Lue keskustelun säännöt.
Siis kamalaa kun näin 39v perheenäitinä ihastuu
06.05.2023 |
Joo siis mulla on onneton avioliitto, jossa olen sinnitellyt jo vuosia. Emme ole eronneet, koska käytännön syistä ja lasten takia on helpompi asua yhdessä. Seksiä ei esim ole ollut enää varmaan pariin vuoteen. Ero on tapetilla aika ajoin, ja uskoisin että seuraavan 5 vuoden sisällä, kun lapset kasvavat, ero tulee myös tapahtumaan.
No, nyt olen sitten töiden kautta tavannut miehen, jonka tiedän myös olevan eroamassa. Ja apua, olen ehkä toista kertaa 15 vuoteen ihastunut (se aika kun olen ollut yhdessä mieheni kanssa) ja tällä kertaa olen melko varma että vastapuolikin on ihastunut, ainakin kemia on todella voimakas meidän välillä.
Tää on tosi hankala tilanne. Ihastun oikeasti tosi harvoin. 99,9% miehiä kohtaan en tunne minkäänlaista vetoa. Tavallaan olen toivonut että ihastuisin johonkin, jotta saisin tätä eroasiaa eteenpäin. Nyt vaan en tiedä mitä apua siitä on, hankaloittaa vaan elämää ja vie liikaa ajatuksia. En usko, että kumpikaan tulee mitään tekemään tai edes suoraan tunnustamaan että on tunteita toista kohtaan, ja se tuntuu ainakin itsestäni tässä tilanteessa ihan mahdottomalta ajatukselta, molemmilla lapsia jne. En halua sotkea kaikkien elämää lopullisesti. Mutta on tosi vaikea työskennellä, kun tämä ihminen on vieressä ja huomaan että hänkin on todella kiusaantunut.
Toisaalta mietin, kun niin harvoin tulee tällaista vastaan, että pitäiskö jouduttaa nyt vaan eroa ja ehkä tehdä jotain tämän ihastuksen kanssa Olenko ihan kauhea ihminen?
Kommentit (65)
Mä olin lukioikäinen, kun arvasin, että äidillä on joku uusi mies. Ei tunnustanut heti ja tuo pari vuotta oli kamalaa aikaa kotona. Vasta kun valmistuin lukiosta ja olin ollut melkein vuoden ulkomailla aupairina äiti ilmoitti, että eroavat ja kertoi löytäneensä uuden, jonka kyllä puoli sukua kai jo oli tiennytkin ja minä & isänikin oltiin arvattu. Lasten takia ei todellakaan kannata jäädä onnettomaan avioliittoon, siinä vaan kärsii kaikki ja kärsimys senkun pitkittyy. Itsellenikin vaikka tavallaan olin ihan sivullinen pelkkänä tyttärenä äitini ja isäni avioliitossa jäi silti eräänlainen luottamusongelma ihmisiin/ihmissuhteisiin ja uskon, että äitini pettäminen, vaikka sen tavallaan ymmärsinkin, oli isossa osassa minulle myöhemmin omassa parisuhteessani puhjenneeseen rocd:hen (pakkoajatuspainotteinen parisuhteeseen liittyvä pakko-oireinen häiriö), mikä oli ihan päänsisäinen helvetti ja kesti vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh! Mammat taas vauhdissa. Ensin haukutaan ap:n mies ja sit vielä ap vanhaksi akaksi, ja h**raamiseksin sanottiin vaikka mitään ei oo ilmeisesti vielä tapahtunut. Onpas katkeria ja pahoinvoivia kotkia taas liikkeellä. M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa se on varmaankin ihastumisesi kohteestakin. En haluaisi, että vanha akka ihastuisi minuun.
39v vanha akka? Vaikka itse sanonkin, niin olen tällä hetkellä elämäni kunnossa ja saan huomiota edelleen miehiltä, toki en nuorilta miehiltä, vaan sellaisilta 40-50-vuotiailta kääkiltä, joihin tämä ihastuksen kohteenikin lukeutuu. T. Ap
Niinhän sinä luulet. Noilla kymmenillä tulee sellainen omahyväinen tunne, että kyllä minä vielä kelpaan. Vaikka oikeasti on vain säälittävä.
Tiedän että ihan joka iässä voi löytää kumppanin, olen nähnyt tämän ihan vierestä. Moni kaveri on eronnut ja löytänyt uuden, ja kyllä paremmankin! Taidat itse olla säälittävä, kun tuollaista selität. 39v ei todellakaan ole vanha, päinvastoin.
Parisuhteessa jo 36 vuotta.
n66v
Vierailija kirjoitti:
Persettä jakoon vaan, impulsiivinen eroaminen, ydinperheen tuhoaminen ja huo*aaminen ovat nyt voimaantuneiden naisten muoti-ilmiöitä.
No ei kuulosta ero kovin impulsiiviselta jos liitto on ollut jo 2 vuotta seksitön.
Pystyyn kuollut puukin seisoo paikallaan kunnes joku impulssi kuten myrskytuuli kaataa sen.
Vierailija kirjoitti:
Huh! Mammat taas vauhdissa. Ensin haukutaan ap:n mies ja sit vielä ap vanhaksi akaksi, ja h**raamiseksin sanottiin vaikka mitään ei oo ilmeisesti vielä tapahtunut. Onpas katkeria ja pahoinvoivia kotkia taas liikkeellä. M36
Joo tosiaan, mitään ei ole tapahtunut, enkä ole eläessäni pettänyt yhdessäkään suhteessani. En ole sen tyylinen ollenkaan, vaan omaan vahvan moraalin. Nyt vaan mietin, et miksi pitää aina vaan kärvistellä tässä, jos kerta voisi olla muutakin. Nämä tunteet on tulleet aika puskista ja kun todella epäilen että toisella osapuolellakin on tunteita, on oikeastaan aika selvää.
Oikeasti ajattelin, että eron jälkeen en uutta miestä edes ottaisi, mutta kai sitä voisi tapailla jotain jos kerran vientiä vielä näin vanhana akkana on. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan poika/mies ei ole päässyt tekemään minuun tarpeitaan kuuteen vuoteen. Ilmeisesti joihinkin kuitenkin pääsevät, kun ovat oppineet niin sinnikkäiksi.
T31
Alkaisko olleen niitä hetkiä, ku päätös pitää tehdä.. Mee ihmeessä, älä pelkää lasten puolesta, ne kyllä sopeutuu uuteen tilanteeseen. Tv eronnut mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lähes sama kokemus. Kerroin lopulta tunteeni työkaverimiehelle ja hän sanoi pitävänsä minusta myös. Muutaman viikon kuluttua ilmoitin erohaluni exälle ja eropaperit allekirjoitettiin. Myöhemmin muutin pois.
Olihan se melkoinen hetki elämässä lasten takia. Elämä muuttui täysin. Eron jälkeen olen tehnyt asioita, joita en koskaan olisi tehnyt avioliitossa mm työpaikan vaihto, muutto toiseen kaupunkiin, opinnot ym. Avioliitto jäädytti paikalleen ja varsinkin, kun se oli yhtä selviytymistä ja kaikki energia kului siihen.
Joo samanlaisia fiiliksiä. Onneksi sinulla kaikki ilmeisesti meni lopulta ihan hyvin. Miten lapset ovat selvinneet? Entä tuliko teillä suhdetta ihastuksen kanssa?
Lapset on selvinneet, mutta helppoa ei ollut. Isä hylkäsi heidät, kun etsi suhteen ja lähti uuden naisen luo. Yksi lapsistani on vielä alaikäinen.
Kyllä tuli suhde ihastuksen kanssa ja ei voi verratakaan siihen surkeaan avioliittoon. Jo vuosia yhdessä oltu, mutta yhdessä ei asuta.
No ei tietenkään voi verrata avioliittoon, jos ette edes asu yhdessä. Lomaromanssi olisi relevantimpi vertailukohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lähes sama kokemus. Kerroin lopulta tunteeni työkaverimiehelle ja hän sanoi pitävänsä minusta myös. Muutaman viikon kuluttua ilmoitin erohaluni exälle ja eropaperit allekirjoitettiin. Myöhemmin muutin pois.
Olihan se melkoinen hetki elämässä lasten takia. Elämä muuttui täysin. Eron jälkeen olen tehnyt asioita, joita en koskaan olisi tehnyt avioliitossa mm työpaikan vaihto, muutto toiseen kaupunkiin, opinnot ym. Avioliitto jäädytti paikalleen ja varsinkin, kun se oli yhtä selviytymistä ja kaikki energia kului siihen.
Joo samanlaisia fiiliksiä. Onneksi sinulla kaikki ilmeisesti meni lopulta ihan hyvin. Miten lapset ovat selvinneet? Entä tuliko teillä suhdetta ihastuksen kanssa?
Lapset on selvinneet, mutta helppoa ei ollut. Isä hylkäsi heidät, kun etsi suhteen ja lähti uuden naisen luo. Yksi lapsistani on vielä alaikäinen.
Kyllä tuli suhde ihastuksen kanssa ja ei voi verratakaan siihen surkeaan avioliittoon. Jo vuosia yhdessä oltu, mutta yhdessä ei asuta.
No ei tietenkään voi verrata avioliittoon, jos ette edes asu yhdessä. Lomaromanssi olisi relevantimpi vertailukohta.
Häh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa se on varmaankin ihastumisesi kohteestakin. En haluaisi, että vanha akka ihastuisi minuun.
39v vanha akka? Vaikka itse sanonkin, niin olen tällä hetkellä elämäni kunnossa ja saan huomiota edelleen miehiltä, toki en nuorilta miehiltä, vaan sellaisilta 40-50-vuotiailta kääkiltä, joihin tämä ihastuksen kohteenikin lukeutuu. T. Ap
Niinhän sinä luulet. Noilla kymmenillä tulee sellainen omahyväinen tunne, että kyllä minä vielä kelpaan. Vaikka oikeasti on vain säälittävä.
Tiedän että ihan joka iässä voi löytää kumppanin, olen nähnyt tämän ihan vierestä. Moni kaveri on eronnut ja löytänyt uuden, ja kyllä paremmankin! Taidat itse olla säälittävä, kun tuollaista selität. 39v ei todellakaan ole vanha, päinvastoin.
Parisuhteessa jo 36 vuotta.
n66v
Eroo ihmiset noinkin pitkästä parisuhteesta, eli kaikki toivo ei ole vielä vihreistä niityistä täysin mennyt.
Jospa sitä repäisisi ja kertoisi ihastukselleen tunteistaan. Mutta voiko tunteisiin luottaa? Se on vaan aivokemiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lähes sama kokemus. Kerroin lopulta tunteeni työkaverimiehelle ja hän sanoi pitävänsä minusta myös. Muutaman viikon kuluttua ilmoitin erohaluni exälle ja eropaperit allekirjoitettiin. Myöhemmin muutin pois.
Olihan se melkoinen hetki elämässä lasten takia. Elämä muuttui täysin. Eron jälkeen olen tehnyt asioita, joita en koskaan olisi tehnyt avioliitossa mm työpaikan vaihto, muutto toiseen kaupunkiin, opinnot ym. Avioliitto jäädytti paikalleen ja varsinkin, kun se oli yhtä selviytymistä ja kaikki energia kului siihen.
Joo samanlaisia fiiliksiä. Onneksi sinulla kaikki ilmeisesti meni lopulta ihan hyvin. Miten lapset ovat selvinneet? Entä tuliko teillä suhdetta ihastuksen kanssa?
Lapset on selvinneet, mutta helppoa ei ollut. Isä hylkäsi heidät, kun etsi suhteen ja lähti uuden naisen luo. Yksi lapsistani on vielä alaikäinen.
Kyllä tuli suhde ihastuksen kanssa ja ei voi verratakaan siihen surkeaan avioliittoon. Jo vuosia yhdessä oltu, mutta yhdessä ei asuta.
No ei tietenkään voi verrata avioliittoon, jos ette edes asu yhdessä. Lomaromanssi olisi relevantimpi vertailukohta.
Häh?
Etkö ole kuullut palstan lentävää lausetta miehen sukkien keräilystä lattialta ja kalsareiden pesemisestä?
Jos liitossa ei ole seksiä ollut pitkään aikaan, niin siitä merkistä molemmat osapuolet tietävät että ero on ajan kysymys ja yhdessä eläminen järjestelykysymys, joka on voimassa vain toistaiseksi. Itse katson, että parin vuoden seksittömän suhteen jälkeen ei ole enää parisuhdetta, missä pettämistä voisi tapahtua, vaan kysymyksessä on kämppisten välinen järjestely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos liitossa ei ole seksiä ollut pitkään aikaan, niin siitä merkistä molemmat osapuolet tietävät että ero on ajan kysymys ja yhdessä eläminen järjestelykysymys, joka on voimassa vain toistaiseksi. Itse katson, että parin vuoden seksittömän suhteen jälkeen ei ole enää parisuhdetta, missä pettämistä voisi tapahtua, vaan kysymyksessä on kämppisten välinen järjestely.
Samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin lukioikäinen, kun arvasin, että äidillä on joku uusi mies. Ei tunnustanut heti ja tuo pari vuotta oli kamalaa aikaa kotona. Vasta kun valmistuin lukiosta ja olin ollut melkein vuoden ulkomailla aupairina äiti ilmoitti, että eroavat ja kertoi löytäneensä uuden, jonka kyllä puoli sukua kai jo oli tiennytkin ja minä & isänikin oltiin arvattu. Lasten takia ei todellakaan kannata jäädä onnettomaan avioliittoon, siinä vaan kärsii kaikki ja kärsimys senkun pitkittyy. Itsellenikin vaikka tavallaan olin ihan sivullinen pelkkänä tyttärenä äitini ja isäni avioliitossa jäi silti eräänlainen luottamusongelma ihmisiin/ihmissuhteisiin ja uskon, että äitini pettäminen, vaikka sen tavallaan ymmärsinkin, oli isossa osassa minulle myöhemmin omassa parisuhteessani puhjenneeseen rocd:hen (pakkoajatuspainotteinen parisuhteeseen liittyvä pakko-oireinen häiriö), mikä oli ihan päänsisäinen helvetti ja kesti vuosikausia.
Oletko vakuuttunut, että jos vanhempasi olisivat eronneet heti, sinulle ei olisi tullut myöhemmin pakko-ajatuksia?
Toisin sanoen, onhan se että vanhempi pettää ja lähtee aina lapsille pienempi tai isompi kriisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lähes sama kokemus. Kerroin lopulta tunteeni työkaverimiehelle ja hän sanoi pitävänsä minusta myös. Muutaman viikon kuluttua ilmoitin erohaluni exälle ja eropaperit allekirjoitettiin. Myöhemmin muutin pois.
Olihan se melkoinen hetki elämässä lasten takia. Elämä muuttui täysin. Eron jälkeen olen tehnyt asioita, joita en koskaan olisi tehnyt avioliitossa mm työpaikan vaihto, muutto toiseen kaupunkiin, opinnot ym. Avioliitto jäädytti paikalleen ja varsinkin, kun se oli yhtä selviytymistä ja kaikki energia kului siihen.
Joo samanlaisia fiiliksiä. Onneksi sinulla kaikki ilmeisesti meni lopulta ihan hyvin. Miten lapset ovat selvinneet? Entä tuliko teillä suhdetta ihastuksen kanssa?
Lapset on selvinneet, mutta helppoa ei ollut. Isä hylkäsi heidät, kun etsi suhteen ja lähti uuden naisen luo. Yksi lapsistani on vielä alaikäinen.
Kyllä tuli suhde ihastuksen kanssa ja ei voi verratakaan siihen surkeaan avioliittoon. Jo vuosia yhdessä oltu, mutta yhdessä ei asuta.
No ei tietenkään voi verrata avioliittoon, jos ette edes asu yhdessä. Lomaromanssi olisi relevantimpi vertailukohta.
Eipä se sinulle kuulu.
Välttele miestä mahdollisuuksien mukaan nyt jonkin aikaa. Oman kokemukseni mukaan parissa päivässä se pahin ihastuminen hälvenee ja sitten voi pohtia, että mikä nykyisessä avioliitossa onkaan vialla ja voiko sitä korjata. Itse ainakin olen niin tunteella eläjä, että ihastuessani olen valmis heittämään kaiken vanha romukoppaan ja liitto tuntuu aivan kamalalta. Mutta minulla ne ihastumisen tunteet eivät pysy kovin kauaa vahvoina, jos en näe ihastuksen kohdetta. Toki täytyy myös aktiivisesti yrittää olla ajattelematta ihastusta esim. hankkimalla paljon ohjelmaa päiviin. Viikon jälkeen ihastus on sitten jo kevyttä, mutta valitettavasti saattaa roihahtaa uudelleen heti, kun taas tapaa kohteen. Joskus kuitenkin tulee päivä, kun ihastusta ei enää tunne lainkaan.
Pitkä sepustus, mutta tiivistettynä: älä tee päätöksiä ennen kuin olet ollut erossa ihastuksestasi jonkin aikaa. Työkaverista voi olla vaikeaa, mutta mahdollisesti etätyöt tepsii tässä kohtaa tai sitten odotat kesälomia. Tapaamistauon pohdit elämääsi ja parisuhdettasi ja mietit, mitä haluat tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lähes sama kokemus. Kerroin lopulta tunteeni työkaverimiehelle ja hän sanoi pitävänsä minusta myös. Muutaman viikon kuluttua ilmoitin erohaluni exälle ja eropaperit allekirjoitettiin. Myöhemmin muutin pois.
Olihan se melkoinen hetki elämässä lasten takia. Elämä muuttui täysin. Eron jälkeen olen tehnyt asioita, joita en koskaan olisi tehnyt avioliitossa mm työpaikan vaihto, muutto toiseen kaupunkiin, opinnot ym. Avioliitto jäädytti paikalleen ja varsinkin, kun se oli yhtä selviytymistä ja kaikki energia kului siihen.
Joo samanlaisia fiiliksiä. Onneksi sinulla kaikki ilmeisesti meni lopulta ihan hyvin. Miten lapset ovat selvinneet? Entä tuliko teillä suhdetta ihastuksen kanssa?
Lapset on selvinneet, mutta helppoa ei ollut. Isä hylkäsi heidät, kun etsi suhteen ja lähti uuden naisen luo. Yksi lapsistani on vielä alaikäinen.
Kyllä tuli suhde ihastuksen kanssa ja ei voi verratakaan siihen surkeaan avioliittoon. Jo vuosia yhdessä oltu, mutta yhdessä ei asuta.
No ei tietenkään voi verrata avioliittoon, jos ette edes asu yhdessä. Lomaromanssi olisi relevantimpi vertailukohta.
Siis muutenkin suhde on täysin erilainen ja nykyisen miesystäväni luonne, käytös ja kaikki poikkeaa exästä, joka oli itsekäs ja ivallinen ja oli kyllä sitä jo ihan alusta asti. Jotenkin vain hyväksyin, kun olin nuori ja tietämätön. Nykyinen miesystäväni on todella kiltti ja auttavainen. Siksi suhde on täysin erilainen.
Tiedän että ihan joka iässä voi löytää kumppanin, olen nähnyt tämän ihan vierestä. Moni kaveri on eronnut ja löytänyt uuden, ja kyllä paremmankin! Taidat itse olla säälittävä, kun tuollaista selität. 39v ei todellakaan ole vanha, päinvastoin.