Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mulle mitä mä teen?
29.11.2006 |
Mä alan oleen ihan hajalla. tekis mieli huutaa ja itkeä. Oon ihan poikki, en muista koska oon viimeksi nukkunut kunnolla.
Meillä kaksi lasta (2v7kk ja 4kk). Vanhemmalla todella kamala uhmaikä. Ei oo tyytyväinen mihinkään, ei viihdy sisällä, ei ulkona. Jos kieltää jostain, suuttuu ihan verisesti, saattaa heittäytyä maahan potkimaan ja itkemään. Ei oikeen suostu syömään ruokaakaan, ja sitten kun väsyy niin kiukuttelee entistä enemmän.. Ja mulla menee useesti häneen hermo. Ja aina kun huudan, tulee paha mieli, miksen pysty hillitseen itteeni? Vauva on ollut onneksi aika helppohoitoinen. Öisin herää yleensä yhden kerran syömään, joskus nukkuu koko yönkin. Päivisin tosin vaatii aika paljon huomiota, ja juuri silloin esikoinenkin haluaa jotain.
Ollaan hilajattain muutettu eikä mulla oo paljoa kavereita muutenkaan, harvakseltaan käy meillä vieraita. Ja itte en oikeen pääse mihinkään kun ei ole ajokorttia. Bussiyhteydetkin huonot.
Sitten vaivaa mies kun se ei tunnu välittävän mistään mitään. Jättää kaiken leväälleen ja saan siivota senkin jäljet. Mies on paljon töissä, tekee vuorotyötä ja harrastaakin parina päivänä viikossa. Välillä kysyy mikä mulla on? Enkä mä osaa edes selittää, kun en tiä ittekkään..päällisin puolin kaikki kuitenkin hyvin. ihanat lapset, mies ja uusi koti..En oo neuvolassakaan uskaltanu puhua tilanteesta,kun hävettää ja kaikille kysyjöille sanon aina että iahn hyvin menee.. Ja vaikka vauva siis nukkuukin yönsä, niin mä en saa nukutuksi kun ajatukset kiertää kehää. Mitä mä teen? onko tää masennusta?
Kommentit (2)
eli johtunee lähinnä väsymyksestä. Olen hyvin samankaltaisessa tilanteessa kanssasi, lasten iätkin täsmäävät lähes tarkalleen, vain sillä erotuksella, että meillä mies on paljon kotona ja osallistuu paljon lasten hoitoon. Siltikin olen usein tosi väsynyt ja valvon öisin ties mitä murehtien sekä menetän hermot uhmailevaan esikoiseen, usein tulee korotettua ääntä ja kohdeltua esikkoa vähän liiankin ronskein ottein jos esim. käy kiusaamassa vauvaa. Lähetän täältä kovasti tsemppiä ja jaksamista! Koita keksiä jokin keino, millä saisit itsellesi vähän omaa aikaa, voisitko esim. aloittaa jonkun liikuntaharrastuksen? Kertakin viikossa tekee tosi hyvää ja lenkille pääsee missä vain, jos ei lähellä ole kuntosaleja, uimahallia tms. Pidä myös mahdollisimman paljon yhteyttä vanhoihin ystäviin, puhelutkin piristävät jos näkemisen järjestäminen on hankalaa. Kannattaa myös selvittää, onko paikkakunnallanne mitään seurakunnan, MLL:n tai muiden vastaavien tahojen pitämiä perhekerhoja/-kahviloita tai avoimia päiväkoteja; niissä on helppo tutustua uusiin ihmisiin sekä saada päiviin vähän niitä kovasti vaivattuja aikuiskontakteja. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uhmiksen ja vauvan kanssa on varmasti välillä tosi rankkaa.
Pääsisitkö joskus vaikka yksin ulos pariksi tunniksi? Syömään tai vaikka elokuviin ystävien kanssa?
Tai menkää vaikka vanhemmillesi (?) lasten kanssa yökylään joskus kun mies on yövuorossa. Saat levätä jos vanhempasi auttavan lastenhoidossa.
Tai vie vaikka uhmis joskus yökylään jollekkin läheiselle.
Puhu miehellesi ja sano mitkä asiat sua vaivaavat. Miehet ei yleensä tajua auttaa jos niille ei sano :)
Tseppiä!! Kyllä se helpottaa!!