Kauanko ex:n uusi suhde satuttaa?
Liitto oli huono. Olin vuosia todella yksinäinen. Aina yksin, miehellä muita menoja.
Silti hänen uusi onnensa satuttaa. Tiedän suhteen alkaneen liittomme aikana. Luultavasti tämä suhde oli se viimeinen naula arkkuin, mikä sai miehen lopulta hakemaan eroa.
Ero on hyvä asia, kodissamme oli kaikilla paha olla. Ilmapiiri oli todella huono.
Silti minuun sattuu.
Tuntuu pahalle.
Tuntuu epäonnistuneelle, huonolle.
Itse olen tosi yksinäinen, ei ole ystäviä ei ketään. Kaikki aika meni kodin hoidossa ja lasten kanssa, miehen luuhatessa omissa menoissaan. Johtui kuulema minusta, että oli aina vaan enemmän pois kotoa.
Ja sieltähän se, töistä, uusi rakkaus löytyi.
Ja ei, en missään tapauksessa haluaisi palata yhteen. Ja toisaalta vähän säälittääkin mihin tämä uusi tulee joutumaan, viimeistään muutaman vuoden päästä.
Silti, sattuu, itkettää ja tuntuu tosi pahalle
Kommentit (63)
Ei se oikeastaan ole satuttanut, mutta kun näin kuvan exän uudesta kumppanista niin pisti miettimään, että tunsinko mä sitä lopulta ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Ei se oikeastaan ole satuttanut, mutta kun näin kuvan exän uudesta kumppanista niin pisti miettimään, että tunsinko mä sitä lopulta ollenkaan?
Ja mitä eksän uusi kumppanin kuva sitten kertoi?
Vierailija kirjoitti:
Ei se oikeastaan ole satuttanut, mutta kun näin kuvan exän uudesta kumppanista niin pisti miettimään, että tunsinko mä sitä lopulta ollenkaan?
Miten jonku ulkonäkö voi vaikuttaa niin paljon?
Oletko siis niitä, jotka halusivat äijästä eroon, mutta sitten harmittaakin, että toinen menee elämässä eteenpäin? Eli perisynty kateellisuus on vain kyseessä .
Käy terapiassa selvittämässä ajatuksiasi.
Ajatteletko ollenkaan itseäsi, että nyt sinulla on parempi olla kuin ennen ja senhän pitäisi olla tosi hyvä asia. Sinä vain keskityt siihen, että eksällä on parempi olla kuin sinulla. Älä kilpaile mielen paremmuudesta eksäsi kanssa vaan keskity nyt itseesi ja kuinka nyt on helpompaa olla ilman ikävää parisuhdetta. Unohda eksän jutun kokonaan.
Tietysti koskee. Olet tottunut häneen. Teillä on pitkä yhteinen historia. Ei se häneltäkään ole unohtunut.
Kun uuden kanssa ajan mittaan, väistämättä tulee erimielisyyksiä ja sukset menevät ristiin, niin kyllä hänenkin mieleensä palaavat teidän yhteiset, onnelliset muistonne.
Tämä ero on, kuin pieni kuolema.
noi, exä nyt painaa uuteen kivaan holeen.
Mulla kesti pitkään päästä yli. Ei ehkä miehestä vaan niistä kaikista unelmista ja haaveista mitä mulla oli. Ydinperhe, koti, naimisiinmeno jne. Mies ja suhde oli oikeastaan ihan kamalia että en tiedä millaista painajaista nuo asiat sitten olisi olleet.
Minulla toteutui se ehkä kaikkein pahin pelko, eli mies vaihtoi minut, lapsentekoiän ohittaneen naisen nuorempaan ja perusti heti perheen. Itse luulin, että meillä oli kaikki hyvin ja olin onnellinen ja siinä uskossa, että yhdessä ollaan loppuelämä. Miehen erohalut tuli siis yllätyksenä, täysin puskista. Säryin palasiksi ja vaikka asiaa on terapiassakin käsitelty, niin en tuskin koskaan pääse tapahtuneesta kokonaan yli. Niin syvät arvet ja pelot jäi, etten uskalla enää koskaan ryhtyä parisuhteeseen.
Että terveisiä vaan sinulle pienen lapsen vanhemmalle, joka tunnistat itsesi tällaisesta kuviosta. Toivon todella, että olette onnellisia, ettette särkeneet minua turhaan.
Tässä varmaan satuttaa myös se, että suhde on alkanut jo meidän liiton aikana. Ties kuinka kauan aikaa sitten.
Todella yritän ajatella asiaa itseni kannalta, miten minulla on yksin paljon parempi olla kun mitä oli avioliittomme aikana.
Toki valtava pettymys siitä, että kaikki meni pieleen, henkilökohtainen epäonnistuminen avioero ja lasten elämän hajoaminen.
Varmaan sitten osaltaan kateuttakin sitä kohtaan, että ex:llä jo uusi onni ja itse tulen olemaan yksin, ehkä aina.
Vierailija kirjoitti:
noi, exä nyt painaa uuteen kivaan holeen.
Niin. Viimeisiä kertoja kun painoi tähän vanhaan holeen päästi suustaan lausahduksen; miten se voi tuntua niin paljon paremmalta. Tarkoittaen minun holeani.
Enpä tätäkään olisi halunnut kuulla. Kuten arvata saattaa, oli humalassa. Oikea unelma mieheksi.
Oliko teillä vielä seksiäkin? Nyt heti sukupuolitautitesteihin.
Ikävää kuultavaa. Eikä sinua varmasti lohduta, jos kerron että noin kävi juurikin minulle. Ukko laittoi minut pihalle. Yritti kaiken tavoin saada minulle paskan olon. Näitä samanlaisia, anteeksi nyt sanontani junttimaisia ja raukkoja ukkoja on paljon. On myös fiksuja, jotka ottaa huomioon ns entisen perheensä esittelemällä myöhemmin uuden kumppanin. Olen miettinyt pääni puhki, mikä aiheuttaa sen että jotkut ukot etenee nopeaa. Syy: eivät pärjää ilman. Nämä ukot ovat tottuneet siihen, että koti on puhtaana, jälkikasvu huolehdittuna ( mahdollistaa omat kulut kun uusi emäntä huolehtii lapsetkin) sekä varma seksi kotona. Se on raukkamaisuutta! Nämä miehet eivät ota eroa, ellei ole toinen muija jo katsottuna. Sitten nämä luulevat, että isot lapset eivät kärsi. Kyllä kärsii. Jos heidän mielipidettä yhtään isä kysyisi, kyllä kärsivät. Paitsi, että lapset on lahjottavissa rahalla ja tavaralla. Mutta älä huoli. Ei sitä auvoisuutta kauaa kestä. Lapsilla aukenee silmät. Eivät he ole tottuneet siihen että keittiössä hääräileekin uusi muija sekä täyttää äidin paikan makkarissa. Se on lasten mielestä oksettavaa. Ja minkälaisen kuvan se antaa lapsille!
Sinussa tuskin on vikaa. Niin kuin minä. Perustit perheen nuorena paljon tietämättä muusta.
Sinä tuskin jäät yksin. Ole ylpeä itsestäsi. Ja muista: äiditkin on naisia. Sinulla on oikeis nauttia naisellisuudesta silloin kun lapset eivät ole kotona. Löydät varmasti hyvän miehen ennen pitkään. Muista, kaikki miehet eivät ole verrattavissa exääsi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis niitä, jotka halusivat äijästä eroon, mutta sitten harmittaakin, että toinen menee elämässä eteenpäin? Eli perisynty kateellisuus on vain kyseessä .
En usko että tästä on kyse. Tuo ap:n reaktio on ihan normaali. Kyseenalaistetaan oma päätös. Mietitään että entä jos se kumppani muuttuukin ja ero olikin virhe. Myös mietitään oliko minä itse se syyllinen huonoon kohteluun ja suhteeseen.
Totuus kuitenkin on että ihmiset eivät muutu paitsi jos jotain isoa heidän elämässä tapahtuu. Ei ap sun ex ole muuttunut vaan varmasti on ihan samanlainen uuden kanssa kuin sinun. Ehkä hän löysi uuden sinisilmäisen uhrin joka suostuu alistumaan. Ei heidän elämä ole sen parempi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä varmaan satuttaa myös se, että suhde on alkanut jo meidän liiton aikana. Ties kuinka kauan aikaa sitten.
Todella yritän ajatella asiaa itseni kannalta, miten minulla on yksin paljon parempi olla kun mitä oli avioliittomme aikana.
Toki valtava pettymys siitä, että kaikki meni pieleen, henkilökohtainen epäonnistuminen avioero ja lasten elämän hajoaminen.
Varmaan sitten osaltaan kateuttakin sitä kohtaan, että ex:llä jo uusi onni ja itse tulen olemaan yksin, ehkä aina.
Oletko hyvä englannissa? Lue sellainen kirja kuin leave a cheater, gain a life tai kuuntele äänikirjana. Paras kirja selviytyjalle pettamis tapauksissa
Voi ap, toivottavasti luet vielä ketjua.
Tunnen todella tuskasi, sillä olen samanlaisessa tilanteessa. Sanoit, että olet yksinäinen. Olisiko sulle ketään, jolle puhua? Se olisi mielestäni ensiarvoisen tärkeää. Älä jää yksin tässä tilanteessa, käythän läpi kriisiä. Avioero on aina vaikea prosessi, joka on hyvä käydä kunnolla läpi. Ammattiapuakin on saatavilla.
Lisäksi on paljon hyvää kirjallisuutta; esim. Fisherin jälleenrakennus ja Stolbovin erosta eteenpäin. Itse olen näitä lukenut ja aion hankkia kirjan nimeltä Kenen elämää elät, kirjoittajaa en nyt muista.
Tutustu myös asiaan nimeltä Suomalainen eroseminaari.
Luonnollisesti eroon liittyy paljon vaikeita tunteita, jotka on tunnistettava ja käsiteltävä. Liitto on voinut olla rakkaudeton ja onneton, mutta ei eroaminen silti ole helppoa. Mielestäni tunne-elämäsi on normaali kun tunnet surun tunteita. Suuret ehkä paljon muitakin asioita kuin exän uutta puolisoa.
Ehkä sinun olisi parempi keskittyä sinuun itseesi ja omaan hyvinvointiisi, jaksamiseen.
Hiljalleen pystyt varmasti päästämään irti entisestä miehestäsi ja hänen uudesta elämästään.
Selviät kyllä. Muista pitää huoli itsestäsi. Sinä et ole tehnyt väärin, ethän pettänyt miestäsi. Voimia sinulle.
Ap, mieti elämäsi 5v eteenpäin. Millaista se olisi jos miehesi olisi jäänyt luoksesi vs millaista se on, kun laitat itsesi elämäsi tärkeimmäksi henkilöksi.
mulla on tällä hetkellä menossa oman identiteetin uudelleen rakentaminen. Kuka olen, mitä halua, mistä tykkään jne. kaikki menee uusiksi, olen nyt 50v ja ollut miellyttäjä, tehnyt mitä muut haluaa mun tekevän ja siinä samassa kadotin itseni. Nyt on aika syntyä uudelleen!
Ei yhtään päivää. Eikä yötäkään.
Ei kiinnosta eksä yhtään.
Miksi sinua sattuu, kun pitäisi olla iloinen, kun pääsit kuspäästä eroon?