Parisuhdeongelmaan kaipaan vinkkejä

Koska elämän kuluessa tulee vääjäämättä aikoja jolloin siihen liikuntaan ei niin ehdi panostaa niin kannattaa valita sellainen puoliso joka ei ihan heti muutu vihaiseksi ja huonouniseksi jos ei liiku yhtä paljon kuin ennen. Sellaisiakin kun on.

Vierailija kirjoitti:

Koska elämän kuluessa tulee vääjäämättä aikoja jolloin siihen liikuntaan ei niin ehdi panostaa niin kannattaa valita sellainen puoliso joka ei ihan heti muutu vihaiseksi ja huonouniseksi jos ei liiku yhtä paljon kuin ennen. Sellaisiakin kun on.

Tässä se ongelma vähän siinä, että luulin valinneeni puolison joka on samantyylinen. Mutta mitä jos hän mieluummin onkin liikkumatta ja huonouninen, että jos sellainen elämä onkin enemmän hänen juttu. Harva ihminen muuten itse tajuaa, että nukkuisi paremmin jos liikkuisi enemmän. Ap

Parisuhteessa saa olla jotakin omaakin, eikä kaikkea sisältöä voi hakea elämäänsä vain toisen kautta eli liiku yksinäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska elämän kuluessa tulee vääjäämättä aikoja jolloin siihen liikuntaan ei niin ehdi panostaa niin kannattaa valita sellainen puoliso joka ei ihan heti muutu vihaiseksi ja huonouniseksi jos ei liiku yhtä paljon kuin ennen. Sellaisiakin kun on.

Tässä se ongelma vähän siinä, että luulin valinneeni puolison joka on samantyylinen. Mutta mitä jos hän mieluummin onkin liikkumatta ja huonouninen, että jos sellainen elämä onkin enemmän hänen juttu. Harva ihminen muuten itse tajuaa, että nukkuisi paremmin jos liikkuisi enemmän. Ap

Me askarrellaan lasten kanssa sinulle mitali ja laitetaan postiin. 

Parisuhteessa se toinen ei ole koskaan olemaan = SINÄ

Jos ei opi tulemaan toimeen toisen vikojen ja puutteiden jatketaan matkaa erillään. 

Työ, harrastukset, ystävät, läheiset, jne. Jos näiden asioiden kesken ei ole sitä tapapainoa parisuhdekin on haastava.

A) joko opit elämään asian kanssa

B) lähdet menee

Et ole adoptoinut itsellesi lasta vaan ottanut elämänkumppanin. 

Tulisi annettu tuntuva korvapuusti, jos joku alkaisi nalkuttamaan miten minun tulisi elää.

"Ja onhan se todella vastenmielistä patistaa aikuista ihmistä liikkumaan."

Tuossa on se ajatusvirhe. Et ole kumppanisi huoltaja, etkä voi päättää hänen puolestaan mitä hän elämässään pitää tärkeänä ja mitä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska elämän kuluessa tulee vääjäämättä aikoja jolloin siihen liikuntaan ei niin ehdi panostaa niin kannattaa valita sellainen puoliso joka ei ihan heti muutu vihaiseksi ja huonouniseksi jos ei liiku yhtä paljon kuin ennen. Sellaisiakin kun on.

Tässä se ongelma vähän siinä, että luulin valinneeni puolison joka on samantyylinen. Mutta mitä jos hän mieluummin onkin liikkumatta ja huonouninen, että jos sellainen elämä onkin enemmän hänen juttu. Harva ihminen muuten itse tajuaa, että nukkuisi paremmin jos liikkuisi enemmän. Ap

Tuliko muutettua liian nopeasti yhteen jos et ollut huomannut tätä ennen yhteenmuuttoa?

Voit valita kaupasta sopivan jääkaapin tai auton tai puseron, mutta et voi valita ihmisiä kuin keskitysleirillä oikeaan tai vasempaan jonoon. Ihmisissä on monenlaisia ominaisuuksia ja itsetuntemuskin sitä sun tätä.

IHmissuhteessaan ryhtyessään ottaa aina riskin. Niin sinä kuin kumppanisikin. Sinä voisit juosta auton eteen, neliraajahalvaantua ja olla riippuvainen lopun ikäsi muiden armeliaisuudesta. 

Olet asettanut tiukat odotukset toiselle ja haluat hänen olevan sitä, mikä sinusta olisi kivaa, mutta oletko koskaan jaksanut kysyä tykkääkö hän sinusta sellaisena kuin sinä olet? Käy se keskustelu ja ehkä selviääkin, että häntä kiusaa sinun liikuntaintosi yhtä lailla kuin sinua taas hänen vähäisempi liikunta. Eron voi aivan hyvin ottaa, jos se kaikki hyvä teidän välillä on ainoastaan ja vain yhteisessä liikunnssa. 

Minähän poljen 20 km päivässä fillarilla. Eikö se ole tarpeeksi liikuntaa- Huomennakin töihin poljen 10 km. Opeta akka valitus.

Jotenkin oli vähän lapsellinen tuo ap:n aloitus. Joku siinä hierti.

Olisiko se, että kirjoituksestasi huokuu aika pinnallinen suhtautuminen puolisoosi ja suhteeseen.

En haluaisi/pitäisi, jos puolisoni ajattelisi minusta ja suhteestamme noin. Jotenkin todella sielutonta.

Vierailija kirjoitti:

Voit valita kaupasta sopivan jääkaapin tai auton tai puseron, mutta et voi valita ihmisiä kuin keskitysleirillä oikeaan tai vasempaan jonoon. Ihmisissä on monenlaisia ominaisuuksia ja itsetuntemuskin sitä sun tätä.

IHmissuhteessaan ryhtyessään ottaa aina riskin. Niin sinä kuin kumppanisikin. Sinä voisit juosta auton eteen, neliraajahalvaantua ja olla riippuvainen lopun ikäsi muiden armeliaisuudesta. 

Olet asettanut tiukat odotukset toiselle ja haluat hänen olevan sitä, mikä sinusta olisi kivaa, mutta oletko koskaan jaksanut kysyä tykkääkö hän sinusta sellaisena kuin sinä olet? Käy se keskustelu ja ehkä selviääkin, että häntä kiusaa sinun liikuntaintosi yhtä lailla kuin sinua taas hänen vähäisempi liikunta. Eron voi aivan hyvin ottaa, jos se kaikki hyvä teidän välillä on ainoastaan ja vain yhteisessä liikunnssa. 

Tämä oli minusta hieno kommentti, jossa haastetaan aloittajaa mutta ei kuitenkaan syyllistytä provosointiin.

Mielestäni en ole asettanut tiukkoja odotuksia kumppanille. Minulle kelpaa sekä suht liikunnallinen elämäntapa, että hyvinkin aktiivinen liikunnallinen elämäntapa. Mutta minulle ei kelpaa liikkumaton elämäntapa. Ja olen sen tosiaan aiemmassa suhteessa todennut asiaksi joka ei toimi.

Kyllä minun kumppanikin odottaa minulta asioita, niin miksi ihmeessä sen tulisi olla yksisuuntaista?

Minä en kaipaa hänestä seuraa liikuntapaikoille, se ei ole tässä se ongelma. Enkä patista häntä liikkumaan. Vaan ennemmin alan miettimään onko hän niitä ihmisiä joilla puheet ja teot eivät täsmää. Väittäisin että viimeisen puolen vuoden aikana hän on liikkunut 0-5 kertaa.

Haluan nyt käydä vakavan keskustelun tästä asiasta. Että olisiko parempi luovuttaa ennenkuin tämä alkaa hankaamaan enemmän. Jos itse lopettaisin liikkumisen, niin en yhtään ihmettelisi jos puoliso alkaisi olemaan tyytymätön suhteeseemme.

Olisi hienoa kuulla onko ollut samassa tilanteessa ja saanut asian ratkaistua? Ap

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin oli vähän lapsellinen tuo ap:n aloitus. Joku siinä hierti.

Olisiko se, että kirjoituksestasi huokuu aika pinnallinen suhtautuminen puolisoosi ja suhteeseen.

En haluaisi/pitäisi, jos puolisoni ajattelisi minusta ja suhteestamme noin. Jotenkin todella sielutonta.

Huomasin vastauksissa jokseenkin rasistista asenneilmapiiriä - ikäänkuin aloittaja ei saisi haluta olla tietyntyylisen kumppanin kanssa. Saavatko muut vastaajat olla? Teidän kumppanit voivat tehdä ihan mitä tahansa ja kaikki mahdollinen pitää kumppanissa hyväksyä? Aikamoista kaksinaismoralismia.

Välillä liikun 4-5 kertaa viikossa ja välillä ei ehdi kuin kerran viikossa, mutta en ole huomannut mitään vaikutusta töissä jaksamiseen tai nukkumiseen. Ap vetää kunnolla mutkia suoriksi.