Lue keskustelun säännöt.
Tapasin miehen jonka pisin parisuhde on ollut 6kk
28.04.2023 |
Hän on 35v ja mukavan oloinen, muta hänen pisin parisuhde on on kuulema ollut vain 6kk. Minusta tämä on huono merkki?
Itselläni pisin suhde on ollut 15 vuotta.
Kommentit (60)
Tapasin kymmenen vuotta sitten samanikäisen miehen, joka ei ollut ikinä ollut parisuhteessa, mikä lottovoitto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tuhlasi elämästään 15 vuotta ihmiseen jota ei rakastanut. Todennäköisesti deitti tajusi erota suhteestaan eikä jäänyt roikkumaan turhaan johonkin mille ei ole tulevaisuutta, toisin kuin ap.
Tiedän ja tunnen miehen:
-ylempi toimihenkilö
-perusterve
-pitkä
-hoikka
-tanssitaitoinen
-keskustelutaitoinen
-sosiaalinen
-ei alkoholiongelmaa
Jostain syystä tyypillinen parisuhde hänellä kesti pari vuotta ja sitä kesti vuosikymmeniä. Oli suorastaan hänen tavaramerkkinsä. Yllätyksenä tuttavapiirille ja ehkä jopa hänelle itselleen, hänkin lopulta "vakiintui" ja nykyistä on kestänyt toista kymmentä vuotta.
Poikkeus tekee säännön...
Me tavattiin mun puolison kanssa kolmekymppisinä. Itselläni takana kolme parisuhdetta, pisin kahdeksan vuotta. Miehellä vain lyhyitä muutaman kuukauden juttuja. Nyt yhdessä 18 vuotta, edelleen onnellisesti. Ei ollut vain tullut oikea vastaan aikaisemmin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jumitit yhden kanssa noin pitkään? Oliko kulissisuhde vai kämppiksiä kun ette osanneet erota?
Mies rakasti minua eikä edes nähnyt ketään muuta. Hän piti minua hyvänä. En itse tuntenut ihan samoin, mutta olimme silti pitkään hyvin onnellisia.
ap
Säälisuhde
Niin täällä teitä jotka aina tietää muiden tunneasiatkin paremmin kuin he itse riittää.
ap
Ja sä olet jo tuominnut deittisi 24h tunnin jälkeen omien ennakkoluulojesi takia. Mitä sä tiedät hänen tunneasioistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielummin seurustelisin ihmisen kanssa, joka on lopettanut huonon suhteen heti alkuunsa, kuin sellaisen kanssa, joka on istunut suhteessa vaikka 5 vuotta tuppisuuna ja tullut jätetyksi tuosta vaan.
Olen 45-vuotias eikä mullakaan ole ollut pitkiä suhteita. Pisin kesti pari vuotta. Luulen että suurin kysymys on ollut siinä että alkuihastuksen jälkeen olen todennut ettei meillä ole mitään yhteistä. En tiedä onko itsessäni jotain perustavanlaatuista vikaa. Sittemmin olen elänyt tyytyväisenä yksin, eipähän tarvitse kinastella kuin itseni kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, pian huomaat miksi pisin suhde on ollut vain 6kk.
Luultavasti on välttelevästi kiintyvä, emotionaalisesti etäinen, sitoutumiskammoinen yms. Alkuun osaa/jaksaa antaa itsestään parhaat puolet. Sitten alkaa se perääntyminen. Yleensä n. 4kk tapailun kohdilla ihmisen oikea luonne tulee esiin.Mutta, jos oikeasti sitten menet ihastumaan tälläiseen tyyppiin ja jaksat ymmärtää ja antaa tilaa voi ehkä suhde kestää pidempäänkin. Aina kannattaa mahdollisuus antaa.
Suomalaisista suuri osa on välttelevästi kiintyneitä, joten kyllä heidänkin onnistuu luoda parisuhteita. Ja aina voi kehittyä, kiintymyssuhde voi muuttua.
Riippuu mistä tuo johtuu. Onko elänyt villiä sinkkuelämää, koska on itsenäinen ja vahva persoona, joka ei vain ole halunnut sitoutua? Vai onko tuo pisin suhde yrityksistä huolimatta? Eli kukaan ei ole kelpuuttanut pidempään suhteeseen.
Näissä on suuri ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tapailin joskus vähän aikaa kolmekymppistä miestä, joka ei ollut koskaan seurustellut. Ajattelin, etten tee asiasta liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta kyllä täytyy sanoa, että se kokemuksen puute oli aika häiritsevää. Voi se varmaan silloin toimia jos ei haittaa että toinen on parisuhteessa vähän kuin lukiolaisen tasolla. Näillä kilometrillä on enää ryhtyisi siihen.
Kysyitkö itse, vai kehuskeliko asiasta?
Eiköhän normaaleille ihmisille 15 vuoden lapseton suhde ole aika epäluonnoton. 6 kk on aivan reilusti tajutakseen onko toinen mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyitkö itse, vai kehuskeliko asiasta?
Eiköhän normaaleille ihmisille 15 vuoden lapseton suhde ole aika epäluonnoton. 6 kk on aivan reilusti tajutakseen onko toinen mitä haluaa.
Ensinnäkin, "epäluonnoton" ei ole sana. Opettele puhumaan. Toisekseen, kuka sinä olet kenenkään suhteen luonnollisuutta määrittelemään? Jos ei voi saada lapsia tai ei halua niitä niin miten se tekee parisuhteesta luonnottoman?
Minulla pisin suhde oli ollut 6 kk, kun 40+ tapasin mieheni. Mies taas oli ollut jo kolme kertaa naimisissa silloin. Aika epätodennäköinen pari ja vastakohtia toisillemme varmaan ap:n mielestä, mutta olemme olleet nyt jo yli 10 v naimisissa onnellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekkekö se ihmisestä automaattisesti jotenkin huonomman? Itse olen 50 enkä ole ikinä seurustellut, järkyttykää!
Eikö sulla sen 15 vuoden aikana ollut parempaa tarjolla, kun niin kauan kituutit? Ilmeisesti haet seksiä sieltä, mistä helpoimmalla saa, ja jos ei ole parempaa tarjolla, niin pysyt vanhassa suhteessa puolivaloilla. Mutta onneksi tommonen, ei ikinä seurustellut, mies on vähän kokeneempi kuin sinä. Enemmän kumppaneita, niin ehkä osaa antaa sinulle kunnon kyydit. Mutta sun täytyy oppia ensiksi rakkaudesta jotain, tai sitten vain alkaa elämään vapaata elämää. Kyllä sitä seksiä saa ilman suhdettakin. Teit aika ikävästi sille edelliselle miehelle, kun olit siinä vain säälistä mukana.
Yleensä nämä ihmiset, joilla on ennen kolmeakymppiä ollut jo useampia parisuhteita, joista yksi vähintään monta vuotta, niin ei kannata sen kummemmin suunnitella tulevaisuutta. Jos he eivät löydä samantien samanmielistä puolisoa, niin he lähtevät todella nopeasti. He eivät kestä olla yksin, todennäköisesti joku trauma jäänyt lapsuudesta, kun ei saanut tarpeeksi huomiota. Tai isäongelmat. Mutta yksin he eivät pärjää, tai sitten paikkaavat jotain sosiaalista aukkoa sillä, että oon aina mies siinä rinnalla. En välitä ollenkaan niistä, jotka eivät vaan pysty olemaan yksin. Sellainen on rasittava kumppani, joka tarttuu aina sinuun kiinni. Ei halua lapsia, mutta paljon seksiä, jatkuvasti pitää olla yhdessä menossa johonkin. Semmoinen omaa nautintoa maksimoiva ei osaa ajatella sitä toista osapuolta.
Turha kehuskelua, kun ei uskalla tunnustaa, että on ollut pidempäänkin. Pelkää, että rengastat kuin muuttolinnun.
Itse olen suunnilleen samanikäinen kuin Ap:n kertoma mies mutta tosiin hänen kertomansa mies en ole ollut parisuhteessa kertaakaan. Sen olen jo oppinut, että luultvasti paljon vähemmällä pääsen, kun kerron valkoosein valheen parisuhdehistoriani osalta kuin kertosin totuuden. Vaikka toisaalta aina olen kertonut asian oikean laidan jos joku on asiaa kysynyt. Jollei joku kestä sitä, että ettei minulla ole kokemusta parisuhteesta olosta, niin ehkä emme muutenkaan ole sopivat toisillemme. Asiaani ei tee yhtään helpommaksi se, että vaikka se yksi ja erityinen on aina puuttunut rinnaltani, niin itselläni on ja on ollut aina läheisiä naisia kavereina ja jokunen ystäväkin.
Minun kohtaloni on vain ollut päästä tai joutua kuinka vain ns. friendzonelle, Se mikä turhauttaa on, että kuten Ap. niin jotkut muutkit pitävät sitä, ettei ole ollut parsuhteessa jonkun kanssa kiinnostuksen tappajana. Kyllä itsellänikin on ollut aika jollloin olen enemmänkin kriiseillyt sen kanssa, että olen sinkku ja niin moni muu tuntuu löytävän ja kohtaavan hänet, jonka kanssa etenevät parisuhteeseen.
Mutta nykyään olen opppinut jo arvostamaan sinkkuuttani, enkä enää vuosiin ole ollut valmis saati halukas parisuhteeseen vain siksi, että voisin sanoa, että nyt minäkin olen ja elän parisuhteessa. Yhä useammin huomaankin kysyväni, että mit oikeastaan lopulta menetän, jos elän loppuikänikin sinkkuna. Kenelle se on ongelma? Tai mitä oikeastaan menetän, jollen koskaan etene parisuhteeseen ja olen ja pysyn sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Tekkekö se ihmisestä automaattisesti jotenkin huonomman? Itse olen 50 enkä ole ikinä seurustellut, järkyttykää!
Joku kuvasi täällä joskus, että nainene ajattelee fiksusti kun kokee, että mies on hänelle kuin koiranpentu. Helpommalla pääsee, jos ei ota ihan nuorta koiraa, joka tuskin on vielä sisäsiisti vaan kuseksii ympäri nurkkia ja saattaa ehdä selvää esille jääneistä kengistä Jos ottaa jo suhteessa olevan tai olleen miehen, niin joku toinen nainen on jo opettanut ja koulinut miehen tavoille. Kun hei ei mies voi mitenkään osta vaikka pitää kämppäänsä siistinä, laittaa ruokaa tai muiatkin ns. naisten töitä, ellei joku nainen -mieluummin joku muu kuin miehen äiti- ole ensin häntä opettanut ja neuvonut.
Sääli on sääliä.