
Oletko vakuuttunut, että jos vanhempasi olisivat eronneet heti, sinulle ei olisi tullut myöhemmin pakko-ajatuksia?
Toisin sanoen, onhan se että vanhempi pettää ja lähtee aina lapsille pienempi tai isompi kriisi.
Nyt puhut asiaa. Sarjapettäjät ovat alinta pohjasakkaa ihmisinä, puolisoina ja vanhempina.
Kuka on sarjapettäjä tässä?
Vierailija kirjoitti:
Tavatkaa, rakastelkaa, ottakaa iisisti.Älä hänen takia ota eroa.... Anna ajan näyttää..
Osaispa sitä vaan noin rennosti ajatella. Olen aina ajatellut aika mustavalkoisesti pettämisestä. Nyt kun parisuhdetta ei käytännössä ole, niin on ihan houkutteleva vaihtoehto. Erokin on hankala lasten kannalta. Joutuisivat vaihtaa kouluja jne. En oikein tiedä mikä olisi paras ratkaisu. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavatkaa, rakastelkaa, ottakaa iisisti.Älä hänen takia ota eroa.... Anna ajan näyttää..
Osaispa sitä vaan noin rennosti ajatella. Olen aina ajatellut aika mustavalkoisesti pettämisestä. Nyt kun parisuhdetta ei käytännössä ole, niin on ihan houkutteleva vaihtoehto. Erokin on hankala lasten kannalta. Joutuisivat vaihtaa kouluja jne. En oikein tiedä mikä olisi paras ratkaisu. T. Ap
Ota vastuu tekemistäsi. Elämä on valintoja. Mietipä jos lapsesi nyt tai myöhemmin näkisivät tämän ketjun. Katso itseäsi peiliin ja kysy itseltäsi oletko valmis sanomaan nuo kaikki mitä olet ketjuun kirjoittanut myös lapsillesi ennemmin tsi myöhemmin. Kyllä lapset aistivat tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavatkaa, rakastelkaa, ottakaa iisisti.Älä hänen takia ota eroa.... Anna ajan näyttää..
Osaispa sitä vaan noin rennosti ajatella. Olen aina ajatellut aika mustavalkoisesti pettämisestä. Nyt kun parisuhdetta ei käytännössä ole, niin on ihan houkutteleva vaihtoehto. Erokin on hankala lasten kannalta. Joutuisivat vaihtaa kouluja jne. En oikein tiedä mikä olisi paras ratkaisu. T. Ap
Ota vastuu tekemistäsi. Elämä on valintoja. Mietipä jos lapsesi nyt tai myöhemmin näkisivät tämän ketjun. Katso itseäsi peiliin ja kysy itseltäsi oletko valmis sanomaan nuo kaikki mitä olet ketjuun kirjoittanut myös lapsillesi ennemmin tsi myöhemmin. Kyllä lapset aistivat tilanteen.
Miksi ihmeessä lapsille pitäisi kertoa kaikki? Ei kai lasten kuulu vanhempienkaan väkisiä seksiongelmia esim kuulla tai muitakaan aikuisten juttuja. Kuka ihme kaikkea lapsille kertoisi. Tämä on anonyymi palsta, eikä tänne tarvitse kirjoittaa samalla tavalla kuin omille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavatkaa, rakastelkaa, ottakaa iisisti.Älä hänen takia ota eroa.... Anna ajan näyttää..
Osaispa sitä vaan noin rennosti ajatella. Olen aina ajatellut aika mustavalkoisesti pettämisestä. Nyt kun parisuhdetta ei käytännössä ole, niin on ihan houkutteleva vaihtoehto. Erokin on hankala lasten kannalta. Joutuisivat vaihtaa kouluja jne. En oikein tiedä mikä olisi paras ratkaisu. T. Ap
Ota vastuu tekemistäsi. Elämä on valintoja. Mietipä jos lapsesi nyt tai myöhemmin näkisivät tämän ketjun. Katso itseäsi peiliin ja kysy itseltäsi oletko valmis sanomaan nuo kaikki mitä olet ketjuun kirjoittanut myös lapsillesi ennemmin tsi myöhemmin. Kyllä lapset aistivat tilanteen.
Miksi ihmeessä lapsille pitäisi kertoa kaikki? Ei kai lasten kuulu vanhempienkaan väkisiä seksiongelmia esim kuulla tai muitakaan aikuisten juttuja. Kuka ihme kaikkea lapsille kertoisi. Tämä on anonyymi palsta, eikä tänne tarvitse kirjoittaa samalla tavalla kuin omille lapsille.
Ei nyt. Mutta totuudella on tapa tulla esiin ennemmin tai myöhemmin. Ja se voi olla kivuliasta jos on valehdellut tai salaillut asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavatkaa, rakastelkaa, ottakaa iisisti.Älä hänen takia ota eroa.... Anna ajan näyttää..
Osaispa sitä vaan noin rennosti ajatella. Olen aina ajatellut aika mustavalkoisesti pettämisestä. Nyt kun parisuhdetta ei käytännössä ole, niin on ihan houkutteleva vaihtoehto. Erokin on hankala lasten kannalta. Joutuisivat vaihtaa kouluja jne. En oikein tiedä mikä olisi paras ratkaisu. T. Ap
Jos snä eroat niin mite se tarkoittaa, että lasten pitää vaihtaa koulua ym? Miksi lapset eivät voi jäädä kotiinsa, kun sinä lähdet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavatkaa, rakastelkaa, ottakaa iisisti.Älä hänen takia ota eroa.... Anna ajan näyttää..
Osaispa sitä vaan noin rennosti ajatella. Olen aina ajatellut aika mustavalkoisesti pettämisestä. Nyt kun parisuhdetta ei käytännössä ole, niin on ihan houkutteleva vaihtoehto. Erokin on hankala lasten kannalta. Joutuisivat vaihtaa kouluja jne. En oikein tiedä mikä olisi paras ratkaisu. T. Ap
Jos snä eroat niin mite se tarkoittaa, että lasten pitää vaihtaa koulua ym? Miksi lapset eivät voi jäädä kotiinsa, kun sinä lähdet?
Kuka sen kodin maksaa? Lapset itse? Ei meillä ole varaa kummallakaan pitää isoa kotia ja lisäksi hankkia pienempää rinnalle. Miehelläni varsinkin on huonot tulot, sekin yksi asia joka rassaa ja johon olen kyllästynyt. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos se on tavallinen mies, hänelle kelpaisi suurin osa naisista, mutta ei saa ikinä oikein mitään. Sinulle hän on erityinen ja se varmasti imartelee häntä.
Tai sitten hän on chad, joka täyttää tietyt luustokriteerit ja hänelle kertyy useimpien naisten huomio...myös sinun.
Mikähän tuossa viestissä keräsi niin paljon alapeukkuja? Faktat on ikäviä?
Vierailija kirjoitti:
Ap on trolli joka sai provottua.
En ole. Ihan tavallinen nainen olen, joka vaan ollut vuosikausia ilman huomiota oman miehen suunnalta ja jo melkein turtunut ja tottunut siihen ja miettinyt että ehkä en enää muuta ansaitsekaan. Aika vaarallista on se, kun sitten yhtäkkiä komea, viehättävä mies huomioikin t. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on trolli joka sai provottua.
En ole. Ihan tavallinen nainen olen, joka vaan ollut vuosikausia ilman huomiota oman miehen suunnalta ja jo melkein turtunut ja tottunut siihen ja miettinyt että ehkä en enää muuta ansaitsekaan. Aika vaarallista on se, kun sitten yhtäkkiä komea, viehättävä mies huomioikin t. Ap
Oletko koskaan keskustellut kumppanisi kanssa ja sanonut suoraan kiertelemättä ja vihjailematta siitä miltä sinusta tuntuu ja mitä itse tarvitsisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on trolli joka sai provottua.
En ole. Ihan tavallinen nainen olen, joka vaan ollut vuosikausia ilman huomiota oman miehen suunnalta ja jo melkein turtunut ja tottunut siihen ja miettinyt että ehkä en enää muuta ansaitsekaan. Aika vaarallista on se, kun sitten yhtäkkiä komea, viehättävä mies huomioikin t. Ap
Oletko koskaan keskustellut kumppanisi kanssa ja sanonut suoraan kiertelemättä ja vihjailematta siitä miltä sinusta tuntuu ja mitä itse tarvitsisit?
Vaikka kuinka monta kertaa. Olen jo luovuttanut. Jos toinen ei ymmärrä, niin sitten hän ei ymmärrä. Pitää minua itsestäänselvyytenä, on aina pitänyt. Hän ei osaa olla läsnä tai huomioida. Ei ole koskaan oikein edes katsonut minua silleen intensiivisesti tai ihailevasti ja jutellut minulle tai ollut kiinnostunut siitä mistä tykkään tai mitä haluan. En edes osaa selittää, mutta nuorempana on tullut muitakin miehiä tapailtua ja kyllä jokainen enemmän eforttia pisti suhteen eteen. Hyvä kysymys, miksi sitten päädyin yhteen tämän miehen kanssa? En itsekään tiedä. Olin vielä nuori ja toivottoman rakastunut ja ajattelin että selvitetään ongelmat ja kyllä mies oppii asioita, sitten olinkin jo pian raskaana. No pahemmaksihan kaikki muuttui, onneksi kaikista kamalin aika toivon mukaan on ohi. Silti, huono suhde on huono suhde, eikä se muuksi muutu. Miehen mielestä kaikki on hyvin eikä hän oikeastaan halua edes kuulla miksi en ole onnellinen. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap on trolli joka sai provottua.
Kaikki täällä on trolleja. Sinäkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lähes sama kokemus. Kerroin lopulta tunteeni työkaverimiehelle ja hän sanoi pitävänsä minusta myös. Muutaman viikon kuluttua ilmoitin erohaluni exälle ja eropaperit allekirjoitettiin. Myöhemmin muutin pois.
Olihan se melkoinen hetki elämässä lasten takia. Elämä muuttui täysin. Eron jälkeen olen tehnyt asioita, joita en koskaan olisi tehnyt avioliitossa mm työpaikan vaihto, muutto toiseen kaupunkiin, opinnot ym. Avioliitto jäädytti paikalleen ja varsinkin, kun se oli yhtä selviytymistä ja kaikki energia kului siihen.
Joo samanlaisia fiiliksiä. Onneksi sinulla kaikki ilmeisesti meni lopulta ihan hyvin. Miten lapset ovat selvinneet? Entä tuliko teillä suhdetta ihastuksen kanssa?
Lapset on selvinneet, mutta helppoa ei ollut. Isä hylkäsi heidät, kun etsi suhteen ja lähti uuden naisen luo. Yksi lapsistani on vielä alaikäinen.
Kyllä tuli suhde ihastuksen kanssa ja ei voi verratakaan siihen surkeaan avioliittoon. Jo vuosia yhdessä oltu, mutta yhdessä ei asuta.
No ei tietenkään voi verrata avioliittoon, jos ette edes asu yhdessä. Lomaromanssi olisi relevantimpi vertailukohta.
Siis muutenkin suhde on täysin erilainen ja nykyisen miesystäväni luonne, käytös ja kaikki poikkeaa exästä, joka oli itsekäs ja ivallinen ja oli kyllä sitä jo ihan alusta asti. Jotenkin vain hyväksyin, kun olin nuori ja tietämätön. Nykyinen miesystäväni on todella kiltti ja auttavainen. Siksi suhde on täysin erilainen.
Arki ei ole vielä koittanut. Et ole pessyt sen paskaisia kalsareita.
Munkaan mies ei ole koskaan läsnä. Haaveilen vaan että joku näkis mut kunnolla. Katsoisi minua kunnolla ja haluaisi mut. Olisi läsnä. Tiedän niin tuon tunteen että olen itsestäänselvyys. Yritän aina huolehtia ulkonäöstäni ja olla haluttava. Miehelle riittää helppo seksi kanssani. Se on sitä parisuhteen hoitoa hänelle.
N35
Vierailija kirjoitti:
Munkaan mies ei ole koskaan läsnä. Haaveilen vaan että joku näkis mut kunnolla. Katsoisi minua kunnolla ja haluaisi mut. Olisi läsnä. Tiedän niin tuon tunteen että olen itsestäänselvyys. Yritän aina huolehtia ulkonäöstäni ja olla haluttava. Miehelle riittää helppo seksi kanssani. Se on sitä parisuhteen hoitoa hänelle.
N35
Joo näinpä. Mies toitotti aikanaan sitä, että kaikki on hyvin kun on seksiä ja se on sitä läheisyyttä ja läsnäoloa hänelle. Muuta ei siis ole luvassa edes. Ei mitään treffejä, ei sellaista että mies antaisi aikaansa, hieroisi minua katsoessa samalla yhdessä elokuvaa. Ei koskaan sellaista että mies kysyisi että mitä haluaisi tehdä ja olisi aidosti valmis tekemään ilomielin jotain kanssani. Aina kaikki tehdään pitkin hampain ja väkisin. Ei kiitos enää. Näinpä seksiäkään ei enää ole, eikä silti mies ole valmis tekemään yhtään mitään suhteen eteen. T. Ap
Minun vaikea ymmärtää näitä tällaisia kirjoituksia. Vähän kuin jotain unelmointia. Itse olen kahdesta pitkästä liitosta eronnut eikä todellakaan ollut muita ihastuksia siinä. Oikeesti voin huonosti lopulta kummassakin suhteessa ja siksi erosin. Epäilen onko tuollaisista ihastumisista mihinkään, kun ei olla itsensä takia erottu/aiota erota. Ja kummankin eron jälkeen keskityin ihan muuhun kuin parisuhteeseen. Että voi olla trollausta tai sitten niin lapsellista muuten.
Toinen genre täällä on moralistit vinkumassa toisista naisista. Enempi huvittaa nää ihastuneet vaimot.
Samaa mieltä.
nimimerkillä "kokemusta on".