Seksuaalinen trauma ja/tai seksuaalinen hyväksikäyttö lapsuudessa tietämättä?
Olen kolmekymppinen nainen. En ole saanut orgasmia ikinä, millään keinoin. Nautin seksistä mieheni kanssa. En kuitenkaan saa orgasmia millään keinoin, en, vaikka mieheni ja aiemmat kumppanini ovat kuinka yrittäneet. Muutamia kertoja olen squirtannut.
Itsetyydytän suhteellisen säännöllisesti, ja toisinaan tyydyttäessä tuntuu että pääsen lähelle "hekuman huippua". Kuitenkin lähes aina itsetyydytys päättyy minulla siihen, että alkaa yhtäkkiä äklöttää ja fiilis loppuu kesken kaiken. Vibraattoria en pysty käyttämään kuin ihan hetken, koska jotenkin se alkaa äklöttää ja fiilis lähtee hetkessä, pientä kipuakin vibraa käyttäessä olen toisinaan tuntenut.
Olen miettinyt voisiko minulla olla jonkinlainen seksuaalinen trauma tai voiko peräti olla mahdollista, että minua on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi ja joko en muista sitä ollenkaan, tai sitten muistan (jatkuu), mutta en ole käsittänyt asian vakavuutta.
Muistan, että lapsena unnutin melko usein. Muistan kuinka esimerkiksi hyppelehdin isokokoisen pehmolelun päällä ilman housuja. Ja muistan kuinka joskus jäin tästä kiinni minua vanhemmalle siskolle ja kaverilleen. Lisäksi muistan, että naapurin suunnilleen saman ikäinen poika on "kiristänyt" minua näyttämään alapäätäni sanoen, että "et saa leikkiä mun leluilla enää koskaan, jos et näytä". Muistan, että jonkinlaisia "lääkärileikkejä" kyseisen naapurin pojan kanssa oli, tuolloin ehkä olimme 4-5 -vuotiaita.
Jostain syystä kuitenkin tuntuu ettei pelkästään nämä asiat selitä sitä, että toisinaan juurikin itsetyydyttäessä ahdistun ja myös mieleeni tulee sellainen olo, että joku on mahdollisesti tehnyt minulle jotain pahaa seksuaalisesti. Vai voiko olla niin, että nuo lapsuuden "lääkärileikit" eivät olleetkaan niin viattomia, vaan joko en muista niitä tarpeeksi hyvin, tai sitten jo tuo alapään näyttämisen kiristäminen ym. ovat luoneet jonkinlaisen trauman?
Tuntuu vaan siltä kuin sisällä olisi jokin "lukko" jota en vaan saa auki. Lapsuuteni oli rankka, sisältäen useamman läheisen kuoleman, alkoholisti-isän yms. Nämäkin varmaan selittävät osaltaan sitä ettei seksuaalisuus ole ihan kunnossa. Ja joo, ymmärrän etteivät kaikki saa orgasmia. Eikä minun ongelmani siis ole tuo orgasmin puuttuminen (vaikka toki se olisi hienoa kokea!) vaan nämä edellä mainitut pohdinnat ja jonkinlianen lukko sisälläni. Usein itsetyydytyksen jälkeen tulee todella ällöttävä ja puistattava olo.
Muilla samankaltaisia kokemuksia tai neuvoja miten lähteä näitä lukkoja purkamaan?
Kommentit (7)
Keksisin neuvoksi sellaisen, että tunnustelisit sitä "lukkoa", ihan vaan oot paikallaan, aistit ja tutkit miltä se tuntuu. Annat sen vaan olla sellainen kuin se on ja observoit sitä. Tälleen voit saada jonkunlaista informaatiota siittä
olet toteminäköisesti maho, joka ei orkku koskaan saa.
Hyväksikäytetyt harvemmin unnuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksikäytetyt harvemmin unnuttaa.
Miksei? Sehän on sijaistoiminto, jolla haetaan turvaa ja lisäksi hyväksikäytetty on tutustutettu sellaiseen asiaan, jonka ei pitäisi olla edes tuttu. Moni hyväksikäytetty aloittaa seksielämän todella varhain.
Oman terapeuttini kanssa ollaan todettu, että ei kannata liian aggressiiivisesti tonkia sitä piilossa olevaa, koska silloin voi luoda itselleen vahingossa valemuistoja. Mieli päästää pinnalle tarpeelliset asiat omana aikanaan.
Tulin itse ihan vasta aikuisena hyväksikäytetyksi ja olen saanut orgasmeja seksissä, mutta jotenkin oudolla tavalla tuo hyväksikäyttö on pilannut itseltäkin itsetyydytystä niin, että mielikuvitus vetää siihen itsetyydytykseen tuon hyväksikäyttäjän ja kaikkea sellaista seksiä mistä en edes pidä enkä ole koskaan halunnut. Ihmisen mieli on erikoinen.
Onko sinulla muuten ollut turvallinen lapsuuskoti ja oletko pystynyt hyviin ihmissuhteisiin ja jaksanut opiskella ja toimia työelämässä normaalisti ja onko ollut mielenterveys/jaksamisongelmia, addiktioita, yli/alisuorittamista?
Vierailija kirjoitti:
Se voi olla mahdollista, mieli kun pystyy blokkaamaan traumaattiset muistot silleen ettei niitä muista. Tai sitten jos on tapahtunu niin nuorena, että muistikuvia ei siltä ajalta vielä ole. Menneiden miettimistä ja sieltä syiden etsimistä olennaisempana pitäisin nykyhetkeen keskittymistä ja tässä ajassa toimimista
Paitsi että usein trauman läpikäyminen ja purkaminen siten on ratkaisu ongelmaan. On vaikea korjata jotain sellaista, mistä ei ole mitään tietoa. Ei siis voi sanoa, että menneiden miettimisen sijaan pitää keskittyä nykyhetkeen. Toki jos mieleen ei palaudu mitään, niin ongelmaa on pyrittävä hoitamaan muilla keinoin.
Sitä se teettää, kun on surkeat geenit.
Se voi olla mahdollista, mieli kun pystyy blokkaamaan traumaattiset muistot silleen ettei niitä muista. Tai sitten jos on tapahtunu niin nuorena, että muistikuvia ei siltä ajalta vielä ole. Menneiden miettimistä ja sieltä syiden etsimistä olennaisempana pitäisin nykyhetkeen keskittymistä ja tässä ajassa toimimista