Syömishäiriö mielenterveydellisenä hallintakeinona
Katsoin dokkarin naisesta jolla on anoreksia nervosa ja hän sanoi että jos hän lopettaa syömistensä kontrolloinnin ja juoksulenkit, hänelle alkaa tulla mustia ajatuksia ja sietämätön ahdistus ja masennus alkavat ottaa vallan. Ne katkeavat kun hän lähtee pitkälle juoksulenkille. Hänen henkinen vointinsa on heti parempi.
Vaikka mulla ei ole anoreksiaa, tunnistan saman itsessäni! Eilen minulla oli huono päivä, oli masennusta ja ahdistusta ja oloa että olen huono ja paska. Illalla aloin suunnitella kalorirajoitusjaksoa, ja nyt suunnitelma on valmis. Olen tehnyt ostoslistan jaksolle ja aikataulun syömisille ja liikunnalle. Olo on parempi ja mieliala suorastaan innostunut. Mulla kontrolloidut elämäntavat muistuttavat sisällöltään enemmän ortoreksiaa kuin anoreksiaa. Sama hallintakeinon juttu tässä on. Mulla ei ole niin että oisin koko ajan syömisten yms. kontrolloimismoodissa vaan niin että kun on huono päivä, otan käyttöön kontrolloinnin saadakseni paremman olon.
Kommentit (29)
Ja kohta ollaan entistä enemmän sekaisin.
Juu,näin on. Minulla bulimia ja ahmimishäiriö olivat keinoja selvitä kaltoinkohtelusta lapsuudessa ja nuoruudessa.
Noinhan se menee. Itseä ahdistaa tänään ja olen lähdössä kävelylle, että saan ahdistusta alas.
Perheenjäsen juoksee maratoneja ja ultrapyöräilee. Hän on umpiahdistunut.
Nyt on kuntoilu- ja terveellisesti syöminen täydessä tohinassa, ja olo kohentunut. Tämä on hyvä asia. En keksi mitään huonoa siinä että lähtee lenkille ja syö terveellisesti ja kevyemmin muutaman päivän.
Syömishäiriöstä lienee kyse kun jakso on pitkä ja toimet äärimmäiset? Jännästi kyllä sama mekanismi taustalla (= liikunnalla ja hyvällä ruoalla parempi mieli).
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kuntoilu- ja terveellisesti syöminen täydessä tohinassa, ja olo kohentunut. Tämä on hyvä asia. En keksi mitään huonoa siinä että lähtee lenkille ja syö terveellisesti ja kevyemmin muutaman päivän.
Syömishäiriöstä lienee kyse kun jakso on pitkä ja toimet äärimmäiset? Jännästi kyllä sama mekanismi taustalla (= liikunnalla ja hyvällä ruoalla parempi mieli).
Hyvä pointti. Sama mekanismi mutta eri aste. Jopa asiantuntijat suosittelevat liikuntaa psyykkisen hyvinvoinnin hallintaan! Jos ahistaa, lähde vaikka lenkille! Jos samaa ohjetta käyttää äärimmäisyyksiin, on kyseessä häiriö 🤔
Päivitys: ateria- ja treeniohjelma on ollut käynnissä kolmatta päivää ja olo on pysytellyt suurimman osan ajasta parempana kuin ennen ohjelman aloittamista.
Yritän nyt kuvailla kontrolliohjelman psyykkistä vaikutusta: Ei tarvitse välittää mistään ennen seuraavaa ateriaa ja sen jälkeen ei tarvitse välittää mistään ennen seuraavaa treeniä. Vatsa kurnii mutta mitä sitten. Syön kun on sen aika. Millään muulla ei ole väliä kuin sillä että teen niin kuin ohjelmassa lukee. Ohjelmassa pysyminen ikään kuin laittaa kaiken muunkin elämässä järjestykseen. Eihän se niin ole mutta kontrollin tunne on rauhoittava.
Mikä sairas ketju tämä on?
Poistoon!
Jo lapsuudessani oppimani lohtusyöminen ja herkkujen ja epäterveellisen ruoan syöminen on ollut itselläni aina keino yrittää hoitaa tai edes lievittää ahdistustani ja muita ongelmiakin. Tietenkään tämä ei auta, mutta mitään oikeaa apua ongelmiini en ole saanut.
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsuudessani oppimani lohtusyöminen ja herkkujen ja epäterveellisen ruoan syöminen on ollut itselläni aina keino yrittää hoitaa tai edes lievittää ahdistustani ja muita ongelmiakin. Tietenkään tämä ei auta, mutta mitään oikeaa apua ongelmiini en ole saanut.
Kyllä. Sekä syömistä että syömisen rajoittamista käytetään ahdistuksen hallintakeinona. Mulla toimii rajoittaminen, koska en saa ahdistuneena nautintoa syömisestä.
Todellakin. Jos mikään muu ei pysy elämässäni kasassa, niin painon kontrollointi pysyy. Minä syön max 800 kaloria päivässä.
Kyllähän sitä elämän epävarmuutta ja ahdistusta pyritään alistaa monilla keinoilla. Väkivallalla, viiltelyllä, syömättömyydellä, suorittamisella. Kaikki pyrkimyksiä kontrolloida silloin kun ihminen tuntee menettävänsä kontrollin. Ei kovin hedelmällisiä, kestäviä tai eteenpäin vieviä keinoja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä elämän epävarmuutta ja ahdistusta pyritään alistaa monilla keinoilla. Väkivallalla, viiltelyllä, syömättömyydellä, suorittamisella. Kaikki pyrkimyksiä kontrolloida silloin kun ihminen tuntee menettävänsä kontrollin. Ei kovin hedelmällisiä, kestäviä tai eteenpäin vieviä keinoja.
Onko sulla parempia? Minulla, 50 vuoden kärsimyselämän ja 10 vuoden terapian jälkeen ei ole. Kerro äkkiä jos on. Niiden on sitten toimittava.
Entinen anorektikko, nykyinen peliongelmainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä elämän epävarmuutta ja ahdistusta pyritään alistaa monilla keinoilla. Väkivallalla, viiltelyllä, syömättömyydellä, suorittamisella. Kaikki pyrkimyksiä kontrolloida silloin kun ihminen tuntee menettävänsä kontrollin. Ei kovin hedelmällisiä, kestäviä tai eteenpäin vieviä keinoja.
Onko sulla parempia? Minulla, 50 vuoden kärsimyselämän ja 10 vuoden terapian jälkeen ei ole. Kerro äkkiä jos on. Niiden on sitten toimittava.
Aina tää sama jankkaamassa 10 vuoden terapiastaan
Vierailija kirjoitti:
Todellakin. Jos mikään muu ei pysy elämässäni kasassa, niin painon kontrollointi pysyy. Minä syön max 800 kaloria päivässä.
Tämä. Kun minut (jälleen) hylkää kaikki, pysyy luonani nälkä. Ihana, ikuisesti kanssani. Ja kontrollissani vaikka koko maailma kaatuisi.
Addiktio kuin addiktio, ne syö ihmisen sisältä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Addiktio kuin addiktio, ne syö ihmisen sisältä kaikki.
Elämä syö ihmisen sisältä. Ja lopuksi tappaa.
Mikä siinä onkin että jotkut hoitavat pahaa oloa epäterveellisillä keinoilla (esim ylensyöminen ja päihteiden käyttö), kun taas jotkut lähtevät lenkille ja haluavat syödä terveellisesti? Voisikohan kaikille saada jälkimmäisen hallintakeinoksi jotenkin ehdollistamalla kognitiivisbehavioraalisella terapialla tms.?
Kaikki häiriöt ovat tavalla tai toisella hallintakeinoja.