Vieraita tulossa ja hermoa kiristää kodin epätäydellisyys
Lapsena teroitettiin että kaiken on oltava kodissa kunnossa, puhdasta, viikattua ja järjestettyä kun tulee kyläilijöitä ja esim ennen joulua oli jokavuotinen perinne järkyttävä raivosiivoaminen ja mikään ei ollut aikuisten mielestä hyvin. Tuo on jäänyt jonnekin takaraivoon ja aina kun on tulossa vieraita, puskee pintaan joku kumma täydellisyydentavoittelu ja kaikki pienetkin jutut kodissa stressaa. Siivoan ja puunaan, harmittelen kaikkea mikä ei ole uutta ja vähän on jo kulunutta. Nolostelen mielessäni noita juttuja sitten kun vieraat on.
Ihan järkkyä, jotain terapiaa varmaan tarvis.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
No ei ainakaan kulunutta tai vanhaa tarvitse hävetä. Jos on perussiistiä niin se on ihan yhtä hyvä kuin viimeisen päälle puunattu kaikki viimeisen päälle modernia ja uutta -koti. Varmaan vaan kotoisampi.
Tämä vika on nyt huipussaan, nimittäin on tulossa käymään mahdollinen kodinostaja. Voi jokainen kuvitella että tässä suhteessa ihan normaaliaivoilla varustettukin vähän kiinnittäisi huomiota juttuihin, niin mun mielessä pikkujututkin saa nyt jättimäiset mittasuhteet puhumattakaan sellaisista asioista mihin ei voi siivoamisella tms vaikuttamaan eli ihan remonttia vaativat asiat.
Olet jo hyvällä alulla kun tunnistat tuon. Puhu siitä ja pyörittele mielessäsi, miten muuten voisit olla tilanteessa ja miten voit päästää tarpeettomasta ahdistuksesta irti.
Mietitkö itse kavereiden kotona kyläillessäsi että voi kauhee, Jaanalla on hiukan nuhjuinen matto, onpa hän huono ihminen, elämänhallinta hukassa kun kaikki ei ole uutta ja tiptop?
Tuskin sun kaveritkaan miettii. Tai jos miettivät niin sehän on ihan pöhköä ja vika on heissä, ei kuluneessa matossa. Eri asia nyt jos matossa on koirankakkaa tai jotain mut eihän tässä sellaisesta ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Mietitkö itse kavereiden kotona kyläillessäsi että voi kauhee, Jaanalla on hiukan nuhjuinen matto, onpa hän huono ihminen, elämänhallinta hukassa kun kaikki ei ole uutta ja tiptop?
Tuskin sun kaveritkaan miettii. Tai jos miettivät niin sehän on ihan pöhköä ja vika on heissä, ei kuluneessa matossa. Eri asia nyt jos matossa on koirankakkaa tai jotain mut eihän tässä sellaisesta ole kyse.
En tietenkään, mutta en siinä kohtaa (kun vieraita tulossa/on) ajattele asiaa noin. Ei tälle voi mitään.
Mulla sama ongelma.Olen armahtanut itseäni niin, etten kutsu enää ketään kylään.
Olen ymmärtänyt, etten pääse siitä stressistä muuten eroon. Ei auta vaikka kuinka yrittäisi muuttaa omaa suhtautumistaan, se ei muutu.(Siskoni ainakin on oikeasti ollutkin sellainen, että huomaa kaikki epäkohdat kodissani ja huomauttaa niistä, joten tämän kokeneena tiedän joidenkin ihmisten olevan sellaisia epäkohdan etsijöitä toisten kodissa.)
En myöskään tuppaudu toisille kylään.
Eipä etelä euroopassakaan ihmiset kyläile toisten kotona. He tapaavat toisiaan ravintoloissa. Ettei se ratkaisu niin erikoinen edes ole.
Näin saa olla vapaasti kotonaan, ja pitää sitä sellaisena kuin se itselleen kelpaa. Ei tarvitse muita miettiä, eikä stressata siitä enää. Yksi stressin aihe vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Mietitkö itse kavereiden kotona kyläillessäsi että voi kauhee, Jaanalla on hiukan nuhjuinen matto, onpa hän huono ihminen, elämänhallinta hukassa kun kaikki ei ole uutta ja tiptop?
Tuskin sun kaveritkaan miettii. Tai jos miettivät niin sehän on ihan pöhköä ja vika on heissä, ei kuluneessa matossa. Eri asia nyt jos matossa on koirankakkaa tai jotain mut eihän tässä sellaisesta ole kyse.
Joo, tämä. Valitin kaverille puhelimessa, kun valmisteltiin rippijuhlia, että tarvii vielä vessan lattialaattojen saumat höyrypestä.. oli hetken hiljaisuus ja sitn hän kysyi: "sä siis tarkastit meillä viime kesänä vessan lattian saumat?" Pakko oli todeta, että "ai, onko teillä laattalattia vessassa?" Eli oikeasti: ei kukaan noita kattele kellään, kunhan nyt ei ihan sonta niskaan tipu kun ovesta astuu sisään.
Täydellistä ei ole olemassa ja se on tieteellisesti todistettu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ainakaan kulunutta tai vanhaa tarvitse hävetä. Jos on perussiistiä niin se on ihan yhtä hyvä kuin viimeisen päälle puunattu kaikki viimeisen päälle modernia ja uutta -koti. Varmaan vaan kotoisampi.
Tämä vika on nyt huipussaan, nimittäin on tulossa käymään mahdollinen kodinostaja. Voi jokainen kuvitella että tässä suhteessa ihan normaaliaivoilla varustettukin vähän kiinnittäisi huomiota juttuihin, niin mun mielessä pikkujututkin saa nyt jättimäiset mittasuhteet puhumattakaan sellaisista asioista mihin ei voi siivoamisella tms vaikuttamaan eli ihan remonttia vaativat asiat.
Sehän on sitten vaan hyvä, että mahdolliset rempattavat pistää heti ostajan silmään. Älä suotta stressaa.
Rentoa ja boheemia, ei tärkättyä ja kiillotettua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama ongelma.Olen armahtanut itseäni niin, etten kutsu enää ketään kylään.
Olen ymmärtänyt, etten pääse siitä stressistä muuten eroon. Ei auta vaikka kuinka yrittäisi muuttaa omaa suhtautumistaan, se ei muutu.(Siskoni ainakin on oikeasti ollutkin sellainen, että huomaa kaikki epäkohdat kodissani ja huomauttaa niistä, joten tämän kokeneena tiedän joidenkin ihmisten olevan sellaisia epäkohdan etsijöitä toisten kodissa.)
En myöskään tuppaudu toisille kylään.
Eipä etelä euroopassakaan ihmiset kyläile toisten kotona. He tapaavat toisiaan ravintoloissa. Ettei se ratkaisu niin erikoinen edes ole.
Näin saa olla vapaasti kotonaan, ja pitää sitä sellaisena kuin se itselleen kelpaa. Ei tarvitse muita miettiä, eikä stressata siitä enää. Yksi stressin aihe vähemmän.
Tämä sama.
Äitini on raivosiivooja ja mm. tämän takia mulla on jäänyt joulunkin suhteen vähän kaksinaiset tunteet. Muistan edelleen, millaista se oli aina ennen joulua lapsuudenkodissa. Piti olla varpaillaan kun "äiti laittoi joulun". Hän on muutenkin tyyppiä, jolle asioilla on vain yksi tapa olla ( matot, verhot, tyynyt, kodin järjestys) muut tavat ovat väärin ja se myös kerrotaan.
Eli ihan sairasta touhuahan tämä on.
Kun on puhdasta ja raikasta, keittiössä puhtaat pyyhkeet ja wc juuri puhdistusliinan jäljiltä sekä käsipyyhkeet puhtaat, niin kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietitkö itse kavereiden kotona kyläillessäsi että voi kauhee, Jaanalla on hiukan nuhjuinen matto, onpa hän huono ihminen, elämänhallinta hukassa kun kaikki ei ole uutta ja tiptop?
Tuskin sun kaveritkaan miettii. Tai jos miettivät niin sehän on ihan pöhköä ja vika on heissä, ei kuluneessa matossa. Eri asia nyt jos matossa on koirankakkaa tai jotain mut eihän tässä sellaisesta ole kyse.
En tietenkään, mutta en siinä kohtaa (kun vieraita tulossa/on) ajattele asiaa noin. Ei tälle voi mitään.
Kyllä sille voi. Itse olen oppinut olemaan tyytyväinen ja onnellinen siitä, mitä minulla on enkä aio ruveta onnettomaksi ja tyymättömäksi sellaisten asioiden ja esineitten takia joita minulla ei ole. Miksi pitäisi koko ajan vaatia itseltään jotain uutta ja kiiltävää kun kaikella mitä on, tulee hyvin toimeen, koti on siisti ja toimiva. Hirveä stressi ja turhanaikainen kotihäpeä on ihan peeseestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietitkö itse kavereiden kotona kyläillessäsi että voi kauhee, Jaanalla on hiukan nuhjuinen matto, onpa hän huono ihminen, elämänhallinta hukassa kun kaikki ei ole uutta ja tiptop?
Tuskin sun kaveritkaan miettii. Tai jos miettivät niin sehän on ihan pöhköä ja vika on heissä, ei kuluneessa matossa. Eri asia nyt jos matossa on koirankakkaa tai jotain mut eihän tässä sellaisesta ole kyse.
En tietenkään, mutta en siinä kohtaa (kun vieraita tulossa/on) ajattele asiaa noin. Ei tälle voi mitään.
Kyllä sille voi paljonkin. Kouluta itseäsi tai anna jonkun muun kouluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama ongelma.Olen armahtanut itseäni niin, etten kutsu enää ketään kylään.
Olen ymmärtänyt, etten pääse siitä stressistä muuten eroon. Ei auta vaikka kuinka yrittäisi muuttaa omaa suhtautumistaan, se ei muutu.(Siskoni ainakin on oikeasti ollutkin sellainen, että huomaa kaikki epäkohdat kodissani ja huomauttaa niistä, joten tämän kokeneena tiedän joidenkin ihmisten olevan sellaisia epäkohdan etsijöitä toisten kodissa.)
En myöskään tuppaudu toisille kylään.
Eipä etelä euroopassakaan ihmiset kyläile toisten kotona. He tapaavat toisiaan ravintoloissa. Ettei se ratkaisu niin erikoinen edes ole.
Näin saa olla vapaasti kotonaan, ja pitää sitä sellaisena kuin se itselleen kelpaa. Ei tarvitse muita miettiä, eikä stressata siitä enää. Yksi stressin aihe vähemmän.
Aivan ihmeellinen tyyli tuo, toisen asunnosta etsiä epäkohtia tai paikkoja ja huomauttaa niistä. Huomasin itse tuon suomalaiseksi tavaksi. Ostin yli sata vuotta wanhan kivitalon, jota remppasin ja remppautin. Alkoi tulla suomalaisia sukua ja ystäviä kylään ja he huomasivat aina kaiken mitä EI ollut vielä tehty. Mitä OLI tehty, sille ei herunut yhtään huomiota. Sanoin sen heille, olivat sitten naamat norsunveellä siinä. Onhan se omituista, ettei sadan tonnin remontista huomattu muuta kuin yhden kylppärin ikkuna, jota ei ollut vielä ehditty vaihtaa uuteen.
Vieraat vaan on tyytyväisempiä jos on jotain pielessä. Sitäpaitsi ne sotkee heti puhtaan.
Puolisoni on hamstraaja, joten aikuista lastani lukuun ottamatta en kutsu enää kotiimme ketään omia ystäviäni tai sukulaisiani. Parisuhdeterapiassa sovimme, että minä en puutu siihen, mitä hän varastoi varastotiloihin ja hän käyttää vain niitä eikä tuo tavaraa asuintiloihin, mutta koko ajan tavaran määrä myös asuintiloissa lisääntyy.
Ap, sinulla on vielä hyvin asiat, kun asut normaalissa kodissa, vaikka se ei täydellinen ja täysin puhdas olisikaan.
Mulle kävi päinvastoin, että kun lapsuuden kodissa himosiivousta, niin musta tuli rento boheemi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama ongelma.Olen armahtanut itseäni niin, etten kutsu enää ketään kylään.
Olen ymmärtänyt, etten pääse siitä stressistä muuten eroon. Ei auta vaikka kuinka yrittäisi muuttaa omaa suhtautumistaan, se ei muutu.(Siskoni ainakin on oikeasti ollutkin sellainen, että huomaa kaikki epäkohdat kodissani ja huomauttaa niistä, joten tämän kokeneena tiedän joidenkin ihmisten olevan sellaisia epäkohdan etsijöitä toisten kodissa.)
En myöskään tuppaudu toisille kylään.
Eipä etelä euroopassakaan ihmiset kyläile toisten kotona. He tapaavat toisiaan ravintoloissa. Ettei se ratkaisu niin erikoinen edes ole.
Näin saa olla vapaasti kotonaan, ja pitää sitä sellaisena kuin se itselleen kelpaa. Ei tarvitse muita miettiä, eikä stressata siitä enää. Yksi stressin aihe vähemmän.Aivan ihmeellinen tyyli tuo, toisen asunnosta etsiä epäkohtia tai paikkoja ja huomauttaa niistä. Huomasin itse tuon suomalaiseksi tavaksi. Ostin yli sata vuotta wanhan kivitalon, jota remppasin ja remppautin. Alkoi tulla suomalaisia sukua ja ystäviä kylään ja he huomasivat aina kaiken mitä EI ollut vielä tehty. Mitä OLI tehty, sille ei herunut yhtään huomiota. Sanoin sen heille, olivat sitten naamat norsunveellä siinä. Onhan se omituista, ettei sadan tonnin remontista huomattu muuta kuin yhden kylppärin ikkuna, jota ei ollut vielä ehditty vaihtaa uuteen.
Naapurin rouvan kanssa meidät kutsuttiin katsomaan kolmannen naapurin uutta taloa.
Oli nättiä ja raikasta. Ihailin takkaa ja kadehdinkin, koska sellaista itsekin toivoisin.
Kun lähdimme pois, jo pihalla tämä toinen talonkatsoja alkoi luetella, mitä kaikkea puuttui ja mitä vikoja oli havainnut.
Oli kuin eri taloissa olisimme käyneet.
No ei ainakaan kulunutta tai vanhaa tarvitse hävetä. Jos on perussiistiä niin se on ihan yhtä hyvä kuin viimeisen päälle puunattu kaikki viimeisen päälle modernia ja uutta -koti. Varmaan vaan kotoisampi.