Miesystäväni ei ymmärrä mielenterveyshaasteitani

Sain eilen kuulla olevani teeskentelijä, kun käytän psyykenlääkkeitä. Elämäni näyttäytyy varmasti helppona, en ole työssä, vaan kuntoutustuella. Joo, jaksan nipin napin hoitaa kodin ja olla tukena niin ikään vakavasta masennuksesta kärsivälle tyttärelleni, mutta olen aivan henkisesti romuna. Joka päivä on vaikeaa, uuvun helposti kaikesta sosiaalisuudesta, kun tytär vaatii niin paljon läsnäoloa. Jos en ole hänelle läsnä, niin seurauksena on ahdistusta, itsetuhoisuutta ja viiltelyä. Toinen lapseni on joutunut tulemaan toimeen omillaan, siitä on jatkuvasti huono omatunto. Ja sitten miesystävä väittää, että teeskentelen, vaikka olen psykoottistasoisesti masentunut. Pitäis kuulemma lopettaa lääkitys, että tulisin kuntoon. Viimeisin yritys lopettaa lääkkeet vei osastolle. Vituttaa koko äijä. Se ei oo kylläkään ollut näkemässä mun sekoilua ilman lääkkeitä. Jos lapsia ei olisi niin jättäisin lääkkeet syömättä, niin se näkis seuraukset, voisi mieli muuttua.