Kun haet apua mt-ongelmiin * Viimeisen kerran Jasmin päätyi sairaalan päivystykseen tammikuussa, kun Laura vei hänet sinne. Lauran mukaan Jasmin lähetettiin lähes välittömästi takaisin kotiin, vaikka tilanne oli ystävien mielestä hyvin vakava*

Vierailija kirjoitti:

Hei somen käyttäjiä haukkuvat, kai tajuatte, että tämänkin sivun on sosiaalista mediaa?

Ei ole. Sosiaalisen median tunnusmerkistöön kuuluu, että kirjoittajat ja kommentoijat ovat tunnistettavissa. Täällä voit ärjyä ja solvata yksittäiseen viestiin sielusi kyllyydestä, etkä tiedä edes onko alkuperäisen viestin kirjoittaja koskaan lukenut haukkumisiasi.

Vierailija kirjoitti:

Parasta olisi kun mielisairaille tai ainakin masentuneille järjestettäisiin eutanasia. Miksi ihmeessä pitää kärsiä elämässä jos kerran apua ei saa. Jos ei ole syytä elää niin miksi pitäisi olla yhteiskunnan riippakivenä aiheuttamassa kustannuksia.

Itsari ajaa saman asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vointini kuulostaa melko samanlaiselta kuin tällä kyseisellä henkilöllä, joskaan en käytä alkoholia ollenkaan.

Mikä ihme siinä on,että ihmisen pitäisi vaatia ja jopa huutaa saadakseen apua? Ei kauheasti herätä luottamusta jos alkuun kohdellaan vajaaälyisenä laiskurina, joka vaan kuvittelee ongelmiensa olevan pahempia kuin ovatkaan. Miten tuollaisesta muotuoutuu hyvä hoitosuhde pelkästään sillä,että ihminen iskee nyrkkiä pöytään? 

Älkää tulko syyllistämään että pitäisi lenkkeillä, lopettaa some ja vaan pyytää apua. Toiset meistä ovat tehneet kaikkensa parantaakseen hel*tillistä oloaan ihan noista yksinkertaisista arkisista asioista alkaen. Olen puhunut, mutta aivan kuin puhuisin eri kieltä. Sieltä tulee milloin mitäkin yksinkertaistavaa "neuvoa", jonka olen itse todennut ja kokeillut aika päivää sitten. Jos tapaisin edes yhden ihmisen, joka oikeasti kuuntelisi mitä yritän sanoa, en olisi tässä jamassa. 

Jos tapan itseni tiedän, että olen ainakin yrittänyt kaikkeni 100%. 

Mikä siitä elämästä tekee oikein helvetin? Suomessa saa sentään ruokaa, asuinpaikan eikä keskimäärin tarvitse pelätä henkensä edestä. Suomessa ei voi edes tajuta millaista elämän on Afrikassa tai jossain sotatoimialueella. Kermaperseet ahdistuvat pienimmistäkin asioista kun ei ole kohdattu elämässä oikeasti mitään hankalaa kun on käsitelty silkkihansikkain.

Yhteiskunta voi yrittää järjestää apua sinulle mutta jos todella kuvittelet että sitä kautta löydät sinua täysin ymmärtävän ihmisen niin se on turha toivo. Terapeutti tai ammattilainen tekee työtänsä ja antaa oman panoksensa potilaiden tai asiakkaiden hoitamiseksi mutta se suhde on aina ammatillinen eikä sisällä mitään ystävyyssuhdetta. 

Pistää ihmettelemään miksi et halua kokeilla hyviksi koettuja keinoja kuten liikkumista yms. voinnin parantamiseksi. Kaikenlaiset asiat jotka tuovat hyvää oloa parantavat vointia elimistön endorfiinijärjestelmän kauttaa ja sitä toimintaa sekoittavat päihteet, opiaatit yms. aineet. Sitten kun ollaan lääkeaineiden kautta sekoitettu aivokemia niin eipä enää voi kuvitella nauttivansa elämän normaaleista asioista. 

Ai miksikö en halua kokeilla?Olen kokeillut kyllä. Etkö ymmärtänyt lukemaasi?Tuon Afrikka-kommentin perusteella sinulla ei välttämättä ole kapasiteettia ymmärtää sitäkään,mutta myös Suomessa voidaan raiskata,vainota ja pahoinpidellä lapsia ja nuoria. Todella kermaperseistä että sellainen vähän vaikeuttaa elämän lähtökohtia?

Eiköhän suurin osa masentuneista ja ahdistuneista ole sitä kun joku sanoi kerran pahasti ja siitä alkoi kierre alaspäin. Itsetunto kun on heikko niin ei kestä yhtään negatiivista sanaa itsestä ja aina pitää löytyä syy miksi alkoi ahdistaa. 

Suomessakin varmasti tapahtuu vainoamista, raiskaamista ja pahoinpitelyä lapsille sekä nuorille. Mutta että mittakaava olisi jotain samaa kuin kehitysmaissa tuntuu uskomattomalta. Jos Suomessa pahoja ongelmia on sadoilla tai vaikka tuhansilla niin ei se selitä että masentuneita ja ahdistuneita on kymmeniä tai pikemmin satoja tuhansia. 

Mielialaongelmissa valitettavasti apua ei voida antaa tällä hetkellä muille kuin kaikista vaikeimmin oireileville eli psykoosissa tai hengenvaarassa oleville. Moni jää väliinputoajaksi eikä saa oikein mistään apua. Kun apu ei sitten ole sellaista mikä kelpaisi niin hankalaa on.

Tilanne tuskin tulee hirveästi paranemaan koska käsittääkseni työskentelyolosuhteet ovat karmeat ja potilaat vetävät hoitajia turpaan kun sille päälle sattuvat. Ei ole ihme että auttajia ei riitä kun ongelmien mittaluokka on karannut käsistä. Potilaiden huumeiden käytön suosiminen ja hoitoon sitoutumattomuus ei todellakaan auta hoitotavoitteiden saavuttamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on se hyvä puoli että ongelma poistuu itsestään.

Mutta yksi sh ihmetteli kun hoidetaan 100-vuotiaita kuin hei olisivat tulevaisuuden toivo.

Eipä tuo tulevaisuus kovin hyvältä näytä jos ei kestä elämää parikymppisenä. Kuluerä loput 80 vuotta, tuskin tuottaisi yhteiskunnalle mitään.

Et sinäkään kestäisi, jos sinulle olisi tehty ja olisit joutunut kokemaan samoja asioita kuin monille elämänsä päättäneille on tehty jo lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vointini kuulostaa melko samanlaiselta kuin tällä kyseisellä henkilöllä, joskaan en käytä alkoholia ollenkaan.

Mikä ihme siinä on,että ihmisen pitäisi vaatia ja jopa huutaa saadakseen apua? Ei kauheasti herätä luottamusta jos alkuun kohdellaan vajaaälyisenä laiskurina, joka vaan kuvittelee ongelmiensa olevan pahempia kuin ovatkaan. Miten tuollaisesta muotuoutuu hyvä hoitosuhde pelkästään sillä,että ihminen iskee nyrkkiä pöytään? 

Älkää tulko syyllistämään että pitäisi lenkkeillä, lopettaa some ja vaan pyytää apua. Toiset meistä ovat tehneet kaikkensa parantaakseen hel*tillistä oloaan ihan noista yksinkertaisista arkisista asioista alkaen. Olen puhunut, mutta aivan kuin puhuisin eri kieltä. Sieltä tulee milloin mitäkin yksinkertaistavaa "neuvoa", jonka olen itse todennut ja kokeillut aika päivää sitten. Jos tapaisin edes yhden ihmisen, joka oikeasti kuuntelisi mitä yritän sanoa, en olisi tässä jamassa. 

Jos tapan itseni tiedän, että olen ainakin yrittänyt kaikkeni 100%. 

Mikä siitä elämästä tekee oikein helvetin? Suomessa saa sentään ruokaa, asuinpaikan eikä keskimäärin tarvitse pelätä henkensä edestä. Suomessa ei voi edes tajuta millaista elämän on Afrikassa tai jossain sotatoimialueella. Kermaperseet ahdistuvat pienimmistäkin asioista kun ei ole kohdattu elämässä oikeasti mitään hankalaa kun on käsitelty silkkihansikkain.

Yhteiskunta voi yrittää järjestää apua sinulle mutta jos todella kuvittelet että sitä kautta löydät sinua täysin ymmärtävän ihmisen niin se on turha toivo. Terapeutti tai ammattilainen tekee työtänsä ja antaa oman panoksensa potilaiden tai asiakkaiden hoitamiseksi mutta se suhde on aina ammatillinen eikä sisällä mitään ystävyyssuhdetta. 

Pistää ihmettelemään miksi et halua kokeilla hyviksi koettuja keinoja kuten liikkumista yms. voinnin parantamiseksi. Kaikenlaiset asiat jotka tuovat hyvää oloa parantavat vointia elimistön endorfiinijärjestelmän kauttaa ja sitä toimintaa sekoittavat päihteet, opiaatit yms. aineet. Sitten kun ollaan lääkeaineiden kautta sekoitettu aivokemia niin eipä enää voi kuvitella nauttivansa elämän normaaleista asioista. 

Ai miksikö en halua kokeilla?Olen kokeillut kyllä. Etkö ymmärtänyt lukemaasi?Tuon Afrikka-kommentin perusteella sinulla ei välttämättä ole kapasiteettia ymmärtää sitäkään,mutta myös Suomessa voidaan raiskata,vainota ja pahoinpidellä lapsia ja nuoria. Todella kermaperseistä että sellainen vähän vaikeuttaa elämän lähtökohtia?

Eiköhän suurin osa masentuneista ja ahdistuneista ole sitä kun joku sanoi kerran pahasti ja siitä alkoi kierre alaspäin. Itsetunto kun on heikko niin ei kestä yhtään negatiivista sanaa itsestä ja aina pitää löytyä syy miksi alkoi ahdistaa. 

Suomessakin varmasti tapahtuu vainoamista, raiskaamista ja pahoinpitelyä lapsille sekä nuorille. Mutta että mittakaava olisi jotain samaa kuin kehitysmaissa tuntuu uskomattomalta. Jos Suomessa pahoja ongelmia on sadoilla tai vaikka tuhansilla niin ei se selitä että masentuneita ja ahdistuneita on kymmeniä tai pikemmin satoja tuhansia. 

Mielialaongelmissa valitettavasti apua ei voida antaa tällä hetkellä muille kuin kaikista vaikeimmin oireileville eli psykoosissa tai hengenvaarassa oleville. Moni jää väliinputoajaksi eikä saa oikein mistään apua. Kun apu ei sitten ole sellaista mikä kelpaisi niin hankalaa on.

Tilanne tuskin tulee hirveästi paranemaan koska käsittääkseni työskentelyolosuhteet ovat karmeat ja potilaat vetävät hoitajia turpaan kun sille päälle sattuvat. Ei ole ihme että auttajia ei riitä kun ongelmien mittaluokka on karannut käsistä. Potilaiden huumeiden käytön suosiminen ja hoitoon sitoutumattomuus ei todellakaan auta hoitotavoitteiden saavuttamisessa.

Sillä päihteiden käytöllä yritetään turruttaa pahaa oloa, eivät he kiusallaan niitä käytä. Päihteidenkäyttö on seuraus, ei syy. Mt-hoitoa täytyy olla saatavilla myös päihdeongelmaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin kamppailen kerran kuussa pahojen PMS-oireiden kanssa. Silloin masentaa. Saattaa olla, että makaan vaan sängyssä ja mieli on matalalla. Saatan itkeä ja miettiä, kuinka elämäni on p a s k a a ja itse olen vieläkin p a s k e m p i. Se mieli on jännä juttu. Silloin kun avaat somen ja sieltä joku täydellinen ihminen täydellisine elämineen lävähtää ruudulle niin sitä masentuu vielä enemmän. Eli kyllä, se some masentaa jos sinulla on jo valmiiksi mieli maassa. Ei se muuten kosketa.

Tai luet vauvalta miten kaikki työttömät ovat luusereita, loisia ja tuet pois.

Häpeä ja syyllisyys on sietämätöntä.

On uskomatonta jos vauva palstan yksittäiset kommentit suistavat ihmisen mielisairauteen.

Kannattaisiko rajoittaa palstan käyttöä jos itsetunto on noin heikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on se hyvä puoli että ongelma poistuu itsestään.

Mutta yksi sh ihmetteli kun hoidetaan 100-vuotiaita kuin hei olisivat tulevaisuuden toivo.

Eipä tuo tulevaisuus kovin hyvältä näytä jos ei kestä elämää parikymppisenä. Kuluerä loput 80 vuotta, tuskin tuottaisi yhteiskunnalle mitään.

Et sinäkään kestäisi, jos sinulle olisi tehty ja olisit joutunut kokemaan samoja asioita kuin monille elämänsä päättäneille on tehty jo lapsena.

Ei monille elämänsä päättäneille ole edes tehty lapsena mitään, ns normilapsuus ollut.

Jostain syystä tämä Jasminin kohtalo surettaa minua todella paljon. Ehkä osittain siksi, että itsellä on saman ikäinen tytär.

Tänäänkin olen monesti miettinyt, miksi Jasmin ei saanut tarvitsemaansa apua, kun sitä vielä viimeisenä päivänäkin yritti hakea. 

Todella surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vointini kuulostaa melko samanlaiselta kuin tällä kyseisellä henkilöllä, joskaan en käytä alkoholia ollenkaan.

Mikä ihme siinä on,että ihmisen pitäisi vaatia ja jopa huutaa saadakseen apua? Ei kauheasti herätä luottamusta jos alkuun kohdellaan vajaaälyisenä laiskurina, joka vaan kuvittelee ongelmiensa olevan pahempia kuin ovatkaan. Miten tuollaisesta muotuoutuu hyvä hoitosuhde pelkästään sillä,että ihminen iskee nyrkkiä pöytään? 

Älkää tulko syyllistämään että pitäisi lenkkeillä, lopettaa some ja vaan pyytää apua. Toiset meistä ovat tehneet kaikkensa parantaakseen hel*tillistä oloaan ihan noista yksinkertaisista arkisista asioista alkaen. Olen puhunut, mutta aivan kuin puhuisin eri kieltä. Sieltä tulee milloin mitäkin yksinkertaistavaa "neuvoa", jonka olen itse todennut ja kokeillut aika päivää sitten. Jos tapaisin edes yhden ihmisen, joka oikeasti kuuntelisi mitä yritän sanoa, en olisi tässä jamassa. 

Jos tapan itseni tiedän, että olen ainakin yrittänyt kaikkeni 100%. 

Mikä siitä elämästä tekee oikein helvetin? Suomessa saa sentään ruokaa, asuinpaikan eikä keskimäärin tarvitse pelätä henkensä edestä. Suomessa ei voi edes tajuta millaista elämän on Afrikassa tai jossain sotatoimialueella. Kermaperseet ahdistuvat pienimmistäkin asioista kun ei ole kohdattu elämässä oikeasti mitään hankalaa kun on käsitelty silkkihansikkain.

Yhteiskunta voi yrittää järjestää apua sinulle mutta jos todella kuvittelet että sitä kautta löydät sinua täysin ymmärtävän ihmisen niin se on turha toivo. Terapeutti tai ammattilainen tekee työtänsä ja antaa oman panoksensa potilaiden tai asiakkaiden hoitamiseksi mutta se suhde on aina ammatillinen eikä sisällä mitään ystävyyssuhdetta. 

Pistää ihmettelemään miksi et halua kokeilla hyviksi koettuja keinoja kuten liikkumista yms. voinnin parantamiseksi. Kaikenlaiset asiat jotka tuovat hyvää oloa parantavat vointia elimistön endorfiinijärjestelmän kauttaa ja sitä toimintaa sekoittavat päihteet, opiaatit yms. aineet. Sitten kun ollaan lääkeaineiden kautta sekoitettu aivokemia niin eipä enää voi kuvitella nauttivansa elämän normaaleista asioista. 

Ai miksikö en halua kokeilla?Olen kokeillut kyllä. Etkö ymmärtänyt lukemaasi?Tuon Afrikka-kommentin perusteella sinulla ei välttämättä ole kapasiteettia ymmärtää sitäkään,mutta myös Suomessa voidaan raiskata,vainota ja pahoinpidellä lapsia ja nuoria. Todella kermaperseistä että sellainen vähän vaikeuttaa elämän lähtökohtia?

Eiköhän suurin osa masentuneista ja ahdistuneista ole sitä kun joku sanoi kerran pahasti ja siitä alkoi kierre alaspäin. Itsetunto kun on heikko niin ei kestä yhtään negatiivista sanaa itsestä ja aina pitää löytyä syy miksi alkoi ahdistaa. 

Suomessakin varmasti tapahtuu vainoamista, raiskaamista ja pahoinpitelyä lapsille sekä nuorille. Mutta että mittakaava olisi jotain samaa kuin kehitysmaissa tuntuu uskomattomalta. Jos Suomessa pahoja ongelmia on sadoilla tai vaikka tuhansilla niin ei se selitä että masentuneita ja ahdistuneita on kymmeniä tai pikemmin satoja tuhansia. 

Mielialaongelmissa valitettavasti apua ei voida antaa tällä hetkellä muille kuin kaikista vaikeimmin oireileville eli psykoosissa tai hengenvaarassa oleville. Moni jää väliinputoajaksi eikä saa oikein mistään apua. Kun apu ei sitten ole sellaista mikä kelpaisi niin hankalaa on.

Tilanne tuskin tulee hirveästi paranemaan koska käsittääkseni työskentelyolosuhteet ovat karmeat ja potilaat vetävät hoitajia turpaan kun sille päälle sattuvat. Ei ole ihme että auttajia ei riitä kun ongelmien mittaluokka on karannut käsistä. Potilaiden huumeiden käytön suosiminen ja hoitoon sitoutumattomuus ei todellakaan auta hoitotavoitteiden saavuttamisessa.

Sillä päihteiden käytöllä yritetään turruttaa pahaa oloa, eivät he kiusallaan niitä käytä. Päihteidenkäyttö on seuraus, ei syy. Mt-hoitoa täytyy olla saatavilla myös päihdeongelmaisille.

Päihdekäyttäjä sitoutuu hoitoon huonommin ja tulokset ovat heikompia. Päihteet ja monet lääkeaineet kuten opiaatit ja ahdistuslääkkeet pitkäaikaiskäytössä vääristävät elimistön omaa palkitsemisjärjestelmää eli endorfiinisysteemiä. Kun lääkkeitä tai päihteitä käyttää niin eipä se elämä tunnu enää samalta kuin aiemmin  ja ihminen ei kykene tuntemaan mielihyvää vaikka liikunnasta, luonnossa liikkumisesta, ruoasta, ystävyyssuhteista ja muista mukavista asioista.

Tavoite että elämä tuntuisi jälleen elämisen arvoiselta ja että voisi kokea olevansa onnellinen on paljon hankalampi saavuttaa ja se näkyy päihdeongelmaisten hoitotuloksissa. Hoitoa kannattaa tietenkin tarjota mutta se että samoille ihmisille annetaan apua vuodesta toiseen ilman hoitovastetta tuntuu resurssien väärinkäytöltä. Pitäisikö ensin päästä päihdeongelmasta eroon vai saadaan mielialaongelma kuntoon? Asiantuntijat voivat varmaan vastata tähän.

Miltähän tuntuu niistä mielenterveyden ammattilaisista, jotka lähettivät suljetulle osastolle pyrkineen Jasminin kotiin päivää ennen kuolemaansa? Että miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on se hyvä puoli että ongelma poistuu itsestään.

Mutta yksi sh ihmetteli kun hoidetaan 100-vuotiaita kuin hei olisivat tulevaisuuden toivo.

Eipä tuo tulevaisuus kovin hyvältä näytä jos ei kestä elämää parikymppisenä. Kuluerä loput 80 vuotta, tuskin tuottaisi yhteiskunnalle mitään.

Et sinäkään kestäisi, jos sinulle olisi tehty ja olisit joutunut kokemaan samoja asioita kuin monille elämänsä päättäneille on tehty jo lapsena.

Joskus kauan sitten oli epäilyä että lasten hyväksikäyttöä oli keskimäärin yhdellä per luokassa mutta luulisi että ongelma olisi paljon pienempi nykyään kun mutta mistä sitä tietää. Lehtien palstoilla on näitä uutisia aina silloin tällöin mikä ainakin itseä aina järkyttää miten se on nykyaikaan mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Miltähän tuntuu niistä mielenterveyden ammattilaisista, jotka lähettivät suljetulle osastolle pyrkineen Jasminin kotiin päivää ennen kuolemaansa? Että miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

Se syö varmasti itsetuntoa ja voi olla että osa heistä on joutunut sairaulomalalle tämän vuoksi tai vaihtaa alaa.

Kukaan tuskin haluaa kenenkään kuolemaa mutta valitettavasti suisidipäätöksen tehnyt voi esittää olevansa psyykkisesti paremmassa kunnossa kun päätös on tehty ja pääsee sitten vaikka kotilomalle toteuttamaan aikomuksiaan. 

Hoitohenkilökunta ja lääkärit uskomat potilaan sanaa että jos hän sanoo että ei aio tehdä itsemurhaa niin siihen luotetaan. 

Valitettavasti suisidipäätöksen tehnyt jos on tosissaan niin todellakin onnistuu asiassa ennemmin tai myöhemmin. 

Hyvin harvaa voidaan pitää suljetulla osastolla lopun ikäänsä ja yleensä kyse psykoottisista potilaista jotka ovat vaaraksi muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on se hyvä puoli että ongelma poistuu itsestään.

Mutta yksi sh ihmetteli kun hoidetaan 100-vuotiaita kuin hei olisivat tulevaisuuden toivo.

Eipä tuo tulevaisuus kovin hyvältä näytä jos ei kestä elämää parikymppisenä. Kuluerä loput 80 vuotta, tuskin tuottaisi yhteiskunnalle mitään.

Et sinäkään kestäisi, jos sinulle olisi tehty ja olisit joutunut kokemaan samoja asioita kuin monille elämänsä päättäneille on tehty jo lapsena.

Ei monille elämänsä päättäneille ole edes tehty lapsena mitään, ns normilapsuus ollut.

Mistähän sinäkin sen luulet tietäväsi?Mene jo pois :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vointini kuulostaa melko samanlaiselta kuin tällä kyseisellä henkilöllä, joskaan en käytä alkoholia ollenkaan.

Mikä ihme siinä on,että ihmisen pitäisi vaatia ja jopa huutaa saadakseen apua? Ei kauheasti herätä luottamusta jos alkuun kohdellaan vajaaälyisenä laiskurina, joka vaan kuvittelee ongelmiensa olevan pahempia kuin ovatkaan. Miten tuollaisesta muotuoutuu hyvä hoitosuhde pelkästään sillä,että ihminen iskee nyrkkiä pöytään? 

Älkää tulko syyllistämään että pitäisi lenkkeillä, lopettaa some ja vaan pyytää apua. Toiset meistä ovat tehneet kaikkensa parantaakseen hel*tillistä oloaan ihan noista yksinkertaisista arkisista asioista alkaen. Olen puhunut, mutta aivan kuin puhuisin eri kieltä. Sieltä tulee milloin mitäkin yksinkertaistavaa "neuvoa", jonka olen itse todennut ja kokeillut aika päivää sitten. Jos tapaisin edes yhden ihmisen, joka oikeasti kuuntelisi mitä yritän sanoa, en olisi tässä jamassa. 

Jos tapan itseni tiedän, että olen ainakin yrittänyt kaikkeni 100%. 

Mikä siitä elämästä tekee oikein helvetin? Suomessa saa sentään ruokaa, asuinpaikan eikä keskimäärin tarvitse pelätä henkensä edestä. Suomessa ei voi edes tajuta millaista elämän on Afrikassa tai jossain sotatoimialueella. Kermaperseet ahdistuvat pienimmistäkin asioista kun ei ole kohdattu elämässä oikeasti mitään hankalaa kun on käsitelty silkkihansikkain.

Yhteiskunta voi yrittää järjestää apua sinulle mutta jos todella kuvittelet että sitä kautta löydät sinua täysin ymmärtävän ihmisen niin se on turha toivo. Terapeutti tai ammattilainen tekee työtänsä ja antaa oman panoksensa potilaiden tai asiakkaiden hoitamiseksi mutta se suhde on aina ammatillinen eikä sisällä mitään ystävyyssuhdetta. 

Pistää ihmettelemään miksi et halua kokeilla hyviksi koettuja keinoja kuten liikkumista yms. voinnin parantamiseksi. Kaikenlaiset asiat jotka tuovat hyvää oloa parantavat vointia elimistön endorfiinijärjestelmän kauttaa ja sitä toimintaa sekoittavat päihteet, opiaatit yms. aineet. Sitten kun ollaan lääkeaineiden kautta sekoitettu aivokemia niin eipä enää voi kuvitella nauttivansa elämän normaaleista asioista. 

Ai miksikö en halua kokeilla?Olen kokeillut kyllä. Etkö ymmärtänyt lukemaasi?Tuon Afrikka-kommentin perusteella sinulla ei välttämättä ole kapasiteettia ymmärtää sitäkään,mutta myös Suomessa voidaan raiskata,vainota ja pahoinpidellä lapsia ja nuoria. Todella kermaperseistä että sellainen vähän vaikeuttaa elämän lähtökohtia?

Eiköhän suurin osa masentuneista ja ahdistuneista ole sitä kun joku sanoi kerran pahasti ja siitä alkoi kierre alaspäin. Itsetunto kun on heikko niin ei kestä yhtään negatiivista sanaa itsestä ja aina pitää löytyä syy miksi alkoi ahdistaa. 

Suomessakin varmasti tapahtuu vainoamista, raiskaamista ja pahoinpitelyä lapsille sekä nuorille. Mutta että mittakaava olisi jotain samaa kuin kehitysmaissa tuntuu uskomattomalta. Jos Suomessa pahoja ongelmia on sadoilla tai vaikka tuhansilla niin ei se selitä että masentuneita ja ahdistuneita on kymmeniä tai pikemmin satoja tuhansia. 

Mielialaongelmissa valitettavasti apua ei voida antaa tällä hetkellä muille kuin kaikista vaikeimmin oireileville eli psykoosissa tai hengenvaarassa oleville. Moni jää väliinputoajaksi eikä saa oikein mistään apua. Kun apu ei sitten ole sellaista mikä kelpaisi niin hankalaa on.

Tilanne tuskin tulee hirveästi paranemaan koska käsittääkseni työskentelyolosuhteet ovat karmeat ja potilaat vetävät hoitajia turpaan kun sille päälle sattuvat. Ei ole ihme että auttajia ei riitä kun ongelmien mittaluokka on karannut käsistä. Potilaiden huumeiden käytön suosiminen ja hoitoon sitoutumattomuus ei todellakaan auta hoitotavoitteiden saavuttamisessa.

Sillä päihteiden käytöllä yritetään turruttaa pahaa oloa, eivät he kiusallaan niitä käytä. Päihteidenkäyttö on seuraus, ei syy. Mt-hoitoa täytyy olla saatavilla myös päihdeongelmaisille.

Päihteiden käyttö saattaa muuten evätä hoidon. Siinäpä kiva paradoksaalinen oravanpyörä tosiaankin valmiina, kun niitä käytetään just siks että on huono olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vointini kuulostaa melko samanlaiselta kuin tällä kyseisellä henkilöllä, joskaan en käytä alkoholia ollenkaan.

Mikä ihme siinä on,että ihmisen pitäisi vaatia ja jopa huutaa saadakseen apua? Ei kauheasti herätä luottamusta jos alkuun kohdellaan vajaaälyisenä laiskurina, joka vaan kuvittelee ongelmiensa olevan pahempia kuin ovatkaan. Miten tuollaisesta muotuoutuu hyvä hoitosuhde pelkästään sillä,että ihminen iskee nyrkkiä pöytään? 

Älkää tulko syyllistämään että pitäisi lenkkeillä, lopettaa some ja vaan pyytää apua. Toiset meistä ovat tehneet kaikkensa parantaakseen hel*tillistä oloaan ihan noista yksinkertaisista arkisista asioista alkaen. Olen puhunut, mutta aivan kuin puhuisin eri kieltä. Sieltä tulee milloin mitäkin yksinkertaistavaa "neuvoa", jonka olen itse todennut ja kokeillut aika päivää sitten. Jos tapaisin edes yhden ihmisen, joka oikeasti kuuntelisi mitä yritän sanoa, en olisi tässä jamassa. 

Jos tapan itseni tiedän, että olen ainakin yrittänyt kaikkeni 100%. 

Mikä siitä elämästä tekee oikein helvetin? Suomessa saa sentään ruokaa, asuinpaikan eikä keskimäärin tarvitse pelätä henkensä edestä. Suomessa ei voi edes tajuta millaista elämän on Afrikassa tai jossain sotatoimialueella. Kermaperseet ahdistuvat pienimmistäkin asioista kun ei ole kohdattu elämässä oikeasti mitään hankalaa kun on käsitelty silkkihansikkain.

Yhteiskunta voi yrittää järjestää apua sinulle mutta jos todella kuvittelet että sitä kautta löydät sinua täysin ymmärtävän ihmisen niin se on turha toivo. Terapeutti tai ammattilainen tekee työtänsä ja antaa oman panoksensa potilaiden tai asiakkaiden hoitamiseksi mutta se suhde on aina ammatillinen eikä sisällä mitään ystävyyssuhdetta. 

Pistää ihmettelemään miksi et halua kokeilla hyviksi koettuja keinoja kuten liikkumista yms. voinnin parantamiseksi. Kaikenlaiset asiat jotka tuovat hyvää oloa parantavat vointia elimistön endorfiinijärjestelmän kauttaa ja sitä toimintaa sekoittavat päihteet, opiaatit yms. aineet. Sitten kun ollaan lääkeaineiden kautta sekoitettu aivokemia niin eipä enää voi kuvitella nauttivansa elämän normaaleista asioista. 

Ai miksikö en halua kokeilla?Olen kokeillut kyllä. Etkö ymmärtänyt lukemaasi?Tuon Afrikka-kommentin perusteella sinulla ei välttämättä ole kapasiteettia ymmärtää sitäkään,mutta myös Suomessa voidaan raiskata,vainota ja pahoinpidellä lapsia ja nuoria. Todella kermaperseistä että sellainen vähän vaikeuttaa elämän lähtökohtia?

Eiköhän suurin osa masentuneista ja ahdistuneista ole sitä kun joku sanoi kerran pahasti ja siitä alkoi kierre alaspäin. Itsetunto kun on heikko niin ei kestä yhtään negatiivista sanaa itsestä ja aina pitää löytyä syy miksi alkoi ahdistaa. 

Suomessakin varmasti tapahtuu vainoamista, raiskaamista ja pahoinpitelyä lapsille sekä nuorille. Mutta että mittakaava olisi jotain samaa kuin kehitysmaissa tuntuu uskomattomalta. Jos Suomessa pahoja ongelmia on sadoilla tai vaikka tuhansilla niin ei se selitä että masentuneita ja ahdistuneita on kymmeniä tai pikemmin satoja tuhansia. 

Mielialaongelmissa valitettavasti apua ei voida antaa tällä hetkellä muille kuin kaikista vaikeimmin oireileville eli psykoosissa tai hengenvaarassa oleville. Moni jää väliinputoajaksi eikä saa oikein mistään apua. Kun apu ei sitten ole sellaista mikä kelpaisi niin hankalaa on.

Tilanne tuskin tulee hirveästi paranemaan koska käsittääkseni työskentelyolosuhteet ovat karmeat ja potilaat vetävät hoitajia turpaan kun sille päälle sattuvat. Ei ole ihme että auttajia ei riitä kun ongelmien mittaluokka on karannut käsistä. Potilaiden huumeiden käytön suosiminen ja hoitoon sitoutumattomuus ei todellakaan auta hoitotavoitteiden saavuttamisessa.

Vaikka kuinka olisit sitä mieltä, että nykyihmiset on vain lapsellisia velliperseitä, eivätkä kestä mitään negatiivista ilman romahdusta ja masennusta, sen toteaminen ei auta tilanteeseen mitenkään. Todellisuus joka tapauksessa on nyt se, että mielenterveysongelmat ovat räjähtäneen verrattuna hoitoon ja sinne pääsemiseen. Ongelma on joka tapauksessa ja sen ratkaisemiseen ei ilkkuminen auta.

Vierailija kirjoitti:

Miltähän tuntuu niistä mielenterveyden ammattilaisista, jotka lähettivät suljetulle osastolle pyrkineen Jasminin kotiin päivää ennen kuolemaansa? Että miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

Suljetulle osastolle päästäkseen on täytettävä tietyt kriteerit. Ei sinne noin vaan oteta porukkaa, kun on jo muutenkin paikat täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on se hyvä puoli että ongelma poistuu itsestään.

Mutta yksi sh ihmetteli kun hoidetaan 100-vuotiaita kuin hei olisivat tulevaisuuden toivo.

Eipä tuo tulevaisuus kovin hyvältä näytä jos ei kestä elämää parikymppisenä. Kuluerä loput 80 vuotta, tuskin tuottaisi yhteiskunnalle mitään.

Et sinäkään kestäisi, jos sinulle olisi tehty ja olisit joutunut kokemaan samoja asioita kuin monille elämänsä päättäneille on tehty jo lapsena.

Ei monille elämänsä päättäneille ole edes tehty lapsena mitään, ns normilapsuus ollut.

Mistähän sinäkin sen luulet tietäväsi?Mene jo pois :D

No todellakin tiedän. Millä perustein sinä luulet muuta? Koska tykkäät vain ajatella niin?

Ja mene itse pois. Mä vasta tulin tänne.

Tätähän tämä on ollut jo noin 20 vuotta! Viimeiset 10 vuotta vain pahentunut. Koskee niin lastenpsykiatriaa, nuorisopsykiatriaa sekä aikuispsykiatriaa.

Näin sosiaalialan työntekijänä olen lukemattomia kertoja yrittänyt saada vakavasti psyykkisesti huonovointisia osastohoitoon. Monet kerrat olen ollut asiakkaan mukana lääkärien vastaanotoilla päivystyksessä ja/ tai psykiatrisessa sairaalassa lääkärille asiaa vääntämässä. Ihan on arpapeliä milloin pääsee osastohoitoon ja milloin ei.

Ja hyvin tavallista on, että jopa itsemurhayrityksen jälkeen ei osastohoitoa montaa vuorokautta saa. Pistetään vain ulos avohoitoon.

En syytä terveydenhuollon työntekijöitä. Heidän resurssit ovat olemattomat.

Ei mitään uutta. Jokohan kansalaisten silmät avautuvat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on se hyvä puoli että ongelma poistuu itsestään.

Mutta yksi sh ihmetteli kun hoidetaan 100-vuotiaita kuin hei olisivat tulevaisuuden toivo.

Eipä tuo tulevaisuus kovin hyvältä näytä jos ei kestä elämää parikymppisenä. Kuluerä loput 80 vuotta, tuskin tuottaisi yhteiskunnalle mitään.

Et sinäkään kestäisi, jos sinulle olisi tehty ja olisit joutunut kokemaan samoja asioita kuin monille elämänsä päättäneille on tehty jo lapsena.

Ei monille elämänsä päättäneille ole edes tehty lapsena mitään, ns normilapsuus ollut.

Mistähän sinäkin sen luulet tietäväsi?Mene jo pois :D

No todellakin tiedän. Millä perustein sinä luulet muuta? Koska tykkäät vain ajatella niin?

Ja mene itse pois. Mä vasta tulin tänne.

Ai sä tiedät kaikkien Suomessa itsemurhan tehneiden taustat?Älö nyt viitsi,noloa!

Tässä maassa huonoiten saa psyykkisiin ongelmiin apua päihdeongelmaiset. Tässäkin tapauksessa on julkisen tiedon mukaan hoitotahona ollut päihdepalvelu.