Kuoleman ajattelu

Olen nyt 38-vuotias. Tähän vuoteen asti en yleensä ole suuremmin ajatellut kuolemaa, mitä nyt se on aina silloin tällöin käynyt mielessä. Nyt elämässä on ollut paljon muutoksia ja olen herännyt siihen miten nopeasti aika kuluu, ja toisaalta miten monet asiat on muuttunut lapsuudesta ja nuoruudesta. Oikeastaan kaikki. Viime aikoina olen päivittäin miettinyt kuolemaa, ajatus siitä että jossain vaiheessa ei ole enää mitään on jatkuvasti takaraivossa. Toisaalta kiva että muistan arvostaa elämää, mutta toisaalta haluaisin taas elää niin ettei tarvitse jatkuvasti miettiä tätä.

Onko teillä muilla tällaisia jaksoja? Mies tietysti elää normaalisti jatkuvasti epäoleellisista pikkuasioista valittaen, hänen tai muiden kanssa en tätä asiaa ole edes osanut ottaa sille.