Lue keskustelun säännöt.
Psykoterapeutiksi opiskelu
01.05.2023 |
Mitenkäs noihin hommiin kannattaisi opiskella näin keski-iässä, kun ei ole soveltuvaa tutkintoa alla? Pystyykö sairaanhoitajaopiskelija tekemään alan keikkatöitä vai onnistuuko työskentely vasta tutkinnon suorituksen jälkeen? Psykiatrisia sairaanhoitajia ei kai enää kouluteta, mutta vastaako viimeisen vuoden erikoistuminen mielenterveystyöhön tätä?
Psykologin opinnot kestävät liian kauan, mutta olisiko sosionomi-reitti nopeampi? Vai lähihoitaja-sairaanhoitaja-psykoterapeutti ( voisi ainakin lähärikeikkaa heittää mt-työssä, kertyisikö samalla työkokemusta terapeuttikoulutusta varten? )
Löytyykö mistään kootusti tietoa psykoterapeuttikoulutuksista, niitä kun näyttää olevan aika monenlaisia?
Kommentit (64)
Ainakin Tampereen yliopiston sivuilla lukee näin:
erityistapauksessa soveltuva muu terveydenhuollon ammattikorkeakoulututkinto:
(erityis)toimintaterapeutin tutkinnot, psykofyysiseen fysioterapiaan erikoistunut fysioterapeutti
sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto (sosionomi, pääsuuntautumisvaihtoehtona sosiaalialan asiakastyö tai mielenterveys ja päihteet)
Toista kautta selvisikin, että sairaanhoitajaopiskelijat voivat toimia lähihoitajan sijaisina, eli se lienee sitten paras valinta.
Mutta noista erilaisista psykoterapiakoulutuksista olisi mukava kuulla lisää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin Tampereen yliopiston sivuilla lukee näin:
erityistapauksessa soveltuva muu terveydenhuollon ammattikorkeakoulututkinto:
(erityis)toimintaterapeutin tutkinnot, psykofyysiseen fysioterapiaan erikoistunut fysioterapeutti
sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto (sosionomi, pääsuuntautumisvaihtoehtona sosiaalialan asiakastyö tai mielenterveys ja päihteet)
Toista kautta selvisikin, että sairaanhoitajaopiskelijat voivat toimia lähihoitajan sijaisina, eli se lienee sitten paras valinta.
Mutta noista erilaisista psykoterapiakoulutuksista olisi mukava kuulla lisää
Sorry, olet oikeassa, annoin vanhentunutta tietoa.
Soveltuvan pohjakoulutuksen päälle tuleva psykoterapeuttikoulutus on maksullinen. Hinta 20 000 - 60 000 euroa.
Tarvit pohjakoulutuksen ja väh 2 vuotta alalle soveltuvaa työkokemusta, jonka jälkeen opinnot lestävät 3,5 vuotta ja maksavat paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulutuksen maksullisuus laittaakin miettimään tarkemmin, että millaisen psykoterapeuttikoulutuksen valitsee. Tuleeko muuten ns. kela-pätevyyskoulutus vielä tuohon päälle?
Mitä teillä alapeukuttajilla on kengässä, kun pitää alapeukuttaa?
Haluaisitteko tulla kolosta esiin ja kertoa, mikä ärsyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soveltuvan pohjakoulutuksen päälle tuleva psykoterapeuttikoulutus on maksullinen. Hinta 20 000 - 60 000 euroa.
Eikä unohdeta sitä, että psykoterapeutiksi opiskeltavan on käytävä myös itse psykoterapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen tällä hetkellä itse sosionomiksi viimeistä vuotta ja haluaisin kertoa oman mielipiteeni.
Olen itse miettinyt psykoterapiaopintoja, mutta mikään must ne eivät ole. Pääset juttelemaan samojen asiakkaiden kanssa ja saamaan onnistumisen kokemuksia psykiatrisena sairaanhoitajana tai sosionomina. Erona on tietysti se, että et saa esiintyä asiantuntijana samalla tavalla kuin psykoterapeutti tai psykologi etkä saa samaa korvausta työstä. Jos opiskelisit psykologiksi asti, mikä on pitkä tie, et ehkä enää edes välittäisi psykoterapiaopinnoista, koska tutkinnollasi voisit työllistyä puhevaltaa käyttävänä asiantuntijana niin moneen paikkaan ja ihan hyvällä palkalla.
Mitä tulee tuohon tietopuoleen, olemme siirtyneet internet-aikaan 90-luvulla ja tiedon monopolia ei enää ole sillä tavalla kuin joskus ennen; nykyään on puhevallan ja palkan monopoli, joka perustuu tutkintoihin. Osa tiedosta on myöskin poliittista tai muuta näennäistietoa, jonka kuuluu palvella kulloisenkin ajan henkeä ja eliitin etua.
Koulutuksen aikaista työkokemusta ei välttämättä hyväksilueta työkokemukseksi.
Itse uskon, että osasyy psykoterapian suosioon on laveat ja epämääräiset mielikuvat, mikä selittää myös psykologian suosiota. Kaikki tavallaan liittyy mieleen ja sanojen 'mieli' ja 'hoito' yhdistäminen on vielä todella väljä kuvaus. Tämä ilmeisesti aiheuttaa sen, että ihmiset ajattelevat tulevansa kaikkitietäviksi käymällä jonkun tutkinnon eikä niinpäin, että he pintaraapaisevat montaa asiaa, mikä voi olla ihan yhtä lailla totta. Yliopistoissahan tämä on osittain tunnistettu mm.siten, että sosiaalipsykologiaa kutsutaan sosiaalipsykologiaksi eli ihminen tajuaa, että tämä tutkinto keskittyy yhteen käytöksen ja ajattelun osioon tai tulokulmaan, kun taas "psykologia", josta valmistuu terveydenhuollon ammattilaiseksi ei valitettavasti ole määritellyt itseään tarkemmin terveys- tai arviointipsykologiaksi. Jos psykologin tutkinnolla tietäisi kaikesta kaiken, sitten esim.markkinointi, sosiaalipsykologia, sosiologia, käytännöllinen teologia yms. voitaisiin lopettaa.
Psykoterapian ohellahan AMK-koulutuksella voi jatkaa vaikka mihin kohtuuhintaiseen jatkokoulutukseen, jotka enemmän tai vähemmän liittyvät mielen vahvistamiseen ja ovat käytännössä psykoterapeuttisia eli mieltä hoitavia, vaikka samaa titteliä ja sisältöä ei ole. Näitä on esim. neuropsykiatrinen valmentaja, psyykkinen valmentaja, kirjallisuusterapia, seksuaaliterapia ja ulkomailla asti ties mitä muuta.
Sinuna siis ensin satsaisin siihen, että keskityt mielekkäältä tuntuvaan tutkintoon, valitset kiinnostavia työharjoittelupaikkoja (valinnanvara riippuu alasta), kiinnostavan opinnäytetyön kohteen ja valmistuttuasi voit jo päästä kiinnostavaan työhön, jota tehdessä voit miettiä, että hakisiko vielä johonkin jatkokoulutukseen. Uuden pätevyyden voit sitten saada vuodessa, jos valitset jonkun maksullisen lisäkoulutuksen tai voit tehdä avoimen yliopiston puolella kandin tutkinnosta suuren osan.
Sairaanhoitajan sijaisuuksia voi tehdä muistaakseni saatuaan 140op tutkintoon kuuluvaa opintopistettä.
Tsemppiä opintoihin!
Katkeruus ja kateus vie kalatkin vedestä.
Mitähän halusit tällä yleismaailmallisella viisaudella viestittää? Haluatko jotenkin sitoa virkkeesi tekstiin, jota lainasit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos hyvästä vastauksesta. Ajattelen, että psykoterapeutin nimike olisi hyvä asiakashankinnan kannalta ainakin alkuun, ennen kuin on ehtinyt hankkia nimeä itselleen. Mitä noihin muihin alan koulutuksiin tulee, niin eniten kiinnostaa psykofyysinen- ja kehopsykoterapia sekä jungilainen analyysi, joten varmaan jotain oppia pitäisi ulkomailta lähteä hakemaan. Nämä kun ovat hieman marginaalissa Suomessa. Analyyttinen psykoterapeuttikoulutus varmaan antaa ihan hyvän pohjan näihin, mutta toisaalta joku lyhytterapiapainotteinen ( ei välttämättä lyhytterapia, mutta esim. ratkaisukeskeinen tai kognitiivinen ) tutkinto antaisi taas ns. toista näkökulmaa. Ja opintoja on nyt tarkoitus jatkaa työn ohella loppuelämä, joten ne psykologin tai jopa psykiatrin paperit voivat tulla jossain vaiheessa harkintaan. Mutta se on sitten sen ajan murhe, nyt olisi vain tärkeää päästä alaan kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvästä vastauksesta. Ajattelen, että psykoterapeutin nimike olisi hyvä asiakashankinnan kannalta ainakin alkuun, ennen kuin on ehtinyt hankkia nimeä itselleen. Mitä noihin muihin alan koulutuksiin tulee, niin eniten kiinnostaa psykofyysinen- ja kehopsykoterapia sekä jungilainen analyysi, joten varmaan jotain oppia pitäisi ulkomailta lähteä hakemaan. Nämä kun ovat hieman marginaalissa Suomessa. Analyyttinen psykoterapeuttikoulutus varmaan antaa ihan hyvän pohjan näihin, mutta toisaalta joku lyhytterapiapainotteinen ( ei välttämättä lyhytterapia, mutta esim. ratkaisukeskeinen tai kognitiivinen ) tutkinto antaisi taas ns. toista näkökulmaa. Ja opintoja on nyt tarkoitus jatkaa työn ohella loppuelämä, joten ne psykologin tai jopa psykiatrin paperit voivat tulla jossain vaiheessa harkintaan. Mutta se on sitten sen ajan murhe, nyt olisi vain tärkeää päästä alaan kiinni.
Mitä tarkoittaa, että psykoterapeutin nimike olisi hyvä asiakashankinnan kannalta ainakin alkuun? Onko kiinnostuksesi siis psykoterapeuttinen työ vai yleisesti jokin keskustelutyö mt-teemaan liittyen?
En tiedä ikääsi ja koulumenestystäsi, mutta harvemmin psykologin saati psykiatrin papereita noin vain mennään hankkimaan vaikka olisi miten niitä harkinnut.
Psykoterapeuttisessa työssä on hyötyä sekä yhteiskunnallisesta että terveydellisestä osaamisesta. Itse hankkisin itseä kiinnostavan soveltuvan pohjakoulutuksen ja täydentäisin sitä myös muun alan opinnoilla. Yliopistokoulutusta suosittelisin, antaa enemmän valmiuksia tieteellisen tiedon omaksumiseen ja kriittiseen ajatteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se ole niin, että ennen kuin voi erikoistua psykiatriksi, niin pitää olla lääketieteen lisensiaatin tutkinto..?
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole niin, että ennen kuin voi erikoistua psykiatriksi, niin pitää olla lääketieteen lisensiaatin tutkinto..?
Jep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvästä vastauksesta. Ajattelen, että psykoterapeutin nimike olisi hyvä asiakashankinnan kannalta ainakin alkuun, ennen kuin on ehtinyt hankkia nimeä itselleen. Mitä noihin muihin alan koulutuksiin tulee, niin eniten kiinnostaa psykofyysinen- ja kehopsykoterapia sekä jungilainen analyysi, joten varmaan jotain oppia pitäisi ulkomailta lähteä hakemaan. Nämä kun ovat hieman marginaalissa Suomessa. Analyyttinen psykoterapeuttikoulutus varmaan antaa ihan hyvän pohjan näihin, mutta toisaalta joku lyhytterapiapainotteinen ( ei välttämättä lyhytterapia, mutta esim. ratkaisukeskeinen tai kognitiivinen ) tutkinto antaisi taas ns. toista näkökulmaa. Ja opintoja on nyt tarkoitus jatkaa työn ohella loppuelämä, joten ne psykologin tai jopa psykiatrin paperit voivat tulla jossain vaiheessa harkintaan. Mutta se on sitten sen ajan murhe, nyt olisi vain tärkeää päästä alaan kiinni.
Mitä tarkoittaa, että psykoterapeutin nimike olisi hyvä asiakashankinnan kannalta ainakin alkuun? Onko kiinnostuksesi siis psykoterapeuttinen työ vai yleisesti jokin keskustelutyö mt-teemaan liittyen?
En tiedä ikääsi ja koulumenestystäsi, mutta harvemmin psykologin saati psykiatrin papereita noin vain mennään hankkimaan vaikka olisi miten niitä harkinnut.
Psykoterapeuttisessa työssä on hyötyä sekä yhteiskunnallisesta että terveydellisestä osaamisesta. Itse hankkisin itseä kiinnostavan soveltuvan pohjakoulutuksen ja täydentäisin sitä myös muun alan opinnoilla. Yliopistokoulutusta suosittelisin, antaa enemmän valmiuksia tieteellisen tiedon omaksumiseen ja kriittiseen ajatteluun.
Samoin asiakaskunta valitsee mieluiten juurikin psykologi-/psykiatripohjaisen terapeutin. Tämä ihan yleisesti tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Koulutuksen maksullisuus laittaakin miettimään tarkemmin, että millaisen psykoterapeuttikoulutuksen valitsee. Tuleeko muuten ns. kela-pätevyyskoulutus vielä tuohon päälle?
Kela-kelpoisuutta haetaan kun on tarpeeksi opintoja/valmistunut/työnohjaustunteja. Se maksaa. Samoin Valviran rekisteröinti maksaa. Joissakin koulutuksissa käytävä oma terapia, joka maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutuksen maksullisuus laittaakin miettimään tarkemmin, että millaisen psykoterapeuttikoulutuksen valitsee. Tuleeko muuten ns. kela-pätevyyskoulutus vielä tuohon päälle?
Kela-kelpoisuutta haetaan kun on tarpeeksi opintoja/valmistunut/työnohjaustunteja. Se maksaa. Samoin Valviran rekisteröinti maksaa. Joissakin koulutuksissa käytävä oma terapia, joka maksaa.
Ainakin kaikissa yliopistoissa suoritettava psykoterapiakoulutus vaatii oman psykoterpian. Ja niin pitääkin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvästä vastauksesta. Ajattelen, että psykoterapeutin nimike olisi hyvä asiakashankinnan kannalta ainakin alkuun, ennen kuin on ehtinyt hankkia nimeä itselleen. Mitä noihin muihin alan koulutuksiin tulee, niin eniten kiinnostaa psykofyysinen- ja kehopsykoterapia sekä jungilainen analyysi, joten varmaan jotain oppia pitäisi ulkomailta lähteä hakemaan. Nämä kun ovat hieman marginaalissa Suomessa. Analyyttinen psykoterapeuttikoulutus varmaan antaa ihan hyvän pohjan näihin, mutta toisaalta joku lyhytterapiapainotteinen ( ei välttämättä lyhytterapia, mutta esim. ratkaisukeskeinen tai kognitiivinen ) tutkinto antaisi taas ns. toista näkökulmaa. Ja opintoja on nyt tarkoitus jatkaa työn ohella loppuelämä, joten ne psykologin tai jopa psykiatrin paperit voivat tulla jossain vaiheessa harkintaan. Mutta se on sitten sen ajan murhe, nyt olisi vain tärkeää päästä alaan kiinni.
Noista ratkaisukeskeisistäkoulutuksista kannattaa pysyä kaukana. Laatu ei päätä huimaa. Toisekseen Suomessa psykoterapeutit elävät pääasiassa Kelan asiakkailla, jonka vuoksi kannattaa varmistaa että opinnot on tehty Suomessa - muutem et saa Valviran pätevyyttä jota Kela vaati ja tämän puuttuessa se kuuluisa asiakashankinta voi olla tosi vaikeaa. Hinta on tällä hetkellä noin 25 000e per koulutus ja siihen päälle oma psykoterapia 1-2 kertaa viikossa usean vuoden ajan (noin 120e per kerta, ei voi vähentää verotuksessa).
Työssä tai työharjoittelussa yleensä myös itselle valkenee, minkätyyppistä työtä haluaa jatkossa tehdä ja suuntaus sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutuksen maksullisuus laittaakin miettimään tarkemmin, että millaisen psykoterapeuttikoulutuksen valitsee. Tuleeko muuten ns. kela-pätevyyskoulutus vielä tuohon päälle?
Kela-kelpoisuutta haetaan kun on tarpeeksi opintoja/valmistunut/työnohjaustunteja. Se maksaa. Samoin Valviran rekisteröinti maksaa. Joissakin koulutuksissa käytävä oma terapia, joka maksaa.
Ainakin kaikissa yliopistoissa suoritettava psykoterapiakoulutus vaatii oman psykoterpian. Ja niin pitääkin.
No ainakin tuo vaatimus on psykoterapeuttien mieleen...Fysioterapeutiksi opiskelu ei kuitenkaan vaadi omaa fysioterapiaa tai toimintaterapia.
Sosionomi ei ole soveltuva pohjakoulutus psykoterapeutiksi. Yliopistossa koulutetaan psykoterapeutteja, muut koulutukset eivät anna pätevyyttä.