Kertokaa teidän erotarinanne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa varmasti tosi pinnalliselta, mutta tämä kotitalo on ainut syy, miksi en ole lähtenyt jo vuosia sitten. Lapset on kasvaneet tässä talossa ja tämä on mun huolella suunnittelema ja laittama koti, ei pelkästään talo. Miestä kohtaan ei ole enää mitään tunteita, se asia on käsitelty jo vuosikausia sitten. Ap

Mä ainakin itsestä huomasin, että siinä vaiheessa kun parisuhde ei antanut mitään, aloin panostaa kotiin. Materiaalista tuli tärkeämpää, koska ne tärkeimmät asiat oli pielessä.

Sama juttu. Itse olen sitä mieltä, että rakkauden eteen luopuisin miltei mistä vaan, asuisin ahtaassa vuokrakämpässä ja söisin nuudelia. Mutta kun luovuin siitä rakkauden unelmasta, minä halusin että elämä on edes jollain tasolla mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa varmasti tosi pinnalliselta, mutta tämä kotitalo on ainut syy, miksi en ole lähtenyt jo vuosia sitten. Lapset on kasvaneet tässä talossa ja tämä on mun huolella suunnittelema ja laittama koti, ei pelkästään talo. Miestä kohtaan ei ole enää mitään tunteita, se asia on käsitelty jo vuosikausia sitten. Ap

Olet todellakin materialisti. Etkö välitä omista, miehesi tai lastesi tunteista. En ikinä suosittele kiintymään mihinkään materiaan noin paljoa. Mitä sinusta jää jos vaikka menetät talon? Eikö olisi parempi tehdä elämästään sellainen, että koti muodostuu sinne missä olet lasten kanssa. Mitä neuvoja annat nuoremmalle itsellesi, jos olisit nyt yhtäkkiä 30 v vanhempi (sulla tuskin on tuota asuntoa enää sitten).

Ehkä ei materialistinen, mutta haluaa asua väljästi kauniissa tutussa ympäristössä. Toiset viihtyvät kodissaan paremmin kuin toiset.

Tuo on materialismia.

Jios viihtyminen on materialismia, niin mitä sitten? Ei materialismissa ole sinänsä mitään vikaa muutenkaan, jos siitä pitää.

Materialismia on se, että kiintyy ja kiinnittyy materiaalisiin asioihin niiden kauneuden, arvon tmv. syyn vuoksi. Jos tuollaisten asioiden vuoksi on jo vuosia pysynyt huonossa suhteessa, on todella materialistinen ihminen.

Niin, mitä sitten?

Ei mitään, saa olla. Kauniista asioista saa nauttia. Mutta siinä kohtaa, jos kiintyminen materiaan saa pitämään kiinni huonoista ihmissuhteista, kannattaa alkaa miettiä, onko asioiden tärkeysjärjestys mikä. Kuten ap kai on jo alkanut tehdäkin.

Ap on tarinoita täältä kalasteleva väsynyt trolli

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa varmasti tosi pinnalliselta, mutta tämä kotitalo on ainut syy, miksi en ole lähtenyt jo vuosia sitten. Lapset on kasvaneet tässä talossa ja tämä on mun huolella suunnittelema ja laittama koti, ei pelkästään talo. Miestä kohtaan ei ole enää mitään tunteita, se asia on käsitelty jo vuosikausia sitten. Ap

Äitini on samanlainen kuin sinä. Jo parikymmentä vuotta sitten muistan kuinka onneton hän oli, kun isä kohteli häntä karmealla tavalla. Silti hän edelleen on yhdessä isäni kanssa, edelleen onnettomana ja rikkinäisenä, täysin lannistettuna. Hän ei eroa koska väittää talon olevan niin tärkeä ja täynnä muistoja. Itselle talo on vain ahdistava paikka, juurikin isäni käytöksen takia, ja niin se on muillekin sisaruksille. Emme mielellämme käy siellä kylässä huonon ilmapiirin takia. Luulen että äitini näkee talon jonkinlaisena toteutumattomana toiveena perheidyllistä, eikä osaa päästää irti vaikka niitä hyviä muistoja ei siinä talossa juuri kerry. Ymmärrän tämän, sillä itselläni oli samanlaisia ajatuksia ennen omaa eroani. Oli todella raastavaa tajuta että ei ne toiveet rakkaudesta ja onnesta toteudukaan, vaikka unelmakoti oli hankittu, vaan puoliso on edelleen kylmä, vaikea ja välinpitämätön. Eron jälkeen olen muuttanut jo kaksi kertaa, ja kyllä ne muistot ja rakkaat esineet ovat seuranneet  mukana. Ihan sama ihminen olen, elämä vain leppoisampaa. Se paikka missä asun nyt on se koti, jota laitan yhtä huolella kuin aiempiakin. Ihania muistoja on tullut siitä kun teinit vietti viimeiset vuodet tässä, ja tulevat mielellään kyläilemään. Ehkä muutaman vuoden päästä lapsenlapsiakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa varmasti tosi pinnalliselta, mutta tämä kotitalo on ainut syy, miksi en ole lähtenyt jo vuosia sitten. Lapset on kasvaneet tässä talossa ja tämä on mun huolella suunnittelema ja laittama koti, ei pelkästään talo. Miestä kohtaan ei ole enää mitään tunteita, se asia on käsitelty jo vuosikausia sitten. Ap

Olet todellakin materialisti. Etkö välitä omista, miehesi tai lastesi tunteista. En ikinä suosittele kiintymään mihinkään materiaan noin paljoa. Mitä sinusta jää jos vaikka menetät talon? Eikö olisi parempi tehdä elämästään sellainen, että koti muodostuu sinne missä olet lasten kanssa. Mitä neuvoja annat nuoremmalle itsellesi, jos olisit nyt yhtäkkiä 30 v vanhempi (sulla tuskin on tuota asuntoa enää sitten).

Ehkä ei materialistinen, mutta haluaa asua väljästi kauniissa tutussa ympäristössä. Toiset viihtyvät kodissaan paremmin kuin toiset.

Tuo on materialismia.

Jios viihtyminen on materialismia, niin mitä sitten? Ei materialismissa ole sinänsä mitään vikaa muutenkaan, jos siitä pitää.

Materialismia on se, että kiintyy ja kiinnittyy materiaalisiin asioihin niiden kauneuden, arvon tmv. syyn vuoksi. Jos tuollaisten asioiden vuoksi on jo vuosia pysynyt huonossa suhteessa, on todella materialistinen ihminen.

Huonoja suhteita on erilaisia. Jos ei ole henkistä tai fyysistä väkivaltaa, mutta muuten arki sujuu kohtuullisen toimivasti, ei kaikkia kiinnosta lähteä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa varmasti tosi pinnalliselta, mutta tämä kotitalo on ainut syy, miksi en ole lähtenyt jo vuosia sitten. Lapset on kasvaneet tässä talossa ja tämä on mun huolella suunnittelema ja laittama koti, ei pelkästään talo. Miestä kohtaan ei ole enää mitään tunteita, se asia on käsitelty jo vuosikausia sitten. Ap

Olet todellakin materialisti. Etkö välitä omista, miehesi tai lastesi tunteista. En ikinä suosittele kiintymään mihinkään materiaan noin paljoa. Mitä sinusta jää jos vaikka menetät talon? Eikö olisi parempi tehdä elämästään sellainen, että koti muodostuu sinne missä olet lasten kanssa. Mitä neuvoja annat nuoremmalle itsellesi, jos olisit nyt yhtäkkiä 30 v vanhempi (sulla tuskin on tuota asuntoa enää sitten).

Ehkä ei materialistinen, mutta haluaa asua väljästi kauniissa tutussa ympäristössä. Toiset viihtyvät kodissaan paremmin kuin toiset.

Myönnän kyllä että kaipaan hetkittäin sitä isoa, tilavaa entistä asuntoa. Sitten muistan millaista oli herätä ja ajatella että siellä m*lkku kolistelee kiukkuisena keittiössä, tai millaista oli tulla töistä "kotiin" tietäen kuinka yksinäinen ilta on taas edessä vaikka olisimme siellä yhdessä. Nyt on vain ihanaa herätä ja tulla kotiin kun tietää että ympärillä on vain ihania ihmisiä (kiukutteleva teini ei ole mitään verrattuna lapselliseen aikuiseen), eikä haittaa yhtään että huoneita on kaksi vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa varmasti tosi pinnalliselta, mutta tämä kotitalo on ainut syy, miksi en ole lähtenyt jo vuosia sitten. Lapset on kasvaneet tässä talossa ja tämä on mun huolella suunnittelema ja laittama koti, ei pelkästään talo. Miestä kohtaan ei ole enää mitään tunteita, se asia on käsitelty jo vuosikausia sitten. Ap

Olet todellakin materialisti. Etkö välitä omista, miehesi tai lastesi tunteista. En ikinä suosittele kiintymään mihinkään materiaan noin paljoa. Mitä sinusta jää jos vaikka menetät talon? Eikö olisi parempi tehdä elämästään sellainen, että koti muodostuu sinne missä olet lasten kanssa. Mitä neuvoja annat nuoremmalle itsellesi, jos olisit nyt yhtäkkiä 30 v vanhempi (sulla tuskin on tuota asuntoa enää sitten).

Ehkä ei materialistinen, mutta haluaa asua väljästi kauniissa tutussa ympäristössä. Toiset viihtyvät kodissaan paremmin kuin toiset.

Tuo on materialismia.

Jios viihtyminen on materialismia, niin mitä sitten? Ei materialismissa ole sinänsä mitään vikaa muutenkaan, jos siitä pitää.

Materialismia on se, että kiintyy ja kiinnittyy materiaalisiin asioihin niiden kauneuden, arvon tmv. syyn vuoksi. Jos tuollaisten asioiden vuoksi on jo vuosia pysynyt huonossa suhteessa, on todella materialistinen ihminen.

Niin, mitä sitten?

Ei mitään, saa olla. Kauniista asioista saa nauttia. Mutta siinä kohtaa, jos kiintyminen materiaan saa pitämään kiinni huonoista ihmissuhteista, kannattaa alkaa miettiä, onko asioiden tärkeysjärjestys mikä. Kuten ap kai on jo alkanut tehdäkin.

Ei kenenkään elämä ole täydellistä. Eikä yksin eläminen ole välttämättä se helpompaa. On jo iso onni, jos elämässä ei tarvitse laskea pennejä ja saa asua mukavasti. 

Vanhemmillani on sama, mutta ovat jo ikääntyneitä. On sydäntä särkevää seurata, kuinka he ovat jo täysin riippuvaisia toisistaan, silti täynnä inhoa ja katkeruutta toisiaan kohtaan, roikkuen väkisin talossaan jossa eivät enää pärjäisi yksin. On myös suoraan sanottuna turhauttavaa ravata siellä auttelemassa heitä, kun tunnelma on jatkuvasti myrkyllinen. Lapsia en halua mielelläni viedä kylään. Tietenkin heillä on myös täysi marttyyriasenne talossa roikkumisesta, kun se on niin kallis ja vie niin paljon voimia... No ei olisi pakko, ei ainakaan meidän jo aikoja sitten pois muuttaneiden lasten takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa varmasti tosi pinnalliselta, mutta tämä kotitalo on ainut syy, miksi en ole lähtenyt jo vuosia sitten. Lapset on kasvaneet tässä talossa ja tämä on mun huolella suunnittelema ja laittama koti, ei pelkästään talo. Miestä kohtaan ei ole enää mitään tunteita, se asia on käsitelty jo vuosikausia sitten. Ap

Olet todellakin materialisti. Etkö välitä omista, miehesi tai lastesi tunteista. En ikinä suosittele kiintymään mihinkään materiaan noin paljoa. Mitä sinusta jää jos vaikka menetät talon? Eikö olisi parempi tehdä elämästään sellainen, että koti muodostuu sinne missä olet lasten kanssa. Mitä neuvoja annat nuoremmalle itsellesi, jos olisit nyt yhtäkkiä 30 v vanhempi (sulla tuskin on tuota asuntoa enää sitten).

Ehkä ei materialistinen, mutta haluaa asua väljästi kauniissa tutussa ympäristössä. Toiset viihtyvät kodissaan paremmin kuin toiset.

Tuo on materialismia.

Jios viihtyminen on materialismia, niin mitä sitten? Ei materialismissa ole sinänsä mitään vikaa muutenkaan, jos siitä pitää.

Materialismia on se, että kiintyy ja kiinnittyy materiaalisiin asioihin niiden kauneuden, arvon tmv. syyn vuoksi. Jos tuollaisten asioiden vuoksi on jo vuosia pysynyt huonossa suhteessa, on todella materialistinen ihminen.

Niin, mitä sitten?

Ei mitään, saa olla. Kauniista asioista saa nauttia. Mutta siinä kohtaa, jos kiintyminen materiaan saa pitämään kiinni huonoista ihmissuhteista, kannattaa alkaa miettiä, onko asioiden tärkeysjärjestys mikä. Kuten ap kai on jo alkanut tehdäkin.

Tämä. Ja kai sitä nyt erossa saa mukaansa niitä kauniita asioita, vaikka ei seiniä ja pihaa mukaan saisikaan? Eikä ne muistot mihinkään katoa vaikka asunto vaihtuisi.

Ap jos lapsesi ovat jo suoraan sanoneet, että kannattaisi jo erota ja lähteä, he vihailevat myös omasta puolestaan, että ei tarvitse ihmetellä myöhemmin jos lapsiasi ei näy kyläilemässä tai että he alkavat ottaa etäisyyttä. Kehitä siinä sitten hyviä muistoja miehesi kanssa kahdestaan ja sisutele taloa yksinäsi.

Eksä suuttui kun en suuttunut kun se halusi erota.  Se ilmoitti että meiddän pitäisi varmaan erota. Sanoin okei moro sitten. Se suuttui eikö mulla ole muuta sanottavaa. Sanoin etten pidättele jos et minua enää rakasta. Sit sain ison perinnön niins e halusi palata yhteen mutta sanoin ettei oikein kiinnosta.

Kuuven vuojen jälkeen oli pakko lähteä kun ei se suhde edennyt eteenpäin, nainen ei oikein ollut innokas tekemään mitään sen eteen. Kumpikin oltiin työttömiä sillä hetkellä joten olisi ollut aikaa viedä sitä pidemmälle mutta hän ei halunnut. Ei halunnut kuulla miun mielipidettä ja syitä miksi suhde ei toiminut, sulki vain oven ennen kuin kerkesin ottaa asiaa puheeksi. Ei läheisyyttä, ei saunomista kaksistaan eikä yhdessä nukkumista, ei mitään ennen avioliittoa mukaan lukien myös ei hänki pänkiä. Joten en enää jaksanut panostaa siihen ja tein päätökseni ja pistin pelin poikki. M38