Lue keskustelun säännöt.
IL: Sini Ariel kertoi sukupuolia olevan kaksi. Someraivo repesi
21.04.2023 |
Kommentit (9493)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä, joka et laula kumbayaata.
Kertoisitko mitä/mikä on1) lasten transiutuksen vastustaminen?
2) aito trans?
3) materiaalinen todellisuus?1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä
2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto
3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet
Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?
Ok. Jatkokysymyksiä:
1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?
2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?
3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?
1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa
2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite
3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.
Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?
Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?
Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.
Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti. Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?
No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.
Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.
Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.
Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.
Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.
Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.
Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.
Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa.
Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.
Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.
Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.
Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.
Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.
Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?
Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?
Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?
(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)
Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja?
Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut.
Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.
-eri
Onko vagina osa naiseuden määritelmää?
Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?
No useimmat eivät kylläkään ajattele kehon anatomiaan ja fysiikkaan luonnostaan kuuluvia ruumiinosia (etenkään sukupuolielimiä) minään sinänsä 'symboleina'. (poikkeuksena ehkä vain kädet ,niiden sormet ja kämmenet jossain merkissä esim. suuntaa, avauskohtaa tms. osoittamassa )
Eläimistä puhuttaessa puhutaan kyllä mm. 'kädellisten' ja vielä yleistetymmin 'nisäkkäiden'luokasta, mutta ei sen sijaan mistään 'peniksellisistä, tai 'vaginallisista' .
Näiden sanojen käyttö on eläinopissa ja sen biologisissa jaotteluissa aivan niihin kuulumatonta ja vierasta kielenkäyttöä .
Aika harvoin (jos koskaan) sitä edes miettii kenenkään sukupuolielimiä vaikka jutellessa jonkun kanssa. Et sikäli en tiedä, miksi niillä on kellekkään muille mitään merkitystä.
Miksi pitäisikään? Nyt puhutaan ihan vaan yleisestä sukupuolen määritelmästä. Etkö sinä tunnista muiden ihmisten sukupuolta ilman genitaalien tsekkaamista?
Mitä väliä sillä sukupuolella on lähtökohtaisesti lähes koskaan?
Hyvä kysymys. Mihin siis tarvitsemme transhoitoja ja itsemäärittelyä, jos sukupuolella ei ole mitään väliä?
Harvemmin kukaan transiutuu muiden takia. Oliko tää taas yritys heittäytyä tyhmäksi?
Eikö trans siis halua tulla nähdyksi ja kohdatuksi tavoitesukupuolensa edustajana? Teidän mukaannehan juridinen transitio on ihan riittävä, eli transitio henkilökortin kirjaimesta toiseen. Muutenhan ette olisi halunneet itsemäärittelyä.
Muistetaanpas se asiallisuus taas!
Vähän ristiriitaista nyt!
Mikä?
Halu tulla kohdelluksi tavoitesukupuolen edustajana, mutta ilman tunnistettavia ulkoisia tunnisteita. Silloinhan ei henkilökortin kirjaimen vaihto riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä, joka et laula kumbayaata.
Kertoisitko mitä/mikä on1) lasten transiutuksen vastustaminen?
2) aito trans?
3) materiaalinen todellisuus?1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä
2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto
3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet
Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?
Ok. Jatkokysymyksiä:
1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?
2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?
3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?
1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa
2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite
3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.
Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?
Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?
Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.
Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti. Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?
No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.
Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.
Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.
Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.
Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.
Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.
Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.
Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa.
Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.
Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.
Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.
Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.
Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.
Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?
Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?
Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?
(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)
Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja?
Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut.
Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.
-eri
Onko vagina osa naiseuden määritelmää?
Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?
No useimmat eivät kylläkään ajattele kehon anatomiaan ja fysiikkaan luonnostaan kuuluvia ruumiinosia (etenkään sukupuolielimiä) minään sinänsä 'symboleina'. (poikkeuksena ehkä vain kädet ,niiden sormet ja kämmenet jossain merkissä esim. suuntaa, avauskohtaa tms. osoittamassa )
Eläimistä puhuttaessa puhutaan kyllä mm. 'kädellisten' ja vielä yleistetymmin 'nisäkkäiden'luokasta, mutta ei sen sijaan mistään 'peniksellisistä, tai 'vaginallisista' .
Näiden sanojen käyttö on eläinopissa ja sen biologisissa jaotteluissa aivan niihin kuulumatonta ja vierasta kielenkäyttöä .
Aika harvoin (jos koskaan) sitä edes miettii kenenkään sukupuolielimiä vaikka jutellessa jonkun kanssa. Et sikäli en tiedä, miksi niillä on kellekkään muille mitään merkitystä.
Miksi pitäisikään? Nyt puhutaan ihan vaan yleisestä sukupuolen määritelmästä. Etkö sinä tunnista muiden ihmisten sukupuolta ilman genitaalien tsekkaamista?
Mitä väliä sillä sukupuolella on lähtökohtaisesti lähes koskaan?
Hyvä kysymys. Mihin siis tarvitsemme transhoitoja ja itsemäärittelyä, jos sukupuolella ei ole mitään väliä?
No ehkä sillä sukupuolella on itselle merkitystä. Miksi sun tarttis validoida toisen sukupuoli? Mitä se sulle merkkaa?
Ajamanne itsemäärittely pakottaa juuri siihen, eli validoimaan identiteettejä ja toimimaan aistihavaintojen vastaisesti. Kyllähän se merkkaa, koska yhteiskunta tuntee vain juridisen sukupuolen. Ja ihminen on kohdattava juridisen sukupuolitiedon perusteella joka tilassa ja tilanteessa, oli diagnoosia tai transhoitoja tai ei.
Kenenkään tapaamani transius ei ole ikinä ollut mitenkään olennainen asia millään tasolla. Tai ei-transius.
Ei siis pukkarissa, makkarissa, urheilussa, sukupuolitetuissa ryhmissä ja kiintiöissä...? Hyvä sulle, mutta et voi päättää muiden puolesta.
Minä mitään ole päättänyt!
Totesin vaan, että harvemmin sillä on merkitystä. Tietty sukupuolitetut tilat on asia erikseen. Tosin niissä en ole törmännyt hämmentäviin ihmisiin. Mutta satunnaiset tilanteet ovat niitä, jolloin sillä ei ole mitään merkitystä, onko mies, nainen tai jotain muuta. Eli sen sukupuolen tunnistamisella ei ole merkitystä. Sukupuolitetuissa paikoissa taas ongelma taitaa tulla siitä, että ne tunnistetaan, jos ihminen on ristiriidassa totutun kanssa.
Miksi sukupuolen määritelmä on sitten niin vaikea, että se vaatii tuollaisen mentaaliakrobatian?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä, joka et laula kumbayaata.
Kertoisitko mitä/mikä on1) lasten transiutuksen vastustaminen?
2) aito trans?
3) materiaalinen todellisuus?1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä
2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto
3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet
Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?
Ok. Jatkokysymyksiä:
1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?
2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?
3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?
1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa
2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite
3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.
Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?
Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?
Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.
Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti. Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?
No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.
Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.
Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.
Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.
Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.
Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.
Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.
Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa.
Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.
Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.
Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.
Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.
Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.
Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?
Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?
Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?
(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)
Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja?
Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut.
Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.
-eri
Onko vagina osa naiseuden määritelmää?
Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?
No useimmat eivät kylläkään ajattele kehon anatomiaan ja fysiikkaan luonnostaan kuuluvia ruumiinosia (etenkään sukupuolielimiä) minään sinänsä 'symboleina'. (poikkeuksena ehkä vain kädet ,niiden sormet ja kämmenet jossain merkissä esim. suuntaa, avauskohtaa tms. osoittamassa )
Eläimistä puhuttaessa puhutaan kyllä mm. 'kädellisten' ja vielä yleistetymmin 'nisäkkäiden'luokasta, mutta ei sen sijaan mistään 'peniksellisistä, tai 'vaginallisista' .
Näiden sanojen käyttö on eläinopissa ja sen biologisissa jaotteluissa aivan niihin kuulumatonta ja vierasta kielenkäyttöä .
Aika harvoin (jos koskaan) sitä edes miettii kenenkään sukupuolielimiä vaikka jutellessa jonkun kanssa. Et sikäli en tiedä, miksi niillä on kellekkään muille mitään merkitystä.
Miksi pitäisikään? Nyt puhutaan ihan vaan yleisestä sukupuolen määritelmästä. Etkö sinä tunnista muiden ihmisten sukupuolta ilman genitaalien tsekkaamista?
Mitä väliä sillä sukupuolella on lähtökohtaisesti lähes koskaan?
Hyvä kysymys. Mihin siis tarvitsemme transhoitoja ja itsemäärittelyä, jos sukupuolella ei ole mitään väliä?
No ehkä sillä sukupuolella on itselle merkitystä. Miksi sun tarttis validoida toisen sukupuoli? Mitä se sulle merkkaa?
Ajamanne itsemäärittely pakottaa juuri siihen, eli validoimaan identiteettejä ja toimimaan aistihavaintojen vastaisesti. Kyllähän se merkkaa, koska yhteiskunta tuntee vain juridisen sukupuolen. Ja ihminen on kohdattava juridisen sukupuolitiedon perusteella joka tilassa ja tilanteessa, oli diagnoosia tai transhoitoja tai ei.
Kenenkään tapaamani transius ei ole ikinä ollut mitenkään olennainen asia millään tasolla. Tai ei-transius.
Ei siis pukkarissa, makkarissa, urheilussa, sukupuolitetuissa ryhmissä ja kiintiöissä...? Hyvä sulle, mutta et voi päättää muiden puolesta.
Minä mitään ole päättänyt!
Totesin vaan, että harvemmin sillä on merkitystä. Tietty sukupuolitetut tilat on asia erikseen. Tosin niissä en ole törmännyt hämmentäviin ihmisiin. Mutta satunnaiset tilanteet ovat niitä, jolloin sillä ei ole mitään merkitystä, onko mies, nainen tai jotain muuta. Eli sen sukupuolen tunnistamisella ei ole merkitystä. Sukupuolitetuissa paikoissa taas ongelma taitaa tulla siitä, että ne tunnistetaan, jos ihminen on ristiriidassa totutun kanssa.
Eli sukupuoli saa olla merkittävä tekijä muulle yhteiskunnalle, vai pitäisikö muidenkin vain kääntää katseensa naisten suihkussa heiluvasta hepistä kuten Islannissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sini Ariell kertoo vain faktaa. Tästä ei pitäisi loukkaantua.
Miten sen ottaa. Kromosomit XY tuottaa miehen. Kromosomit XX naisen. Mutta ulkoasuun saattaa tulla sikiökauden aikana poikkeavuuksia esim häiriintyneen lisämunuaisten toiminnan vuoksi. Silloin saattaa olla vaikea päätellä ulkoasusta, millaiset Kromosomit henkilöllä ovat. Lisäksi voi toinen X-kromosomi puuttua ja onkin vain yksi X. Heillä on naisen ulkoasu. Lisäksi on miehen ulkoasulla ihmisiä, joilla on kromosomit XXY (Klinefelter) tai XXXY.
En tosin tiedä, millaisia nämä muun sukupuoliset ovat. Ehkä termillä tarkoitetaan edellä kuvaamiani tilanteita tai sitten ei. En tiedä. Minulle itselleni riittäisi entinen kaksijakoinen luokitus miehiin ja naisiin, mutta ehkä asia on heille eri, keillä ei ole tavanomaiseen tapaan XY tai XX, vaan jokin muu yhdistelmä, tai on jokin muutos tapahtunut sikiön kehityksen aikana.
Näinpä. Tähän kun lisää sen, et harva meistä tietää omat kromosomit, näytetään miltä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Halu tulla kohdelluksi tavoitesukupuolen edustajana, mutta ilman tunnistettavia ulkoisia tunnisteita. Silloinhan ei henkilökortin kirjaimen vaihto riitä.
Miksi henkilökortin kirjain pitää voida vaihtaa ilman transitiota? Mitä hyötyä siitä on kenellekään? Luulisi olevan aika hankalaa, jos teinityttö lähtee hakemaan postipakettia miehen henkkareilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä, joka et laula kumbayaata.
Kertoisitko mitä/mikä on1) lasten transiutuksen vastustaminen?
2) aito trans?
3) materiaalinen todellisuus?1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä
2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto
3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet
Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?
Ok. Jatkokysymyksiä:
1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?
2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?
3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?
1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa
2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite
3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.
Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?
Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?
Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.
Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti. Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?
No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.
Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.
Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.
Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.
Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.
Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.
Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.
Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa.
Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.
Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.
Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.
Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.
Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.
Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?
Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?
Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?
(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)
Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja?
Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut.
Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.
-eri
Onko vagina osa naiseuden määritelmää?
Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?
No useimmat eivät kylläkään ajattele kehon anatomiaan ja fysiikkaan luonnostaan kuuluvia ruumiinosia (etenkään sukupuolielimiä) minään sinänsä 'symboleina'. (poikkeuksena ehkä vain kädet ,niiden sormet ja kämmenet jossain merkissä esim. suuntaa, avauskohtaa tms. osoittamassa )
Eläimistä puhuttaessa puhutaan kyllä mm. 'kädellisten' ja vielä yleistetymmin 'nisäkkäiden'luokasta, mutta ei sen sijaan mistään 'peniksellisistä, tai 'vaginallisista' .
Näiden sanojen käyttö on eläinopissa ja sen biologisissa jaotteluissa aivan niihin kuulumatonta ja vierasta kielenkäyttöä .
Aika harvoin (jos koskaan) sitä edes miettii kenenkään sukupuolielimiä vaikka jutellessa jonkun kanssa. Et sikäli en tiedä, miksi niillä on kellekkään muille mitään merkitystä.
Miksi pitäisikään? Nyt puhutaan ihan vaan yleisestä sukupuolen määritelmästä. Etkö sinä tunnista muiden ihmisten sukupuolta ilman genitaalien tsekkaamista?
Sun omalla logiikalla sä et tiedä puhutko miehen vai naisen kanssa, jos et tiedä mitä hänellä on / on ollut housuissa.
Millaisen päättelyketjun kautta päädyit tähän? Sukupuolen määritelmästä oli kyse, ei keskustelukumppaneiden genitaaleista, ennen kuin te veditte ne keskusteluun.
Ainahan keskustelut rönsyilee. Älä tartu mielestäsi epäolennaisuuksiin, niin ne juonet kuivuu.
Silloin tartun, jos syötetään sanoja suuhun tai ajatuksia päähän.
Sittenhän me ollaan samaa mieltä, että naiseus ei tarkoita sitä, että pitää olla vagina, vaan sen tunnistaa ihan muista seikoista kuin housuun kurkkimalla.
Mua kiinnostaa mitä nämä "muut seikat" on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sini Ariell kertoo vain faktaa. Tästä ei pitäisi loukkaantua.
Miten sen ottaa. Kromosomit XY tuottaa miehen. Kromosomit XX naisen. Mutta ulkoasuun saattaa tulla sikiökauden aikana poikkeavuuksia esim häiriintyneen lisämunuaisten toiminnan vuoksi. Silloin saattaa olla vaikea päätellä ulkoasusta, millaiset Kromosomit henkilöllä ovat. Lisäksi voi toinen X-kromosomi puuttua ja onkin vain yksi X. Heillä on naisen ulkoasu. Lisäksi on miehen ulkoasulla ihmisiä, joilla on kromosomit XXY (Klinefelter) tai XXXY.
En tosin tiedä, millaisia nämä muun sukupuoliset ovat. Ehkä termillä tarkoitetaan edellä kuvaamiani tilanteita tai sitten ei. En tiedä. Minulle itselleni riittäisi entinen kaksijakoinen luokitus miehiin ja naisiin, mutta ehkä asia on heille eri, keillä ei ole tavanomaiseen tapaan XY tai XX, vaan jokin muu yhdistelmä, tai on jokin muutos tapahtunut sikiön kehityksen aikana.Puhut nyt intersukupuolisuudesta. Intersukupuoliset ovat ihan miehiä ja naisia siinä kuin muutkin, heillä vain on lisääntymiselimistön kehityspoikkeama. Intersukupuolisuuden tilat ovat sukupuolittuneita, sillä ne vaikuttavat joko naisen tai miehen lisääntymiselimistöön. Kromosomeissa voi tosiaan olla vaihtelua, mutta lisääntymisrooli määrittää ihmisen sukupuolen, eli tuottaako keho pieniä vai suuria sukusoluja.
Ja silti on ollut ja tod. näk. aina esim. miehiä, jotka elävät miehinä, ja heillä on myös kohtu. Eli molemmat lisääntymiselimet. Onko se ulkoinen ja näkyvä määrittävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sini Ariell kertoo vain faktaa. Tästä ei pitäisi loukkaantua.
Miten sen ottaa. Kromosomit XY tuottaa miehen. Kromosomit XX naisen. Mutta ulkoasuun saattaa tulla sikiökauden aikana poikkeavuuksia esim häiriintyneen lisämunuaisten toiminnan vuoksi. Silloin saattaa olla vaikea päätellä ulkoasusta, millaiset Kromosomit henkilöllä ovat. Lisäksi voi toinen X-kromosomi puuttua ja onkin vain yksi X. Heillä on naisen ulkoasu. Lisäksi on miehen ulkoasulla ihmisiä, joilla on kromosomit XXY (Klinefelter) tai XXXY.
En tosin tiedä, millaisia nämä muun sukupuoliset ovat. Ehkä termillä tarkoitetaan edellä kuvaamiani tilanteita tai sitten ei. En tiedä. Minulle itselleni riittäisi entinen kaksijakoinen luokitus miehiin ja naisiin, mutta ehkä asia on heille eri, keillä ei ole tavanomaiseen tapaan XY tai XX, vaan jokin muu yhdistelmä, tai on jokin muutos tapahtunut sikiön kehityksen aikana.Näinpä. Tähän kun lisää sen, et harva meistä tietää omat kromosomit, näytetään miltä tahansa.
Kromosomitieto ei ole merkittävä, ellei niissä ole terveysongelmia aiheuttavaa poikkeamaa. Suurimman osan sukupuoli on päivänselvä ilman kromosomitietoa. Jos sulla on kuukautiset ja olet ollut raskaana, niin olet nainen. Jos sinä olet ejakuloinut tai siittänyt lapsia, niin olet mies. Lisääntymisrooli määrittää sukupuolen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä, joka et laula kumbayaata.
Kertoisitko mitä/mikä on1) lasten transiutuksen vastustaminen?
2) aito trans?
3) materiaalinen todellisuus?1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä
2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto
3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet
Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?
Ok. Jatkokysymyksiä:
1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?
2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?
3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?
1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa
2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite
3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.
Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?
Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?
Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.
Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti. Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?
No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.
Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.
Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.
Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.
Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.
Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.
Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.
Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa.
Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.
Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.
Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.
Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.
Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.
Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?
Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?
Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?
(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)
Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja?
Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut.
Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.
-eri
Onko vagina osa naiseuden määritelmää?
Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?
No useimmat eivät kylläkään ajattele kehon anatomiaan ja fysiikkaan luonnostaan kuuluvia ruumiinosia (etenkään sukupuolielimiä) minään sinänsä 'symboleina'. (poikkeuksena ehkä vain kädet ,niiden sormet ja kämmenet jossain merkissä esim. suuntaa, avauskohtaa tms. osoittamassa )
Eläimistä puhuttaessa puhutaan kyllä mm. 'kädellisten' ja vielä yleistetymmin 'nisäkkäiden'luokasta, mutta ei sen sijaan mistään 'peniksellisistä, tai 'vaginallisista' .
Näiden sanojen käyttö on eläinopissa ja sen biologisissa jaotteluissa aivan niihin kuulumatonta ja vierasta kielenkäyttöä .
Aika harvoin (jos koskaan) sitä edes miettii kenenkään sukupuolielimiä vaikka jutellessa jonkun kanssa. Et sikäli en tiedä, miksi niillä on kellekkään muille mitään merkitystä.
Miksi pitäisikään? Nyt puhutaan ihan vaan yleisestä sukupuolen määritelmästä. Etkö sinä tunnista muiden ihmisten sukupuolta ilman genitaalien tsekkaamista?
Sun omalla logiikalla sä et tiedä puhutko miehen vai naisen kanssa, jos et tiedä mitä hänellä on / on ollut housuissa.
Millaisen päättelyketjun kautta päädyit tähän? Sukupuolen määritelmästä oli kyse, ei keskustelukumppaneiden genitaaleista, ennen kuin te veditte ne keskusteluun.
Ainahan keskustelut rönsyilee. Älä tartu mielestäsi epäolennaisuuksiin, niin ne juonet kuivuu.
Silloin tartun, jos syötetään sanoja suuhun tai ajatuksia päähän.
Sittenhän me ollaan samaa mieltä, että naiseus ei tarkoita sitä, että pitää olla vagina, vaan sen tunnistaa ihan muista seikoista kuin housuun kurkkimalla.
Ainoastaan sinä olet puhunut vaginasta ja pöksytarkistuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä, joka et laula kumbayaata.
Kertoisitko mitä/mikä on1) lasten transiutuksen vastustaminen?
2) aito trans?
3) materiaalinen todellisuus?1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä
2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto
3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet
Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?
Ok. Jatkokysymyksiä:
1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?
2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?
3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?
1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa
2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite
3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.
Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?
Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?
Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.
Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti. Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?
No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.
Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.
Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.
Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.
Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.
Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.
Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.
Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa.
Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.
Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.
Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.
Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.
Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.
Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?
Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?
Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?
(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)
Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja?
Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut.
Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.
-eri
Onko vagina osa naiseuden määritelmää?
Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?
No useimmat eivät kylläkään ajattele kehon anatomiaan ja fysiikkaan luonnostaan kuuluvia ruumiinosia (etenkään sukupuolielimiä) minään sinänsä 'symboleina'. (poikkeuksena ehkä vain kädet ,niiden sormet ja kämmenet jossain merkissä esim. suuntaa, avauskohtaa tms. osoittamassa )
Eläimistä puhuttaessa puhutaan kyllä mm. 'kädellisten' ja vielä yleistetymmin 'nisäkkäiden'luokasta, mutta ei sen sijaan mistään 'peniksellisistä, tai 'vaginallisista' .
Näiden sanojen käyttö on eläinopissa ja sen biologisissa jaotteluissa aivan niihin kuulumatonta ja vierasta kielenkäyttöä .
Aika harvoin (jos koskaan) sitä edes miettii kenenkään sukupuolielimiä vaikka jutellessa jonkun kanssa. Et sikäli en tiedä, miksi niillä on kellekkään muille mitään merkitystä.
Miksi pitäisikään? Nyt puhutaan ihan vaan yleisestä sukupuolen määritelmästä. Etkö sinä tunnista muiden ihmisten sukupuolta ilman genitaalien tsekkaamista?
Sun omalla logiikalla sä et tiedä puhutko miehen vai naisen kanssa, jos et tiedä mitä hänellä on / on ollut housuissa.
Millaisen päättelyketjun kautta päädyit tähän? Sukupuolen määritelmästä oli kyse, ei keskustelukumppaneiden genitaaleista, ennen kuin te veditte ne keskusteluun.
Ainahan keskustelut rönsyilee. Älä tartu mielestäsi epäolennaisuuksiin, niin ne juonet kuivuu.
Silloin tartun, jos syötetään sanoja suuhun tai ajatuksia päähän.
Sittenhän me ollaan samaa mieltä, että naiseus ei tarkoita sitä, että pitää olla vagina, vaan sen tunnistaa ihan muista seikoista kuin housuun kurkkimalla.
Mistä naisen tunnistaa naiseksi, kertoisitko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halu tulla kohdelluksi tavoitesukupuolen edustajana, mutta ilman tunnistettavia ulkoisia tunnisteita. Silloinhan ei henkilökortin kirjaimen vaihto riitä.
Miksi henkilökortin kirjain pitää voida vaihtaa ilman transitiota? Mitä hyötyä siitä on kenellekään? Luulisi olevan aika hankalaa, jos teinityttö lähtee hakemaan postipakettia miehen henkkareilla.
Sä olet keksinyt hienon hokeman ja kuvittelet nyt teinityttöjen vahvistavan joukolla sukupuolimerkintänsä. Älä huoli kuule, sun ei tarvitse tällä vaivata päätäsi. Mahtaa olla raskasta taistella oman mielen synnyttämiä harhoja vastaan kun tohon ei ole edes hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sini Ariell kertoo vain faktaa. Tästä ei pitäisi loukkaantua.
Miten sen ottaa. Kromosomit XY tuottaa miehen. Kromosomit XX naisen. Mutta ulkoasuun saattaa tulla sikiökauden aikana poikkeavuuksia esim häiriintyneen lisämunuaisten toiminnan vuoksi. Silloin saattaa olla vaikea päätellä ulkoasusta, millaiset Kromosomit henkilöllä ovat. Lisäksi voi toinen X-kromosomi puuttua ja onkin vain yksi X. Heillä on naisen ulkoasu. Lisäksi on miehen ulkoasulla ihmisiä, joilla on kromosomit XXY (Klinefelter) tai XXXY.
En tosin tiedä, millaisia nämä muun sukupuoliset ovat. Ehkä termillä tarkoitetaan edellä kuvaamiani tilanteita tai sitten ei. En tiedä. Minulle itselleni riittäisi entinen kaksijakoinen luokitus miehiin ja naisiin, mutta ehkä asia on heille eri, keillä ei ole tavanomaiseen tapaan XY tai XX, vaan jokin muu yhdistelmä, tai on jokin muutos tapahtunut sikiön kehityksen aikana.Puhut nyt intersukupuolisuudesta. Intersukupuoliset ovat ihan miehiä ja naisia siinä kuin muutkin, heillä vain on lisääntymiselimistön kehityspoikkeama. Intersukupuolisuuden tilat ovat sukupuolittuneita, sillä ne vaikuttavat joko naisen tai miehen lisääntymiselimistöön. Kromosomeissa voi tosiaan olla vaihtelua, mutta lisääntymisrooli määrittää ihmisen sukupuolen, eli tuottaako keho pieniä vai suuria sukusoluja.
Ja silti on ollut ja tod. näk. aina esim. miehiä, jotka elävät miehinä, ja heillä on myös kohtu. Eli molemmat lisääntymiselimet. Onko se ulkoinen ja näkyvä määrittävä?
Kuuluuko taas maalitolppien kirskunaa? Kohtahan nurmi on ihan rullalla.
Ihmislajissa ei tunnisteta hermafrodismia, että yksilöllä olisi kummankin sukupuolen toimiva lisääntymiselimistö.
Vierailija kirjoitti:
Näitä samoja seikkoja, kuin mistä hän tunnistaa keskustelukumppanin sukupuolen.
Mitä ne seikat siis ovat? Entä jos keskustelukumppanilla ei ole pronominipinssiä, mistä sukupuolen silloin tunnistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halu tulla kohdelluksi tavoitesukupuolen edustajana, mutta ilman tunnistettavia ulkoisia tunnisteita. Silloinhan ei henkilökortin kirjaimen vaihto riitä.
Miksi henkilökortin kirjain pitää voida vaihtaa ilman transitiota? Mitä hyötyä siitä on kenellekään? Luulisi olevan aika hankalaa, jos teinityttö lähtee hakemaan postipakettia miehen henkkareilla.
Sä olet keksinyt hienon hokeman ja kuvittelet nyt teinityttöjen vahvistavan joukolla sukupuolimerkintänsä. Älä huoli kuule, sun ei tarvitse tällä vaivata päätäsi. Mahtaa olla raskasta taistella oman mielen synnyttämiä harhoja vastaan kun tohon ei ole edes hoitoa.
Eikö Trans ry:n tietojen mukaan juridisen sukupuolitiedon vaihtajista tyyliin 85 prosenttia ollut nuoria tyttöjä? Muistetaanpa käytöstavat ja jätetään mielenterveysdiagnoosit ammattilaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hukkuu se ajatus tänne vouhotusten joukkoon. Kerrataanpas:
- Sukupuolia on 2.
- Sukupuolta ei voi vaihtaa.
Lasketko kaikki jatkumollakin olevat noihin kahteen?
Ihmisen sukupuoli on binääri, ei jatkumo. Kaksi lisääntymisroolia, kaksi sukusolua = binääri. Toivottavasti et luokittele intersukupuolisia miksikään välimuodoiksi tai sekasikiöiksi!
-eri
No sinä mainitsit noi, mitä minulle ei tullut mieleenkään.
Mitä sitten tarkoitit jatkumolla? Ihmislajilta tunnetaan kaksi sukusolua. Minkä nimisiä sukusoluja jatkumolla olevat tuottavat?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/26/montako-sukupuolta
Tässä taas tätä tieto, jonka seurauksena asia ei enää ole ihan binäärinen, kaikkien kohdalla. Halusi niin tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä, joka et laula kumbayaata.
Kertoisitko mitä/mikä on1) lasten transiutuksen vastustaminen?
2) aito trans?
3) materiaalinen todellisuus?1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä
2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto
3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet
Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?
Ok. Jatkokysymyksiä:
1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?
2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?
3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?
1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa
2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite
3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.
Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?
Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?
Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.
Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti. Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?
No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.
Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.
Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.
Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.
Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.
Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.
Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.
Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa.
Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.
Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.
Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.
Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.
Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.
Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?
Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?
Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?
(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)
Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja?
Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut.
Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.
-eri
Onko vagina osa naiseuden määritelmää?
Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?
No useimmat eivät kylläkään ajattele kehon anatomiaan ja fysiikkaan luonnostaan kuuluvia ruumiinosia (etenkään sukupuolielimiä) minään sinänsä 'symboleina'. (poikkeuksena ehkä vain kädet ,niiden sormet ja kämmenet jossain merkissä esim. suuntaa, avauskohtaa tms. osoittamassa )
Eläimistä puhuttaessa puhutaan kyllä mm. 'kädellisten' ja vielä yleistetymmin 'nisäkkäiden'luokasta, mutta ei sen sijaan mistään 'peniksellisistä, tai 'vaginallisista' .
Näiden sanojen käyttö on eläinopissa ja sen biologisissa jaotteluissa aivan niihin kuulumatonta ja vierasta kielenkäyttöä .
Aika harvoin (jos koskaan) sitä edes miettii kenenkään sukupuolielimiä vaikka jutellessa jonkun kanssa. Et sikäli en tiedä, miksi niillä on kellekkään muille mitään merkitystä.
Miksi pitäisikään? Nyt puhutaan ihan vaan yleisestä sukupuolen määritelmästä. Etkö sinä tunnista muiden ihmisten sukupuolta ilman genitaalien tsekkaamista?
Mitä väliä sillä sukupuolella on lähtökohtaisesti lähes koskaan?
Hyvä kysymys. Mihin siis tarvitsemme transhoitoja ja itsemäärittelyä, jos sukupuolella ei ole mitään väliä?
No ehkä sillä sukupuolella on itselle merkitystä. Miksi sun tarttis validoida toisen sukupuoli? Mitä se sulle merkkaa?
Ajamanne itsemäärittely pakottaa juuri siihen, eli validoimaan identiteettejä ja toimimaan aistihavaintojen vastaisesti. Kyllähän se merkkaa, koska yhteiskunta tuntee vain juridisen sukupuolen. Ja ihminen on kohdattava juridisen sukupuolitiedon perusteella joka tilassa ja tilanteessa, oli diagnoosia tai transhoitoja tai ei.
Kenenkään tapaamani transius ei ole ikinä ollut mitenkään olennainen asia millään tasolla. Tai ei-transius.
Ei siis pukkarissa, makkarissa, urheilussa, sukupuolitetuissa ryhmissä ja kiintiöissä...? Hyvä sulle, mutta et voi päättää muiden puolesta.
Minä mitään ole päättänyt!
Totesin vaan, että harvemmin sillä on merkitystä. Tietty sukupuolitetut tilat on asia erikseen. Tosin niissä en ole törmännyt hämmentäviin ihmisiin. Mutta satunnaiset tilanteet ovat niitä, jolloin sillä ei ole mitään merkitystä, onko mies, nainen tai jotain muuta. Eli sen sukupuolen tunnistamisella ei ole merkitystä. Sukupuolitetuissa paikoissa taas ongelma taitaa tulla siitä, että ne tunnistetaan, jos ihminen on ristiriidassa totutun kanssa.
Miksi sukupuolen määritelmä on sitten niin vaikea, että se vaatii tuollaisen mentaaliakrobatian?
Jaa a, en tiedä. Olishan se kiva, jos se olis helppoa. Toisille toki on, kun vaan päättää, et se on jämpti näin. Sit osa ihmisistä ei siihen määritelmään mahdu. Onko sinulla ratkaisuehdotusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä, joka et laula kumbayaata.
Kertoisitko mitä/mikä on1) lasten transiutuksen vastustaminen?
2) aito trans?
3) materiaalinen todellisuus?1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä
2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto
3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet
Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?
Ok. Jatkokysymyksiä:
1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?
2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?
3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?
1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa
2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite
3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.
Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?
Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?
Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.
Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti. Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?
No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.
Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.
Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.
Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.
Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.
Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.
Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.
Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa.
Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.
Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.
Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.
Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.
Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.
Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?
Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?
Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?
(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)
Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja?
Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut.
Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.
-eri
Onko vagina osa naiseuden määritelmää?
Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?
No useimmat eivät kylläkään ajattele kehon anatomiaan ja fysiikkaan luonnostaan kuuluvia ruumiinosia (etenkään sukupuolielimiä) minään sinänsä 'symboleina'. (poikkeuksena ehkä vain kädet ,niiden sormet ja kämmenet jossain merkissä esim. suuntaa, avauskohtaa tms. osoittamassa )
Eläimistä puhuttaessa puhutaan kyllä mm. 'kädellisten' ja vielä yleistetymmin 'nisäkkäiden'luokasta, mutta ei sen sijaan mistään 'peniksellisistä, tai 'vaginallisista' .
Näiden sanojen käyttö on eläinopissa ja sen biologisissa jaotteluissa aivan niihin kuulumatonta ja vierasta kielenkäyttöä .
Aika harvoin (jos koskaan) sitä edes miettii kenenkään sukupuolielimiä vaikka jutellessa jonkun kanssa. Et sikäli en tiedä, miksi niillä on kellekkään muille mitään merkitystä.
Miksi pitäisikään? Nyt puhutaan ihan vaan yleisestä sukupuolen määritelmästä. Etkö sinä tunnista muiden ihmisten sukupuolta ilman genitaalien tsekkaamista?
Mitä väliä sillä sukupuolella on lähtökohtaisesti lähes koskaan?
Hyvä kysymys. Mihin siis tarvitsemme transhoitoja ja itsemäärittelyä, jos sukupuolella ei ole mitään väliä?
No ehkä sillä sukupuolella on itselle merkitystä. Miksi sun tarttis validoida toisen sukupuoli? Mitä se sulle merkkaa?
Ajamanne itsemäärittely pakottaa juuri siihen, eli validoimaan identiteettejä ja toimimaan aistihavaintojen vastaisesti. Kyllähän se merkkaa, koska yhteiskunta tuntee vain juridisen sukupuolen. Ja ihminen on kohdattava juridisen sukupuolitiedon perusteella joka tilassa ja tilanteessa, oli diagnoosia tai transhoitoja tai ei.
Kenenkään tapaamani transius ei ole ikinä ollut mitenkään olennainen asia millään tasolla. Tai ei-transius.
Ei siis pukkarissa, makkarissa, urheilussa, sukupuolitetuissa ryhmissä ja kiintiöissä...? Hyvä sulle, mutta et voi päättää muiden puolesta.
Minä mitään ole päättänyt!
Totesin vaan, että harvemmin sillä on merkitystä. Tietty sukupuolitetut tilat on asia erikseen. Tosin niissä en ole törmännyt hämmentäviin ihmisiin. Mutta satunnaiset tilanteet ovat niitä, jolloin sillä ei ole mitään merkitystä, onko mies, nainen tai jotain muuta. Eli sen sukupuolen tunnistamisella ei ole merkitystä. Sukupuolitetuissa paikoissa taas ongelma taitaa tulla siitä, että ne tunnistetaan, jos ihminen on ristiriidassa totutun kanssa.
Eli sukupuoli saa olla merkittävä tekijä muulle yhteiskunnalle, vai pitäisikö muidenkin vain kääntää katseensa naisten suihkussa heiluvasta hepistä kuten Islannissa?
En ymmärrä johtopäätöstäsi, mutta ei sovi edelliseen kirjoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä, joka et laula kumbayaata.
Kertoisitko mitä/mikä on1) lasten transiutuksen vastustaminen?
2) aito trans?
3) materiaalinen todellisuus?1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä
2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto
3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet
Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?
Ok. Jatkokysymyksiä:
1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?
2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?
3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?
1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa
2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite
3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.
Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?
Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?
Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.
Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti. Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?
No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.
Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.
Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.
Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.
Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.
Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.
Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.
Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa.
Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.
Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.
Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.
Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.
Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.
Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?
Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?
Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?
(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)
Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja?
Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut.
Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.
-eri
Onko vagina osa naiseuden määritelmää?
Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?
No useimmat eivät kylläkään ajattele kehon anatomiaan ja fysiikkaan luonnostaan kuuluvia ruumiinosia (etenkään sukupuolielimiä) minään sinänsä 'symboleina'. (poikkeuksena ehkä vain kädet ,niiden sormet ja kämmenet jossain merkissä esim. suuntaa, avauskohtaa tms. osoittamassa )
Eläimistä puhuttaessa puhutaan kyllä mm. 'kädellisten' ja vielä yleistetymmin 'nisäkkäiden'luokasta, mutta ei sen sijaan mistään 'peniksellisistä, tai 'vaginallisista' .
Näiden sanojen käyttö on eläinopissa ja sen biologisissa jaotteluissa aivan niihin kuulumatonta ja vierasta kielenkäyttöä .
Aika harvoin (jos koskaan) sitä edes miettii kenenkään sukupuolielimiä vaikka jutellessa jonkun kanssa. Et sikäli en tiedä, miksi niillä on kellekkään muille mitään merkitystä.
Miksi pitäisikään? Nyt puhutaan ihan vaan yleisestä sukupuolen määritelmästä. Etkö sinä tunnista muiden ihmisten sukupuolta ilman genitaalien tsekkaamista?
Sun omalla logiikalla sä et tiedä puhutko miehen vai naisen kanssa, jos et tiedä mitä hänellä on / on ollut housuissa.
Millaisen päättelyketjun kautta päädyit tähän? Sukupuolen määritelmästä oli kyse, ei keskustelukumppaneiden genitaaleista, ennen kuin te veditte ne keskusteluun.
Ainahan keskustelut rönsyilee. Älä tartu mielestäsi epäolennaisuuksiin, niin ne juonet kuivuu.
Silloin tartun, jos syötetään sanoja suuhun tai ajatuksia päähän.
Sittenhän me ollaan samaa mieltä, että naiseus ei tarkoita sitä, että pitää olla vagina, vaan sen tunnistaa ihan muista seikoista kuin housuun kurkkimalla.
Ainoastaan sinä olet puhunut vaginasta ja pöksytarkistuksista.
Keskustelun aloitti kanssasi kylläkin joku muu. Mutta kuten totesin, sitten olemme samaa mieltä. Sukupuoli tarkoittaa muutakin kuin sukuelimiä ja hyvä niin.
Mitä muuta sukupuoli tarkoittaa ja mistä ne tunnistaa?
Vierailija kirjoitti:
Jaa a, en tiedä. Olishan se kiva, jos se olis helppoa. Toisille toki on, kun vaan päättää, et se on jämpti näin. Sit osa ihmisistä ei siihen määritelmään mahdu. Onko sinulla ratkaisuehdotusta?
Mikä sukupuolessa ei ole jämptiä? Jos tarkoitat transeja, niin meillähän oli toimiva systeemi ennen itsemäärittelyä. Vaikea nähdä, että minkä ongelman ratkaisu on ei-transien itsemäärittely.
Nainen on kuulemma ihminen joka tuntee itsensä naiseksi. Tällä tapaa esim. kissa on eläin joka tuntee itsensä kissaksi.
Naiseus on jotain jota ei ilmeisesti voi määritellä. Silti jotkut miehet jostain syystä tuntevat etteivät ole miehiä ja tunnistavat sisällään millaista on olla nainen.