Mies nauroi tekemilleni munkeille
Ekan kerran elämässäni tein munkkeja itse. Nousi niin paljon että rinkilät meni melkein umpeen. Muutamaan jäi siihen keskelle vähän jotain taikinaröpelöä, kun en osannut tehdä sileitä reikiä. Mies nauroi kun sain munkit valmiiksi, että ne on kuin peräreikiä ja on pukamatkin mukana. Ehkä ne vähän näytti siltä mutta hyvä fiilis meni kokonaan. Ei sanaakaan kiitokseksi kun leivoin tai edes lohdutusta kun epäonnistuin, pelkkää naurua.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Olisin varmasti nauranut itsekin. Munkkien tekeminen itse on muuten ihan pöljää touhua. Kamala vaiva, kun pikkurahalla voi ostaa oikeasti hyviä munkkeja.
En ole ikinä saanut parempia munkkeja kuin vaimon itse paistamat. Ei kaupasta ostettuja kiitos.
Munkeille naureskelu rikoslakiin!
Vierailija kirjoitti:
Meillä paistettiin kanssa just munkkeja, minä paistoin ja mies oli sokerivastaavana. Ulkonäkö oli lievästi sanottuna erikoinen, mutta mies totesi että maku on tärkein ja totesi että hyviä ovat.
Voi miten hienoa, että mies antoi hyväksynnän paistamillesi munkeille. Voit olla tyytyväinen tämän illan. Sokerivastaava. :D Voi teitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin varmasti nauranut itsekin. Munkkien tekeminen itse on muuten ihan pöljää touhua. Kamala vaiva, kun pikkurahalla voi ostaa oikeasti hyviä munkkeja.
En ole ikinä saanut parempia munkkeja kuin vaimon itse paistamat. Ei kaupasta ostettuja kiitos.
Täällä myydään monessa paikassa todella hyviä munkkeja. Enkä tarkoita muovipussiin pakattuja leipähyllyn vieressä myytäviä, vaikka, kyllähän nekin on joku itse paistanut.
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin olisin nauranut, siis siinäkin tilanteessa että olisin tuollaisia munkkeja itse tehnyt.
Nauraakin voi niin monella tavalla. On ihan eri asia nauraa yhdessä hassulle jutulle kuin olla itse pahoilla mielin ja toinen nauraa sille.
Minä sanoisin sinulle, että useimmiten epäonnistuneet leivonnaiset maistuvat parhailta, kuinka monesti olenkaan mielessäni kironnut, kun vaimoni heittää kakun roskiin; on kuulemma likilaskuinen: Sehän on paras, ei kuiva.
Meidän munkinpaisto meni hyvin, mutta lopuista tuli vähän mustia. Hyviä olivat.
No siis tosiasiahan on, että melkoisiltahan nuo itse tehdyt munkit usein näyttävät. Pääasia että ovat kypsiä myös sisältä ja hyvän makuisia. Ja seuraavaa miehen vinoilua varten, keksit valmiiksi jonkun jutun. Harmi jos et enää leivo. Voisit hyvin kääntää tuollaisen tilanteen huumoriksi ja eduksi niin, että mies ei saa tölväilyn takia yhtään munkkia ellei syö sitä sun paljaan perskannikkaan päältä. (Tai jotain muuta vastaavaa). Makoisilla munkeilla voi kiristää jos toinen alkaa veetuilla.
Maukasta vappua sinnekin. :-D
Minäkin varmaan nauraisin pukamamunkeille. Toisaalta pyytäisin kyllä anteeksi, jos huomaisin että leipurilla ei ole yhtä hauskaa.
Hauskaahan tuo oli. Miksi loukkaannut niin pienestä? Ja myötähäpeäähän se herättää, jos aikuinen nainen ei osaa normaaleja munkkeja paistaa. Mies olisi voinut olla sinulle vihainen, mutta valitsi sen sijaan leikkimielisen ilon ja naurun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin varmasti nauranut itsekin. Munkkien tekeminen itse on muuten ihan pöljää touhua. Kamala vaiva, kun pikkurahalla voi ostaa oikeasti hyviä munkkeja.
En ole ikinä saanut parempia munkkeja kuin vaimon itse paistamat. Ei kaupasta ostettuja kiitos.
Konditoriasta ja leipomosta minä olen ostanut. Parempia kuin kenenkään kotona tehdyt, mitä minä olen maistanut. Munkkeja nyt ei kukaan pysty edes montaa syömään, joten ne muutaman voi vallan hyvin ostaa.
No oliko ne hyviä? Ja ulkomuoto on syötävässäjutussa sivuseikka!
Minä en tehnyt kaikkia rinkilöitä valmiiksi ennen paistoa. Otin taikinakulhosta aina yhden munkin kokoisen palan kerrallaan, pyöritin sen palloksi ja tein keskelle reiän. Venytin sitä niin, että tekele muistutti munkkirinkilää. Paistoin pari tällaista kerrallaan. Sitten otin taas taikinaa...
Mutta kukin tyylillään. Munkeistasi tuli varmaan ihan hienoja.
Tosi törkeetä, surku ettei ymmärtänyt olla kiitollinen, että yleensä teit munkkeja.
Tee ensi kerralla niin, että pyöritä palloksi, annat nousta, sitten paistettasessa sujauta sormet keskeltä, venytä tarpeeksi että jää reikä ja suoraan rasvaan. Ne pallukat on munkeissa kaikkein maukkaimmat.
Hyvin sä osasit ei ne aina eka paistamisella onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Minä en tehnyt kaikkia rinkilöitä valmiiksi ennen paistoa. Otin taikinakulhosta aina yhden munkin kokoisen palan kerrallaan, pyöritin sen palloksi ja tein keskelle reiän. Venytin sitä niin, että tekele muistutti munkkirinkilää. Paistoin pari tällaista kerrallaan. Sitten otin taas taikinaa...
Mutta kukin tyylillään. Munkeistasi tuli varmaan ihan hienoja.
No eihän tullut, jos näyttävät pukamaisilta peräaukoilta.
Paloina voi nostattaa, ja reikää ei kannata tehdä ennen kuin laittaa paistumaan. Sanotaan, että "uuni pullan kaunistaa" ja rasva munkin, eli ei siihen reiän ympärille mitään 'pukamia' jää.
Vierailija kirjoitti:
Tosi törkeetä, surku ettei ymmärtänyt olla kiitollinen, että yleensä teit munkkeja.
Tee ensi kerralla niin, että pyöritä palloksi, annat nousta, sitten paistettasessa sujauta sormet keskeltä, venytä tarpeeksi että jää reikä ja suoraan rasvaan. Ne pallukat on munkeissa kaikkein maukkaimmat.
Hyvin sä osasit ei ne aina eka paistamisella onnistu.
Paistaessa ei todellakaan sujauteta sormia yhtään mihinkään. Se rasva polttaa heti. Munkit muotoillaan ennen paistamista.
Sellaista se on että, jos näyttää munkit niin toinen vaan nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tehnyt kaikkia rinkilöitä valmiiksi ennen paistoa. Otin taikinakulhosta aina yhden munkin kokoisen palan kerrallaan, pyöritin sen palloksi ja tein keskelle reiän. Venytin sitä niin, että tekele muistutti munkkirinkilää. Paistoin pari tällaista kerrallaan. Sitten otin taas taikinaa...
Mutta kukin tyylillään. Munkeistasi tuli varmaan ihan hienoja.
No eihän tullut, jos näyttävät pukamaisilta peräaukoilta.
Toisaalta jos yrittäisi tehdä pukamaisia peräaukkoja, niin ei varmaan onnistuisi.
Älä anna sille ainuttakaan!! Maku on varmasti hyvä:) Ja älä loukkaannu niin pienistä, jos opettelisit nauramaan myös itsellesi.