Harmittaa ajottain vietävästi, että olen tuhlannut elämääni väärien valintojen suhteen. Juominen, pelaaminen, huonot suhreet, liikkumattomuus.

En ole vain tiennyt kuka olen ja mitä osaan. En ole uskonut itseeni ollenkaan.
Olen ollut miellyttäjä ja todella hukassa itseni kanssa. Luulin pitkään, että minussa on jotain todellista vikaa.
Etten edes kuulu elämään. Jossain sumussa tuli elettyä todella pitkään, yli 10 vuotta. Parhaat nuoruusajat.
Tuli koettua helvetilliset suhteet, kunnioittamatonta elämää. Alkoholia, hukkaan heitettyä aikaa todella paljon. Itseään sabotoivaa elämänrytmiä, ei liikuntaa, ei terveellisiä valintoja. Ei omaan elämään panostamista kuten rahan säästö, sisustaminen, kauniit vaatteet, korkeakoulututkinto, hyviä tasapainoisia ystäviä jne.
Valitettavan paljon ikäviä asioita, turhia valintoja.
Olen kyllä elänyt lapsesta alkoholistien kanssa, se kenties vaikutti. Muutakin ongelmaa oli ja paljon vanhemmilla.

Nyt olen herännyt kaikkeen tuohon niin, että olen edennyt ajatuksissani ja kaiken käsittelyssä käytännön tasolle.
Nautin liikkumisesta, haluan pitää huolta itsestäni. Tiedän, että monissa on potentiaalia niin monenlaiseen ja voisin opiskella enemmän. Haluan vaalia terveellistä ruokaa ja päihteettömyyttä.
Minusta olen myös hyvä tyyppi, kanssani on hauskaa, olen rehti ja toisia arvostava. Minä todella ansaitsen hyviä ihmisiä elämääni.
Halu kehittyä on valtava ja elämä on mennyt ihan uuteen suuntaan.

On outoa miten sitä oli niin pitkään kuin unessa vaipuneena. Mielen sisällä jossain vankilassa jossa minulle ei ollut hyvää elämää. On outoa, että päätin toisin ja että tuntuu olevansa elossa sekä nauttivansa tasapainosta. Olen todella kiitollinen tähän hetkeen.

Välillä harmittaa miten tuli tuhlattua elämäänsä eikä itseään arvostanut ollenkaan.
Toivottavasti pääsen vielä hyvin unelmiini kiinni ja valitsen toisin kuin ennen.
N27v.