Tänäön väsähdin, oikeastaan mua ei ole.

Perheessä ajattelen ja teen kaiken aina toisten hyvinvointia ja mukavuutta ajatellen. Esim. Kuljetan autolla vaikka mihin, keksin erilaisia retkiä, jos joku vihjaa tarvitsevansa jotain, hankin sen pian. Itse en harrasta mitään kiinteää, että pystyn tähän. Mielelläni tämän kaiken teen, todella!
Mutta nyt oikeasti huomaan, miten esim. teini huutaa ja äksyili mulle ihan joo ajan aamusta alkaen vastaa ikävästi kaikkeen. Uuvahdin. Ystävällistä sanaa ei tule. Kiitoksesta puhumattakaan.
Tekisi mieli vain itkeä ja haihtua.
En kuitenkaan haihdu. Tirauttavat itkun ja jatkan taas