Musta on tullut aikuislapsi
Puoliso pitää musta huolta, enkä koe yksin edes pärjääväni. Pitäiskö kuitenkin koittaa seisoa omilla jaloillaan? miten siihen tästä pääsee? Kukaan ei usko muhun, en edes itse, ja ulkopuoleltakin oon kohdannut vähättelyä. Nyt oon kuin lapsi ja puoliso huolehtiva aikuinen. Se tuo mulle turvaa mitä elämästä on lapsuudesta saakka puuttunut.
Kommentit (4)
Me kaikki ollaan jotain ihmeellisiä kristalliolentoja. Jos vähänkin harmittaa niin heti pitää saada saikkua. Mikäli somessa on jotain arveluttavaa sisältöä niin viranomaisen pitää reagoida. Tarvitaan tasa-arvovaltuutetun, lapsiasiavaltuutetun ja yhdenveraisvaltuutetun toimenpiteitä.
Me kaikki olemme nykyisin jotain saaperin avuttomia uuslapsia.
Tietotekniikan osaamattomuus on tehnyt minustakin avuttoman.
Kannattaa pyrkiä pärjäämään itsenäisesti, koskaan ei tiedä milloin se taito on tarpeen. Toki siihen kuuluu myös se, että osaa pyytää tarvittaessa apuakin.
Kerro millaista on elämäsi? Mitä teet konkreettisesti itse?