Miten te muut introvertit hoidatte tilanteen, jossa olisit luvannut mennä jonnekin mutta olet aivan loppu
Sosiaaliset patterit aivan lopussa, mutta sinä olet mennyt jo lupautumaan jonnekin. Joku tulee pahoittamaan mielensä jos perut. Mitä teet?
Kommentit (81)
Jos en kertakaikkiaan kykene menemään, tottakai perun pahoitellen enkä olisi tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät asiaa ymmärtäisi. Kyllä niitä menoja peruu muutkin kuin introvertit. Lupaudun kyllä kissanristiäisiin niin harkitusti, että yleensä jaksan sen pienen määrän ihan hyvin.
Minä lupailen ihmisille kyllä kaikenlaista mutta perun lupaukset, jos en jaksa tai ei huvita syystä tai toisesta :) Olen introvertti, joten koen, että voin tehdä näin.
Yritän välttää kaikenlaista sosiaalista kanssakäymistä viimeiseen asti, joten en yleensä lupaa mitään, mutta jos niin käy etten jaksa edes niitä vähiä, niin keksin jonkin hätävalheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksin vaan tekosyyn ja jään pois. Kukaan ei ole korvaamaton missään.
En suosittele tekosyitä. Ne ovat läpinäkyviä ja ärsyttäviä.
Se on niiden ongelma, joita ne ärsyttävät.
Kai sitä ystäviltään voisi olettaa rehellisyyttä?
Ystäviä ei aloituksessa mainittu, eikä muuallakaan. Minua pyydetään paljon muuallekin kuin ystävien luo. Kyllä minä ystäville voin sanoa asian todellisen laidan, he tuntevat minut muutenkin ja ymmärtävät kyllä. Sen sijaan esim. työpaikan rientoihin tai muihin ei-ystävien tilaisuuksista pois jäädessäni keksin surutta tekosyyn, joka ei kyllä useinkaan ole sen kummempi kuin että "sattuneesta syystä joudun perumaan osallistumiseni". Jos jollakulla on pokkaa udella tarkemmin, keksaisen jotain jos sattuu huvittamaan.
Ei kannata etukäteen lupailla mitään. Kerro ystävillesi ja läheisillesi suoraan, että et jaksa sosiaalisuutta kovin paljon yhteen pötköön vaan tarvitset rauhaa jaksaaksesi elämää. Ja sen vuoksi et lupaa mitään etukäteen,kun et voi tietää mikä jaksamisesi on silloin.
Jos perumisestasi ei koidu mitään suurempia harmia toisille, peru ilman mitään syyllisyyttä. Älä tee niin kuitenkaan toistamiseen.
Keksin jonkun tekosyyn, esim. Migreeni tai flunssa.
Joillekin voi sanoa rehellisesti että väsyttää.
Vaihtoehtoisesti menen vaikkei huvittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Keksin jonkun tekosyyn, esim. Migreeni tai flunssa.
Joillekin voi sanoa rehellisesti että väsyttää.Vaihtoehtoisesti menen vaikkei huvittaisi.
Lähtökohtaisesti pyrin välttämään sopimasta mitään mikä ei kuitenkaan huvita.
Kyllä huomaa miten moni introvertti on todella itsekeskeinen, pää omassa persaukoussa, valehtelee ja kusettaa ja minäminäminä.. millään muulla ei ole väliä.
Älkää sopiko, jos on niin vaikeaa! Älkää sopiko enää. Minäkään en enää sovi, kun en jaksa ja tiedän sen.
On ihan helkkarin epäkohteliasta ja törkeää perua. Miltä siitä toisesta mahtaa tuntua? No eihän se kiinnosta ollenkaan. Oma tunne, oma jaksaminen, oma perse.. Siinä kaikki mitä ajatellaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä lupailen ihmisille kyllä kaikenlaista mutta perun lupaukset, jos en jaksa tai ei huvita syystä tai toisesta :) Olen introvertti, joten koen, että voin tehdä näin.
Itsekäs paska sä olet. Tosin ei harvinaista introjen keskuudessa tuollainen ajattelu: minulla on niin raskasta, että minulla on oikeus.. ei toinen ymmärrä minun korkeuttani ja minun haasteita ja voimavarojani.
T. Introvertti joka ajattelee asioita muidenkin näkökulmasta
Kyllä mua ärsytti kun perheellisenä odotin niitä harvoja vapaita, kun piti päästä jonnekin ja se sinkkukaveri, jolla oli vapautta käyttää aikansa just niin ku huvittaa, teki jatkuvasti ohareita. Jäi kotiin makaamaan. Ja vieläpä niin, etten sitten ehtinyt muita kysyä ja järjestää jotain muuta seuraa tilalle.
Sehän siinä monesti on, että vitkutellaan ja vatkutellaan viimeiseen asti sen suhteen, että annettais toiselle mahdollisuus keksiä jotain muuta. Kun eipä tule mieleenkään, että asiassa olis joku muukin tekijä, kuin se oma jaksaminen.
Se on todella sikamaista touhua. Se toinen voi todella odottaa tapaamista.
Vierailija kirjoitti:
Minä sanon miten asia on. En jaksa, en pysty.
Miten tästä joku pahoittaisi mielensä? Toki se voi harmittaa, mutta jos intro on exhaustiossa, se on sama kuin joku ärsyyntyisi siitä, että kaveri meni juuri nyt sairastumaan niin, ettei voi tavata.
Ihan samalla tavalla se toinen osapuoli on velvollinen joustamaan ja sopeutumaan. Hyvähän hänen on; on terve eikä jaksamisongelmaa.
Ei intro itse valitse väsymistään. Sitä vain ei voi muuttaa muuksi.
Älä oikeesti vertaa tuota sairastumiseen. Menee jo mauttomuuden puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tosi lapselliselta perua luvattu meno siksi, ettei jaksaisi nyt sittenkään tulla.
Hyvähän se on ekstroverttinä huudella :D
AP:lle, sanon suoraan, että pahoittelen, mutta olen aivan loppu. Kävisikö vaikka huomenna/joku toinen päivä?
Vierailija kirjoitti:
miksi pitää ylipäätään ilmoittaa kenellekään omista menemisistä? asia hoituu helposti: ilmoitat, että nyt ei pysty tulemaan. jos aletaan utelemaan syytä, kerrot saman asian uudestaan. vastaisuudessa jos kysellään vaikka juhliin, niin sanot että tulet tai et. ei kukaan voi tietää jos vaikka henki menee ennen juhlia. turha ihmisten miellyttäminen pois, niin elämä sujuu.
Meillä on koko suku täynnä tällaista porukkaa. Voit vaan kuvitella miltä tuntuu juhlien järjestäjänä, kun koskaan ei tiedä onko paikalla 5 vai 50 ihmistä. Ajatelkaa oikeesti joskus vähän muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tosi lapselliselta perua luvattu meno siksi, ettei jaksaisi nyt sittenkään tulla.
Hyvähän se on ekstroverttinä huudella :D
AP:lle, sanon suoraan, että pahoittelen, mutta olen aivan loppu. Kävisikö vaikka huomenna/joku toinen päivä?
Sinä et tiedä mitä tuo ihminen on.
Itse en olis tuollaisen perujan kanssa tekemisissä, jos käytös on toistuvaa.
Ohis
Olen introvertti ja olen siten hoitanut asiat että olen vain yksin 24/7
Sovittiin kaverin kans ettei sovita päivämääriä etukäteen kun ei koskaan tiedä mitä voi tulla. Edellisenä päivänä sovitaan nähdäänkö kahvittelun merkeissä. Eikä peruminen elämää kaada. Puhelin on keksitty jos on asiaa.
Riippuu tilanteesta. Jos on tehty tarkkoja suunnitelmia jonkun kanssa, ja ne peruuntuisivat kokonaan, niin sitten ilman muuta menen.
Jos taas kyse jostain porukalla tapahtuvasta hommasta (työpaikan kemut ynnä muut "kissanristiäiset"), niin jätän menemättä, jos on oikeasti väsynyt olo.
Mutta kuten jo sanottua, niin ennakointi ja suunnittelu on kaiken a ja o. Eli ei liikaa ennalta sovittuja menoja. Jatkuvasti sovittujen menojen peruminen on tökeröä. Joskus tietenkin kenelle tahansa sattuu niin, että syystä tai toisesta joutuu näkemisen perumaan, mutta ei todellakaan usein.
No on kyllä ihan pyllystä juhlien järjestäjälle sanoa "tulen tai en". Kyllä sillä on merkitystä tarjoiluiden suhteen, paljonko porukkaa tulee. Myös tällaisia "tullaan tai ei"- perheitä on ja sehän onkin sitten kiva, kun ruokaa on varattu ylimääräistä esim. viidelle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta. Jos on tehty tarkkoja suunnitelmia jonkun kanssa, ja ne peruuntuisivat kokonaan, niin sitten ilman muuta menen.
Jos taas kyse jostain porukalla tapahtuvasta hommasta (työpaikan kemut ynnä muut "kissanristiäiset"), niin jätän menemättä, jos on oikeasti väsynyt olo.
Mutta kuten jo sanottua, niin ennakointi ja suunnittelu on kaiken a ja o. Eli ei liikaa ennalta sovittuja menoja. Jatkuvasti sovittujen menojen peruminen on tökeröä. Joskus tietenkin kenelle tahansa sattuu niin, että syystä tai toisesta joutuu näkemisen perumaan, mutta ei todellakaan usein.
Lisäyksenä edelliseen: tarkoilla suunnitelmilla tarkoitan esim. sitä, että on varattu vaikka liput tapahtumaan tai toinen on hommannut lapsenvahdin tms. Eli on nähty vaivaa tapaamisen eteen.
Jos taas kyse "pitäiskö vaikka kahvitella torstaina" - tyyppisestä sopimisesta ystävän kanssa, niin tällöin voi kyllä ehdottaa, että siirrettäisiinkö kuitenkin toiseen päivään, niin olis itekin virkumpana sitten :)
Lopeta teeskentely ja ala kaatamaan taas, päästä barabbas irti niin kaikki lutviutuu taas !