Kun haet apua mt-ongelmiin * Viimeisen kerran Jasmin päätyi sairaalan päivystykseen tammikuussa, kun Laura vei hänet sinne. Lauran mukaan Jasmin lähetettiin lähes välittömästi takaisin kotiin, vaikka tilanne oli ystävien mielestä hyvin vakava*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin päästä terveysaseman akuuttivastaanotolle, koska läheiseni oli saanut muutamaa päivää aiemmin sairaskohtauksen ja oli herättämisyrityksistä huolimatta yhä tajuton. Kyyneleet virtasivat ja vollotin kun kävelin aulaan. Olin niin sekaisin, että kyselin aulassa istuneelta hoitajalta että onhan tämä oikea paikka, sillä olen täällä siksi, koska läheiseni on kriittisessä tilassa, en jaksa ja saatan tämän kaltaisessa stressitilassa tehdä itselleni jotain (minulla on monta diagnoosia autismista persoonallisuushäiriöihin).

Hän katsoi minua, sitten samassa kopissa olevaa tirskuvaa vartijaa ja nauroi "no mitäs luulet, ota vuoronumero ja mene istumaan". Kävelin saman tien pois ja kuulin vaan kun nuo kaksi nauroivat että "mikähän narkkari toikin oli".

Jo siellä teholla läheistäni hoitanut lääkäri oli tyly ja puhui koruttomasti "No varmaan tuo nyt sitten aivokuolleeksi jää kun ei kerta herää". Hän ei siis käyttänyt läheisestäni sanaa "hän" vaan "tuo". Niinkuin rakkaani olisi joku vahanukke.

En enää ikinä luota suomalaiseen terveydenhuollon henkilökunnan tunnetaitoihin. Parempi olla kuollut kuin noiden armoilla. Tältä osin ymmärrän Jasminia täysin.

Kuka voi tehdä mitä ? Onko sinulla vastaus. 

Kappas, joku tunnetaidoton lääkäri/hoitaja tuli paikalle :D

Mikä siinä asiallisen neutraalissa käytöksessä on niin vaikeaa? Tai no, varsinkin lääkäreillä tunnetusti on olematon empatiakyky ja psykopatiaa on myös hyvin monella, mutta sitä työstä johtuvaa kyynisyyttä ei tulisi kaataa potilaiden ja läheisten niskaan. 

Ja mitä tulee mt-ongelmiin niin työni puolesta olen nähnyt, että miesten on helpompi saada apua. Päivystyksistä naiset käännytetään yleensä jo ovella pois.

Hoitajaksi vaaditaan tunteeton. Siksi suurin osa naisista onkin sopivia hoitsuiksi.

Aino Nykopp-Koski on niille sankari.

Vierailija kirjoitti:

Yritin päästä terveysaseman akuuttivastaanotolle, koska läheiseni oli saanut muutamaa päivää aiemmin sairaskohtauksen ja oli herättämisyrityksistä huolimatta yhä tajuton. Kyyneleet virtasivat ja vollotin kun kävelin aulaan. Olin niin sekaisin, että kyselin aulassa istuneelta hoitajalta että onhan tämä oikea paikka, sillä olen täällä siksi, koska läheiseni on kriittisessä tilassa, en jaksa ja saatan tämän kaltaisessa stressitilassa tehdä itselleni jotain (minulla on monta diagnoosia autismista persoonallisuushäiriöihin).

Hän katsoi minua, sitten samassa kopissa olevaa tirskuvaa vartijaa ja nauroi "no mitäs luulet, ota vuoronumero ja mene istumaan". Kävelin saman tien pois ja kuulin vaan kun nuo kaksi nauroivat että "mikähän narkkari toikin oli".

Jo siellä teholla läheistäni hoitanut lääkäri oli tyly ja puhui koruttomasti "No varmaan tuo nyt sitten aivokuolleeksi jää kun ei kerta herää". Hän ei siis käyttänyt läheisestäni sanaa "hän" vaan "tuo". Niinkuin rakkaani olisi joku vahanukke.

En enää ikinä luota suomalaiseen terveydenhuollon henkilökunnan tunnetaitoihin. Parempi olla kuollut kuin noiden armoilla. Tältä osin ymmärrän Jasminia täysin.

valitus tuollaisista ehdottomasti. hyi hele mitä kiusaajia!

Minua ihmetyttää nämä kommentit, missä nuorten naisten mielenterveysongelmat pistetään somen piikkiin. Some voi osaltaan pahentaa mielenterveysongelmia ja sitä en kiellä, mutta ei siitä luopumisella niitä ongelmia korjata. Monella mielenterveysongelmaisella kun yhtenä oireena on usein pahat itsetunto-ongelmat, joka saa hakemaan ihmisten hyväksyntää. Eli somen käyttö ei välttämättä ole syy, vaan enempikin oire, kun jotkut hakeutuvat sinne juuri tuota hyväksyntää etsimään.  

Näiden henkilöiden on myös vaikea lopettaa sitä somen käyttöä itse, koska vaikka henkisesti terve ihminen pystyykin hoksaamaan ja rajoittamaan somen käyttöä hoksatessaan sen ongelmallisuuden, niin mielenterveysongelmasta kärsivä ei tähän välttämättä pysty.

 Ja se somesta lähteminen ei välttämättä auta kuin hetkellisesti. Koska ovat itsetunto-ongelmista kärsivät ihmiset ennen someakin hakeneet itselleen vahingollisilla tavoilla hyväksyntää ja huomiota. Itse tiedän tapauksia, missä nuoret naiset ovat hakeneet hyväksyntää seksin avulla, ja tämä harvemmin on yhtään terveempi tapa hyväksynnän hakemiselle kuin somen käyttö. Itse asiassa se voi olla jopa paljon pahempi. Näissä tapauksissa kun seksiä harrastetaan täysin sen toisen ehdoilla, jotta saadaan se hyväksyntä ja omilla haluilla sekä rajoilla ei ole mitään merkitystä. Pahimmassa tapauksessa hyväksyntää tällä tapaa hakiessa ollaan valmiita riskeeraamaan oma turvallisuus ja terveys. Ja sitä voi vaan kuvitella, mitä tällaiselle altistuminen tekee niille mielenterveysongelmille :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama trendi kuin 15 vuotta sitten.

Tiedän nuoruudesta eräänkin tytön, joka yritti hakea itsetuhoisiin ajatuksiin ja masennukseen apua. Aina käännytettiin pois vedoten pitkiin jonoihin. Lopulta tyttö lähti oman käden kautta.

Joku tässä systeemissä mättää ja pahasti.

Satojatuhansia naisia autetaan, ketään ei kiinnosta. Yksi tappaa itsensä... 

jOkU tÄssÄ SySteeMissÄ MättÄä ja pahAsti

Esim osastohoitokaan oo ruusuista vaikka jotku itkee että yhyy joku ei pääse osastolle. Mut tungettiin johonkin ryhmähuoneeseen vaikka en saanut nukuttua ahdistavan huonetoverin kanssa, kylmäkiskoisia hoitajia jotka vähätteli sitä että podin vieroitusoireita lääkkeistä mennessäni osastolle, syyllistivät mua lääkelopetuksesta "voivoi kun lopetin muka toimivan masennuslääkityksen" (syyt oli lopetukselle )" ja vietin jonkun aikaa epämiellyttävissä pillerihuuruissa jossa ihan randomilla heiteltiin jotain pillereitä ja toivottiin parasta. Kärsiessäni edellisen lääkkeen vieroitusoireista jota olin käyttänyt koko ikäni. Ja lääkittiin haittavaikutuksia aina uudella lääkkeellä esim lisääntynyttä ahdistusta. Mun vointi vaan tippui osastolla.

Kävin osastoaikana jaksoilla kun sieltä pääsi ulos vesistön äärellä miettimässä itseni hukuttamista. Kun näin lääkäriä kun tulin taas sieltä vesistön ääreltä miettimässä että on pakko hukuttaa itsensä kun on niin paha olo niin lääkäri totesi että näytin turruttavissa lääkkeissä parempivointiselta vaikka koen että ne varasti elämänlaatua vaan lisää.

En kerro koko tarinaa mutta traumat jäi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama trendi kuin 15 vuotta sitten.

Tiedän nuoruudesta eräänkin tytön, joka yritti hakea itsetuhoisiin ajatuksiin ja masennukseen apua. Aina käännytettiin pois vedoten pitkiin jonoihin. Lopulta tyttö lähti oman käden kautta.

Joku tässä systeemissä mättää ja pahasti.

Satojatuhansia naisia autetaan, ketään ei kiinnosta. Yksi tappaa itsensä... 

jOkU tÄssÄ SySteeMissÄ MättÄä ja pahAsti

Esim osastohoitokaan oo ruusuista vaikka jotku itkee että yhyy joku ei pääse osastolle. Mut tungettiin johonkin ryhmähuoneeseen vaikka en saanut nukuttua ahdistavan huonetoverin kanssa, kylmäkiskoisia hoitajia jotka vähätteli sitä että podin vieroitusoireita lääkkeistä mennessäni osastolle, syyllistivät mua lääkelopetuksesta "voivoi kun lopetin muka toimivan masennuslääkityksen" (syyt oli lopetukselle )" ja vietin jonkun aikaa epämiellyttävissä pillerihuuruissa jossa ihan randomilla heiteltiin jotain pillereitä ja toivottiin parasta. Kärsiessäni edellisen lääkkeen vieroitusoireista jota olin käyttänyt koko ikäni. Ja lääkittiin haittavaikutuksia aina uudella lääkkeellä esim lisääntynyttä ahdistusta. Mun vointi vaan tippui osastolla.

Kävin osastoaikana jaksoilla kun sieltä pääsi ulos vesistön äärellä miettimässä itseni hukuttamista. Kun näin lääkäriä kun tulin taas sieltä vesistön ääreltä miettimässä että on pakko hukuttaa itsensä kun on niin paha olo niin lääkäri totesi että näytin turruttavissa lääkkeissä parempivointiselta vaikka koen että ne varasti elämänlaatua vaan lisää.

En kerro koko tarinaa mutta traumat jäi.

*Käyttänyt siis lääkkeitä koko aikuisikäni ja niitä lopetellessa tuli aika helvetillisiä vieroitusoireita joita aivan kympillä vähäteltiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää. Voin vain kuvitella äidin ja läheisten tuskan. Mutta kysymys kuuluu, mihin ne verorahat menevät? Lusmujen elättämiseen (ei ole terveydellisiä ongelmia, mutta kotisohva on parempi valinta kuin työllistyminen), tehdään lapsia liikaa (ei pystytä elättämään ilman yhteiskunnan apua) jne. Jos sosiaalietuuksia leikattaisiin, niin verorahoja voitaisiin käyttää johonkin tärkeämpään, kuten mielenterveyspalveluihin. 

Sellaiset neronleimaukset sieltä XD Oletko kokoomuuksen kannattaja vai muuten v ajakki? Etkö tosiaan tiedä, että taloudelliset ongelmat ja syrjäytyminen lisäävät mielenterveysongelmien riskiä?

Suuri osa Suomalaisista on tuon nerokkaan kommentoijan kanssa samaa mieltä ja tämä on surullista, miten hölmöä kansaa Suomalaiset ovat.

Ei vaan ymmärretä, tai haluta ymmärtää..

Hyvin yksinkertaisia, tai eläneet tynnyrissä.

Hyi hele jos näen niitä osastohoitajia kehen törmäsin osastolla iskee ahdistus pintaan. Oli siellä muutama hyvä mutta osa oli todella kylmäkiskoisia ja ilkeitä, vähätteli harmia ja esitti tietävänsä enemmän kuin tietävätkään. Kohteli ihmistä kävelevänä diagnoosina joka ei tiedä mistään mitään.

Se koko meininki siellä jossa seistään jossain pillerijonossa oottaen päivän pillereitä miettien miten mikäkin uusi pilleri minkä psykiatri on kirjoitellut alkaa vaikuttamaan oli kertakaikkisen kammottavaa. Kerran muuttivat lennosta lääkitystä niin että tuntui että sain kokoajan kammottavia ahdistuskohtauksia. En oo tosiaan enää osaston jälkeen käyttänyt mitään psykiatrian lääkkeitä vuosiin kun jäi niin huono kokemus.

Ja mitä se mt-hoito on avolla? Saa joskus kerran kk ajan hoitajan kanssa keskustelemaan. Diagnoosin kaiveluun keskitytään enemmän kuin auttamiseen. Kauheat leimamerkinnät jää papereihin. Alaston olo kun koko yksityiselämä ryöpytellään. Alkanut tulla itsesuojeluvaisto tuohon. Terapiat on ihan ok.

Todella monelta masentuneelta ja ahdistuneelta perimmäinen syy psyykkiseen oireiluun löytyy diagnosoimattomasta nepsy-häiriöstä. Tästä löytyy ihan validia tutkimustietoa. Mutta hei, Suomessa ongelma on päätetty hoitaa siten, että et pääse tutkimuksiin, jos sinulla on ahdistusta tai masennusta. Silloin "hoidetaan" vain niitä oireita eli ahdistusta ja masennusta, mutta ei niitäkään kovin menestyksekkäästi. Eli juuri ketään ei diagnosoida enää aikuisena.

Valitettavasti kun oma sukupolveni oli nuoria, ei diagnosoitu vielä ketään, joten meitä on valtava määrä diagnosoimattomia aikuisia räpiköimässä elämän läpi. Monen ongelmat siirtyvät sitten diagnosoimattomien nepsyjen lapsille sekä geenien että kasvatuksen myötä. Hieno maa tämä Suomi :)

Vierailija kirjoitti:

Vaimo tuossa keväällä ns yritti itsemurhaa toisen kerran. Ambulanssit, mahahuuhtelut. Ainoa asia mitä anoin sairaalalta että pitäisivät edes yli yön. Edes lasten tähden. Ei mitään, sukillaan tuli lumihangessa jo illalla. Ja känniä vielä vähän jäljellä. Helsingin malli. 

Sehän on täysin varma että Suomi romahtaa. Teoriassa tuleva Kok-persu -hallitus (jos media antaa sen syntyä) voi vielä teoriassa kääntää Suomen niin ettei verenimijät vie kaikkia rahoja ja kansallisomaisuuksia. Tuskin kääntää.

Kaksi ihmistä ketä tunnen vietiin osastolle pakolla itsemurhayrityksen jälkeen josta tuli fyysistä harmia. Että jännä homma sinänsä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain vikaa on järjestelmässä, jos hakee apua mutta lähetetään vain kotiin.

Silloin voi EHKÄ saada akuuttia apua jos on itsetuhoinen. Yleensä täytyy pitkälti itsekseen selvitä. Resepti käteen ja seuraava potilas sisään. :(

Näin se menee. Minä olin vuosia sitten teholla ja ei muuta ku reseptit kouraan ja kotiin. Olin hengityskoneessa, kävin jo kuoleman porteilla mutta paskat mitään apua silti  saanut, kotiin vaan ja reseptit mukaan.

Sulla on itselläsi vastuu omasta hyvinvoinnista! Ei muilla.

Joo, olen saanut ihan tarpeeksi niitä iänikuisia neuvoja että ota itseäsi niskasta kiinni ja siivoa, leivo ja mene lenkille niin masennus häviää. 

Miksi et ole noudattanut neuvoja? Laiskuus?

Eniten ärsyttää tässä keississä se vähättely ettei nuori kaunis nainen jolla on ystäviä voi olla masentunut. Yleensä näitä väittävät jotkut miehet joiden mielestä nainen ei ole olemassa kuin jonain elämää suorittavana nukkena. Ikään kuin siltä naiselta puuttuisi sisäinen kokemus jonka on korvannut ulkoinen kauneus ja menestys, joten miten se voisi olla masentunut?

Kuulin itsekin joskus nuorena baarissa, että miksi sä et hymyile kun sä oot vielä nättikin. Aivan kuin vain jollain tarpeeksi rumilla reppanoilla olisi "oikeus" olla masentuneita. Toinen juttu on myös naisten toteuttama somekiusaaminen jota tehdään kateudesta.

Somessa on myös eri palstoilla älyttömästi kiusaamista esim. FB:n harrasteryhmät. Olen kokenut kiusaamista myös kirjoittamassani BLOGISSA. Samoin uutistoimituksessa. Eli jos ei halua tulla kiusatuksi niin voi unohtaa somen harrasteryhmät vaikka niillä ei olisi mitään paljastavia kuvia tai sairaskertomuksia jotka voisivat triggeröidä i d i oott eja kiusaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo tuossa keväällä ns yritti itsemurhaa toisen kerran. Ambulanssit, mahahuuhtelut. Ainoa asia mitä anoin sairaalalta että pitäisivät edes yli yön. Edes lasten tähden. Ei mitään, sukillaan tuli lumihangessa jo illalla. Ja känniä vielä vähän jäljellä. Helsingin malli. 

Sehän on täysin varma että Suomi romahtaa. Teoriassa tuleva Kok-persu -hallitus (jos media antaa sen syntyä) voi vielä teoriassa kääntää Suomen niin ettei verenimijät vie kaikkia rahoja ja kansallisomaisuuksia. Tuskin kääntää.

Kaksi ihmistä ketä tunnen vietiin osastolle pakolla itsemurhayrityksen jälkeen josta tuli fyysistä harmia. Että jännä homma sinänsä

No ehkä he ovat henkilökunnan mielestä "yrittäneet tarpeeksi" toisin kuin ihminen, jolla yritys jää vähemmän vahingollikseksi->voidaan pistää takaisin kotiin kun "ei ole niin vakavaa"

Nykymaailma sairastuttaa ihmiset. Resursseja ei voi lisätä loputtomasti terveydenhoitoon, on löydettävä muu ratkaisu. Masentununeiden armeijaa ei pysty vahtimaan koko ajan ja lääkkeiden teho on heikko.

Vaimoni teki itsemurhan 2015, en ole siitä mitenkään toipunut. Olen nyt viimeisen vuoden ajan jo lahjoittanut vaan ilmaiseksi tavaraa/omaisuuttani pois, missään en enää liiku kuin se pakollinen nopea lähikauppa. Lääkkeitä on kokeiltu kymmeniä erilaisia vuosien aikana, Hengitän mutta en elä enää tätä elämää. Viimeinen kesä täältä tullaan 🌞🌠

Vierailija kirjoitti:

Apua ei saa ja ulkopuolelta tulee jatkuvaa painetta ja syyllistämistä, kun et ole työkykyinen.

Olet lounen, paskakasa, turha ihminen, joka vois tappaa itsensä.

Minulle psyk. sairaanhoitja sanoi

"mut sä et kyllä näytä masentuneelta"

Hän itse oli lihava ja minä urheilullinen, koska liikunta auttaa mielenterveyden ogelmiini paljon, kuten myös terveellinen ruoka.

Myöhemmin minulla diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Nämä psyk. sairaanhoitajat ovat aivan turhia minun kokemuksella ja kelan terapiaan, kos haluaa, niin koutuu näiden kanssa kyllä tekemisiin.

Tsemppiä kaikille mt ongelmaisille.

Samanlaiset kokemukset. Mulle vaan väitettiin, etten ole masentunut, vaikka tunsin jatkuvaa masennusta ja ahdistusta. Olin tuolloin vielä teini ja asuin vanhempieni luona, jotka olivat väkivaltaisia, kun olin lapsi. Olisin halunnut käydä läpi lapsuuden traumoja ja tarvinnut neuvoja, miten tulisin toimeen ilkeiden vanhempieni kanssa, mutta toiveeni sivuutettiin täysin. Vuosia myöhemmin selvisi että mulla on epävakaa ja melkeimpä koko nuoruus oli yhtä sekoilua. Harmittaa, etten tuolloin saanut apua. Olisin luultavasti päässyt elämässä vähän helpommalla. Ymmärrän että noi sairaanhoitajat voisivat ohjata ihmisen oikeanlaisen avun pariin, mutta ongelmien kieltäminen ja vähättely ei poista niitä.

Somesta vouhkaajat. Tämä Jasmin oli päivittänyt instaansa viimeksi vuosi sitten ja lehtijutun mukaan oli viimeisen vuoden ajan myös muutenkin käytännössä vain neljän seinän sisällä. Silti kävi näin. 

Kyllähän tuo some varmasti voi olla joidenkin kohdalla etenkin osasyy, mutta aika yksinkertaistettua syyttää siitä kaikkea. Kyllä tämä kehitys on ollut nähtävissä jo kauan ja tuskin siihen on vain pelkkää yhtä syytä.

Oma vointini kuulostaa melko samanlaiselta kuin tällä kyseisellä henkilöllä, joskaan en käytä alkoholia ollenkaan.

Mikä ihme siinä on,että ihmisen pitäisi vaatia ja jopa huutaa saadakseen apua? Ei kauheasti herätä luottamusta jos alkuun kohdellaan vajaaälyisenä laiskurina, joka vaan kuvittelee ongelmiensa olevan pahempia kuin ovatkaan. Miten tuollaisesta muotuoutuu hyvä hoitosuhde pelkästään sillä,että ihminen iskee nyrkkiä pöytään? 

Älkää tulko syyllistämään että pitäisi lenkkeillä, lopettaa some ja vaan pyytää apua. Toiset meistä ovat tehneet kaikkensa parantaakseen hel*tillistä oloaan ihan noista yksinkertaisista arkisista asioista alkaen. Olen puhunut, mutta aivan kuin puhuisin eri kieltä. Sieltä tulee milloin mitäkin yksinkertaistavaa "neuvoa", jonka olen itse todennut ja kokeillut aika päivää sitten. Jos tapaisin edes yhden ihmisen, joka oikeasti kuuntelisi mitä yritän sanoa, en olisi tässä jamassa. 

Jos tapan itseni tiedän, että olen ainakin yrittänyt kaikkeni 100%. 

Vierailija kirjoitti:

Jos masentunut ihminen yhtäkkiä piristyy, niin se on aina hälytysmerkki. Silloin ihminen on yleensä tehnyt päätökset itsemurhasta ja hän on helpottunut. Tähän pitää välittömästi reagoida. Pisti vain tekstissä silmään tämä kohta viimeisestä puhelusta:

"Hän vaikutti olevan todella pirteä, enkä olisi yhtään arvannut, mitä tulee tapahtumaan. Hän ei ollut mitenkään ahdistuneen oloinen."

Tämä tieto voi ehkä pelastaa jonkun hengen.

Juu, ei ollut kovin kummoinen ystävä, jos ei edes sen vertaa ystävänsä sairaudesta ottanut selville. Ihan perusasiahan se on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos masentunut ihminen yhtäkkiä piristyy, niin se on aina hälytysmerkki. Silloin ihminen on yleensä tehnyt päätökset itsemurhasta ja hän on helpottunut. Tähän pitää välittömästi reagoida. Pisti vain tekstissä silmään tämä kohta viimeisestä puhelusta:

"Hän vaikutti olevan todella pirteä, enkä olisi yhtään arvannut, mitä tulee tapahtumaan. Hän ei ollut mitenkään ahdistuneen oloinen."

Tämä tieto voi ehkä pelastaa jonkun hengen.

Juu, ei ollut kovin kummoinen ystävä, jos ei edes sen vertaa ystävänsä sairaudesta ottanut selville. Ihan perusasiahan se on. 

Ihan turhaa syyllistää läheisiä. Eivät hekään aina pysty jokaiseen käänteeseen vastaamaan täydellisesti.

Nykyään ei saa apua ei millään. Viiden uutisissa oli nainen puhumassa kuinka huonosti asiat on jopa nuorilla siis ala ikäisillä. Hänkin sanoi esimerkiksi , että jos lapsella mielenterveys ongelmia tai huume , että lasta sijoitetaan laitoksesta toiseen. Se auta lasta yhtään. Mielestäni rahat menee nykyään väärään paikkaan.