Miten jaatte kotityöt?

Vierailija kirjoitti:

Joudun tekemään käytännössä kaiken itse. Koti on aina sotkuinen ja likainen, enkä jaksa tätä. Olen moniongelmainen pitkäaikaistyötön ja joudun asumaan vanhan ja sairaan sukulaiseni luona, eikä tämä sukulainen tee juuri mitään. Täällä ei edes ole tiskikonetta. En ole enää pitkään aikaan oikeastaan varsinaisesti laittanut mitään ruokaa, koska olen huono kokki ja vältelläkseni tiskin, joten syön jotain sellaista, jonka saa helposti uuniin ja vain yksi uunikulho likaantuu tässä. Sen sijaan sukulaiseni sotkee todella paljon. Olen myös yrittänyt karsia omat tavarani aika vähiin helpottaakseni siivoamista, mutta kun valtaosa asunnon tavaroista on sukulaiseni, eikä suostu heittämään niitä pois on vastuullani jäävä siivous todella vaikeaa.

Niin ja inhoan siis kotitöitä ja erityisesti tiskaamista. Likainen ja sotkuinen koti ei taida sukulaistani haitata kun ei voi tiskikonetta tai siivoojaa hankkia. Jaksaa kuitenkin jatkuvasti valittaa siitä, kuinka huonosti kotityöt teen. En vaan jaksa.

Joskus asuin yhden naisen kanssa jonka lapset olivat meillä joka toinen viikko. Lasten kasvatus oli jäänyt retuperälle ja äitiviikon lopulla siivo oli aina järkyttävä.

Lapset tulivat aina äitiviikolle likaisina ja nälkäisinä. Vaatteetkin oliva sottaiset. Ensin piti laittaa kaikki pesulle, puhtaat päälle ja ruokaa eteen. Pari ensimmäistä päivää oli aina kuin Korkeasaaren paviaaniaitauksessa.. Sitten rauhoittui pikkuhiljaa loppuviikkoa kohti kunnes oli se taas vaihtopäivän tunnekuohu.

Seuraava alkuviikko menikin sitten jälkiä korjatessa ja palautuessa. En saanut koskaan komentaa eksän lapsia enkä puuttua heidän sotkemiseensa. Perunat kuorittiin suoraan pöydälle ja sen sellaista.

Olin saanut lapsena itse aivan toisenlaisen kasvatuksen ja oppinut pöytätavat sekä kaikki perusjutut mitä elämään kuuluu. No seuraavalla naisystävällä olikin sitten lapset joita tämä passaili 24/7. Voiteli murrosikäisille leivätkin.. Kumma juttu, että tämäkään suhde ei jatkunut vuotta pidempää. :D

Vierailija kirjoitti:

Joskus asuin yhden naisen kanssa jonka lapset olivat meillä joka toinen viikko. Lasten kasvatus oli jäänyt retuperälle ja äitiviikon lopulla siivo oli aina järkyttävä.

Lapset tulivat aina äitiviikolle likaisina ja nälkäisinä. Vaatteetkin oliva sottaiset. Ensin piti laittaa kaikki pesulle, puhtaat päälle ja ruokaa eteen. Pari ensimmäistä päivää oli aina kuin Korkeasaaren paviaaniaitauksessa.. Sitten rauhoittui pikkuhiljaa loppuviikkoa kohti kunnes oli se taas vaihtopäivän tunnekuohu.

Seuraava alkuviikko menikin sitten jälkiä korjatessa ja palautuessa. En saanut koskaan komentaa eksän lapsia enkä puuttua heidän sotkemiseensa. Perunat kuorittiin suoraan pöydälle ja sen sellaista.

Olin saanut lapsena itse aivan toisenlaisen kasvatuksen ja oppinut pöytätavat sekä kaikki perusjutut mitä elämään kuuluu. No seuraavalla naisystävällä olikin sitten lapset joita tämä passaili 24/7. Voiteli murrosikäisille leivätkin.. Kumma juttu, että tämäkään suhde ei jatkunut vuotta pidempää. :D

Nopea olet muuttamaan avoliittoon, kun tuollaiset asiat tulevat vasta sitten yllätyksenä, kun asutte yhdessä.

Asumme okt:ssa.

Vaimo:

-siivoaa, laittaa ruuan ja muutkin kotityöt pääasiassa.

Minä:

- imuroin (robotti-imuri), leikkaan nurmikkoa (robottileikkuri), lumet pois pihasta (mönkijä). Metsähommia, tietotekniikka, veriilmot ym. teen myös. Tiskikoneen tyhjään usein.

Eli vaimo tekee pääosin ja minä käytän rahoja mm. noiden töiden helpottamiseen.

Mies käy yleensä kaupassa ja tekee ruuat. Tykkää myös imuroida ja pestä pyykkiä.

Minä hoidan yleissiivouksen eli järjestelyt, pölyt, vessan tms.

Tiskikoneen.

Lapsi ja koira hoidetaan yhdessä.

Kahdella !

Tänään olisi voinut jonkun kanssa jakaa kotityöt, mutta iltahan kuluu sinkkuna yksinkin kotona.

Taidan kuitenkin lähteä baariin etsimään hellapoliisia.. :)

Mä teen useimmiten ruuan ja hoidan pyykkäyksen, mies useammin siivoaa ja hoitaa pienet korjausjutut (joita kerrostalossa on vähän). Molemmat käydään kaupassa eikä koordinoida sitä oikein mitenkään, kumpikin ostaa sitä, mitä jääkaapista omasta mielestä puuttuu ja mitä tekee mieli (mies esim. lihaa, jota minä en juuri osta, mutta valmistan, jos sitä jääkaapissa sattuu olemaan).  Mä hoidan enimmäkseen koirat, välillä mieskin niitä ulkoiluttaa. Mies muistaa munkin auton huollot, jotain pieniä korjaus- ja huoltojuttuja tekee ja joskus oon mukana, välillä vien huoltoon.

Ihmettelen kanssa miten muut saavat asiat hoitumaan jouhevasti. Meillä teen itse tai sitten kukaan ei tee.

No korvauksena käyn joskus yhteisillä rahoilla viihteellä.

Mies tekee tällä hetkellä enemmän. Tekee etätyötä ja hällä on 30min palkaton ruokatauko. Ennättää usein päivällä pestä pyykit/tyhjentää tai täyttää tiskikoneen. Mä pääsen töistä klo 14, joten tulen yleensä kaupan kautta ja laitan ruoan. Mies useammin imuroi. Minä pesen vessat ja vaihdan lakanat. Ei oo riidelty kotitöistä. Tilanteet elää palkkatöiden mukaan.

Yrittäjävaimo laittaa ruuan kun paremmin osaa, minä teen muut koska etätöissä ollessa paremmin ehdin.

2/7, 3/7 ja 1/4.

Se tekee joka ehtii/jaksaa/osaa/haluaa. Ei oo kotitöistä tarvinnut koskaan tapella.

Teen mitä ehdin, jaksan ja pystyn kiireellisemmästä ja tärkeimmästä alkaen.

Jos muiden perheenjäsenten käsitys kiireellisimmästä ja tärkeimmästä on erilainen, tietävät, että minun kommenttini aiheeseen tulee olemaan, että vapaamatkustajilla ei ole valitusoikeutta ja että sen voi lunastaa osallistumalla kotitöihin.

Omassa lapsuudenperheessäni eräs valitti joka päivä, miten kotityöt oli hoitamatta tai hoidettu huonosti ihan riippumatta todellisuudesta tai olosuhteista. Ei osallistunut ikinä eikä ikinä ollut katsomassa mitä kotona tapahtui päivän aikana, mutta valittaa piti.