Onko tärkeämpää päästä jättämään puolisonsa vai pysyä yhdessä lastensa kanssa?

Periaatteessa ihan hyvä mies, mutta ei enää sopiva mulle. Kouluikäiset lapset. Perheenä elämä sujuu, mutta parisuhde on jäänyt ruuhkavuosien jalkoihin. Tukiverkkoja ei ole. Minun ystävät hävisivät elämänmuutosten myötä, miehellä edelleen ystävänsä joiden kanssa voi tehdä reissuja kun istun kotona hoitamassa lapsia. Kaksin ei koskaan päästä minnekään. Halutaan elämältä eri asioita. Minä opiskelen töiden ohella ja urheilen, mies katsoo urheilua ja juo kaljaa. Ei ole enää mitään yhteistä puhuttavaa ja ei vaan enää kiinnostakaan. Tää on kai se klassinen erilleen kasvaminen. Haluaisin jättää mieheni ja aloittaa elämän alusta jossain muualla, mutta en pysty rikkomaan lasteni perhettä. Omaa vapautta tärkeämpää pystyä olemaan läsnä lasten jokapäiväisessä elämässä. Jumissa siis ollaan tässä avioliitossa vielä 11 vuotta.