Onko jonkun nuori jäänyt sairauslomalle

Vierailija kirjoitti:

Onnistuisiko opinnot etänä? Kun nykyäänhän netin kautta mahdollisuudet opiskella vaikkapa jopa ulkomaisissa opinahjoissa.

Etänä opiskelu ei meidän pojan lukiossa onnistu. :/

Vierailija kirjoitti:

Oma ysiluokkalaiseni ei ole saanut koko vuonna opintojaan edistymään. Sairastaa vaikeaa masennusta ja tuota ahdistushäiriötä. Olen pitänyt kuitenkin vaikeasta tilanteesta huolimatta huolen siitä että käy koulussa joka päivä että rytmi säilyy eikä tule siihen itse lähtemiseen ja koulurakennukseen menoon korkeaa kynnystä. On koulussa 2h ihan vaan istumassa juuri em sekkojen vuoksi. Ei kannata kokonaan jäädä saikulle, silloin voi olla todella vaikeaa palata fyysisesti jo sinne kouluun.

Varmasti tärkeää nuo kaksituntiset päivät. Me taidetaan nyt yrittää samaa. Kovasti tsemppiä teille ja pojallenne!

Meidän nuori vaihtoi aikuislukioon, jota kävi enimmäkseen etänä, sitäkin pitkin hampain. Yo-kirjoitusten jälkeen hän jäi pitkälle sairauslomalle, mikä oli hänelle hyvä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea karhunpalvelus jättäytyä pois koulusta. Riski siihen ettei enää koskaan palaa ns."normaaliin arkeen" on liian suuri.

Meillä meni jatkamaan iltalukiossa lukion loppuun ja pääsi mieleiseensä opiskelupaikkaan. Siellä tutustui samanhenkiseen seuraan ja syö masennuslääkkeitä lähinnä relapsin estämisen vuoksi.

Onneksi tk-lääkäri suositui laittamaan lähetteen Terveyskylän nettiterapiaan. Koulupsykologi hymisteli viikkoa ennen lopullista romahdusta, että hyvinhän sulla menee. Siksi sosiaalisten tilanteiden pelko vankistui entisestään.

Siis teillä oli lopullinen romahdus, milloin? Nuori kuitenkin pääsi mieleiseensä opiskelupaikkaan?

Olin 17-vuotias kun jätin lukion kesken vaikean masennuksen takia. Olin vuoden "poissa pelistä", jonka jälkeen hakeuduin ammattistarttiin, koska voimavarat eivät riittäneet jatkamaan lukio-opintoja mutten tiennyt mitä haluaisin opiskella.

Suoritin sitten ammattitutkinnon startin jälkeen. Olin kylläkin kesken opintojen 2 kuukauden sairaslomalla masennuksen takia, mutta lopettaa en halunnut jättää ja valmistuin lopulta ajallaan siitä huolimatta, että opiskelin kevennetysti. Valmistumisen jälkeen työelämään ja nykyisin opiskelen AMK:ssa.

Vaikeita masennusjaksoja oli useita, joka oikeutti Kelan tukemana psykoterapiaan. Sieltä sain todella hyvin apua. Käynnit terapiassa ovat päättyneet, mutta voin hyvin ja jaksan arjessa paremmin.

N30

Minua ei ahdistanut koulu, mutta oli paniikkihäiriötä ja fyysisiä pahoja kipuja. Ongelmat johtuivat kodista ja poikaystävästä, koulussa ei ollut tapahtunut mitään pahaa. Otin puolen vuoden  tauon opiskeluista ja hoidin ne sitten loppuun ja siirryin työelämään. Äiti ei tiennyt yhtään, mitä pääni sisällä oikeasti liikkuu. Ehkä jotkut vanhemmat tietävät, osa varmasti ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma ysiluokkalaiseni ei ole saanut koko vuonna opintojaan edistymään. Sairastaa vaikeaa masennusta ja tuota ahdistushäiriötä. Olen pitänyt kuitenkin vaikeasta tilanteesta huolimatta huolen siitä että käy koulussa joka päivä että rytmi säilyy eikä tule siihen itse lähtemiseen ja koulurakennukseen menoon korkeaa kynnystä. On koulussa 2h ihan vaan istumassa juuri em sekkojen vuoksi. Ei kannata kokonaan jäädä saikulle, silloin voi olla todella vaikeaa palata fyysisesti jo sinne kouluun.

Varmasti tärkeää nuo kaksituntiset päivät. Me taidetaan nyt yrittää samaa. Kovasti tsemppiä teille ja pojallenne!

Nuori joutuu sitten ehkä selittelemään asiaa? Omalla kohdallani en koskaan selittänyt kenellekään mitään, kun vaan katosin opinnoista vuodeksi ja ilmestyin sitten takaisin ja kurssit pääasiassa vuotta myöhemmin aloittaneiden kanssa loppuajan. 

Vierailija kirjoitti:

Krista Muhonen. Eikös se ole kohta 30 v eikä tehnyt mitään yläasteen jälkeen.

Olin koko ihmisen unohtanut.

Mutta hänellä on melko rankka masennustausta ja syömishäiriö, en siis ihmettele ettei ole kyennyt opiskelemaan tai työelämään. Näkyy kyllä olevan naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Fyysisen sairastumisen jälkeen kynnys mennä kouluun oli todella korkea muutaman kuukauden sairaslomanjälkeen, lisänä pelko sairauskohtauksesta koululla. Psyykkisessä sairaudessa varmaan vähintään yhtä paha? Meidän nuori oli toisaalta siinä kunnossa että kouluun meno ei ollut vaihtoehto.

Meidän nuori oli siinä kunnossa, että kuoli.

Oman nuoren kohdalla kotiin jääminen (yläkoulussa) auttoi toipumaan ja antoi mahdollisuuden käydä peruskoulun loppuun. Hän oli 2 vuotta kokonaan kotona ja kolmantena vuotena kävi yhtenä päivänä viikossa koulussa.

Valmistui ajallaan ja sai hyvän todistuksen.

Nyt opiskelee aikuislukiossa.

Kiitos vastauksista! Erilaisia elämäntarinoita. Hyvä kuulla, että monilla asiat järjestyneet. En edelleenkään tiedä mikä meidän tarinamme tulee olemaan, toivottavasti myös hyvä lopputulema. Itselläni vatsa kipeä ja kurkkua kuristaa, kun haluaisin auttaa toista, mutta en tiedä miten. Ei ole todellakaan helppoa.

Ap

Ylös