Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi mies ei hyväksykään poikaani
15.04.2023 |
Tapailimme ja aluksi mies vakuutti asian olevan ok. Kunnes homma alkoi vakavoitua ja ehdotin jos tekisimme jotain yhdessä, että voisi tavata lapsen ja tutustua paremmin. Mies meni ihan vaikeaksi ja pamautti että ei ehkä pystykään olemaan mikään isäpuoli.
Ärsyttää ja turhauttaa. Tuntuu että tuhlasin aikaani. Mies kyllä sanoi haluavansa omia lapsia, mutta ei pysty hyväksymään toisen miehen lasta.
Onko muille käynyt näin? Jos se mitään vaikuttaa niin itse olen 36v, poikani 8v ja mies 39v.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele miehen kannalta,ä Jos tulee ero, niin tulee tuplatuska, menettää naisen ja lapsen, johon ehkä jo luonut tunnesiteen. Mies on etossa ei-biologiselle lapselle yhtä läheinen kuin kaupan kassa. Kannattaa katsella miehiä, joilla on jo omiakin lapsia.
Lapsettomana miehenä lapsia omaavat naiset eivät ole kummoinenkaan saalis, eikä kiinostana partneri. Näin lapsia omaavana miehenä naisen lapset eivät ole enää kovin iso juttu.
Joillakin on noin, mutta itse eronneena lasten vanhempana (olen nainen) tapailin miestä, jolla oli myös lapsi. Hänen tilanteensa oli kuitenkin hyvin erilainen kuin omani, kun hän näki lastaan vain joka toinen viikonloppu (lapsi asui toisella paikkakunnalla) ja minun lapseni taas ovat aina arkena minulla ja isällään vain joka toinen viikonloppu. Tuo tapailumies ei koskaan edes tavannut mun lapsia, mutta häntä alkoi nimen omaan ahdistaa ajatus siitä, että jos suhteestamme tulisi vakava, hän asuisi jonkun muun lasten kanssa yhdessä, kun taas hänen oma lapsensa on jossain muualla. Tai jotain tuollaista hän minulle selitti.
Totuus näistä ahdistujista on varmasti se, että ovat vain sitoutumiskammoisia ja keksivät aina jotain, mistä ahdistua, että voi lopettaa suhteen. Tuokin mies oli jo lähemmäs 40v ja useita lyhyitä suhteita taustalla.
Joo, kannattaa kysellä vähän miehen seurusteluhistoriasta - varsinkin, jos jostain tinderistä miehen löysi. Siellä on nimittäin tuossa 35-42 -ikäluokassa aika paljon sellaisia sarjadeittailijoita, jotka pyörittää aina muutaman kuukauden jotakuta ja sitten vaihtaa seuraavaan. Yhdenkin kanssa keskusteluista sieltä ja täältä ropisi näitä miehen tinder-kokemuksia, kuinka 3 naista lopettanut suhteen hänen kanssaan syystä x, ja hän lopettanut tapailuja syystä y jne. Siis hetkinen, oli näitä tapailusuhteita ollut sitten vissiin kymmeniä, ja hän oli ollut sinkkuna jo useamman vuoden. Noita kannattaa varoa.
Mun mielestä on aina todella outoa, että joku lopettaa tapailun vedoten toisen lapseen (jota ei ole edes tavannut). Kai tuo henkilö nyt on alusta asti tiennyt, että se lapsi on olemassa, eli jos se olisi ongelma, niin ei kai tapailu olisi koskaan alkanutkaan. Eli se lapsi ei ole se oikea ongelma, vaan sitoutumiskyvytön ja kevytkenkäinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai hänen isäpuoli tarvitse olla, vaan sinun kumppanisi?
Ilmeisesti ap nyt kuitenkin näköjään haluaisi miehestä isäpuolen lapselleen. Eikös se tuossa ollut juuri se ongelman ydin?
Mun tapauksessa mies tuli hyvin toimeen edellisestä liitosta olevan lapseni kanssa. Puhuivat jalkapallosta yms. Kun yhteinen lapsi syntyi, alkoi inhoamaan edellisen liiton lasta. Tuli ero.
Uusioperheet aiheuttavat tuskaa kaikille osapuolille.
Miksi ette voi pysyä ydinperheessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai hänen isäpuoli tarvitse olla, vaan sinun kumppanisi?
Millä tavalla nämäeroavat toisistaan, jos suhde vakavoituu? Lasta ei voi vaan sivuuttaa, ja aikuinen on aikuinen suhteessa lapseen. Jos yhdessä ollaan, niin tottakai hyvä kontakti on oltava myös lapseen. Muuten suhde on tuhoon tuomittu.
Mun mielestä suhde voi olla vakava, vaikka asuttaisiinkin eri asunnoissa. Tiedänkin tällaisia pariskuntia. Toki saattavat joskus myöhemmin (vaikka eläkepäivillä) muuttaa yhteen, jos siltä tuntuisi, mutta tiedän kyllä eläkeläispariskunnankin, ketkä asuvat erillään, mutta ovat ns. julkisesti yhdessä, viettävät aikaa toistensa luona, reissaavat yhdessä jne.
Jos ei muuteta yhteen, niin kyllä sen toisen rooli voi olla ihan vaan turvallinen, tuttu aikuinen. Ei siinä silloin tarvitse ottaa mitään isäpuoli/äitipuoli roolia. Siis käyttäytyy lapsen suuntaan ihan samalla tavalla, kuin vanhemman ystävät tai vaikka lapsen kummit. Että tottakai voi lapsenkin kanssa tehdä joskus jotain kahdestaan (mennä vaikka potkimaan palloa), ja voi olla arkenakin öitäkin jne. siellä toisen luona, missä lapsikin on, mutta ei tarvitse ns. vastuuta toisen lapsesta ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele miehen kannalta,ä Jos tulee ero, niin tulee tuplatuska, menettää naisen ja lapsen, johon ehkä jo luonut tunnesiteen. Mies on etossa ei-biologiselle lapselle yhtä läheinen kuin kaupan kassa. Kannattaa katsella miehiä, joilla on jo omiakin lapsia.
Lapsettomana miehenä lapsia omaavat naiset eivät ole kummoinenkaan saalis, eikä kiinostana partneri. Näin lapsia omaavana miehenä naisen lapset eivät ole enää kovin iso juttu.
Joillakin on noin, mutta itse eronneena lasten vanhempana (olen nainen) tapailin miestä, jolla oli myös lapsi. Hänen tilanteensa oli kuitenkin hyvin erilainen kuin omani, kun hän näki lastaan vain joka toinen viikonloppu (lapsi asui toisella paikkakunnalla) ja minun lapseni taas ovat aina arkena minulla ja isällään vain joka toinen viikonloppu. Tuo tapailumies ei koskaan edes tavannut mun lapsia, mutta häntä alkoi nimen omaan ahdistaa ajatus siitä, että jos suhteestamme tulisi vakava, hän asuisi jonkun muun lasten kanssa yhdessä, kun taas hänen oma lapsensa on jossain muualla. Tai jotain tuollaista hän minulle selitti.
Totuus näistä ahdistujista on varmasti se, että ovat vain sitoutumiskammoisia ja keksivät aina jotain, mistä ahdistua, että voi lopettaa suhteen. Tuokin mies oli jo lähemmäs 40v ja useita lyhyitä suhteita taustalla.
Joo, kannattaa kysellä vähän miehen seurusteluhistoriasta - varsinkin, jos jostain tinderistä miehen löysi. Siellä on nimittäin tuossa 35-42 -ikäluokassa aika paljon sellaisia sarjadeittailijoita, jotka pyörittää aina muutaman kuukauden jotakuta ja sitten vaihtaa seuraavaan. Yhdenkin kanssa keskusteluista sieltä ja täältä ropisi näitä miehen tinder-kokemuksia, kuinka 3 naista lopettanut suhteen hänen kanssaan syystä x, ja hän lopettanut tapailuja syystä y jne. Siis hetkinen, oli näitä tapailusuhteita ollut sitten vissiin kymmeniä, ja hän oli ollut sinkkuna jo useamman vuoden. Noita kannattaa varoa.
Mun mielestä on aina todella outoa, että joku lopettaa tapailun vedoten toisen lapseen (jota ei ole edes tavannut). Kai tuo henkilö nyt on alusta asti tiennyt, että se lapsi on olemassa, eli jos se olisi ongelma, niin ei kai tapailu olisi koskaan alkanutkaan. Eli se lapsi ei ole se oikea ongelma, vaan sitoutumiskyvytön ja kevytkenkäinen mies.
Tai sitten mies on vaan halunnut pitää tapailun kevyenä hyötysuhteena. Ja kun nainen alkaa vaatia ja kuvitella jotain muuta, eli tunkea omaa lastaan mukaan suhteeseen, niin mies lopettaa tapailun. Ja ei kaikki halua olla muiden lasten kanssa edes tekemissä, vaikka sen aikuisen kanssa olisikin valmis vakavampaan suhteeseen.
Juoksisin ja lujaa. Tuollaiset miehet kannataa tosiaan jättää niille naisille, joilla ei vielä ole lapsia. Et menetä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaa seurustella sinun kanssa varmaankin, ei olla kuin seuraneitinä itselleen vieraalle pojalle. Voitte erikseen tehdä ja mennä pojan kanssa. Ja pojalla on jo isä. Naisena en itsekään jaksaisi muiden lapsia, keskittyminen menee muuhun arjessa ja muiden lapset olisivat kuormitus. Mies ei tosin voi asua kanssasi varmaan, koska kotisi on pojan koti ensisijassa ja pitää ollakin näin. Mutta ilmeisesti tuli ero jo tai sitten ei.
Tapailumies tapasi tapailla tapailunaista, mutta tapailupojan tapaaminen oli liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei pysty edes tapaamaan niin on niin infantiili mies, että unohda.
Minun mies kyllä pitää pojastani, ja mun mielestä hänen poika on ihan huippu.
Mutta meidän lapset on jo aikuisia
Koska se ydinperhe se vasta tuskaa aiheuttikin. Pikkulapsiarjessa miehestä kuoriutui kunnon henkistä ja taloudellista väkivaltaa käyttävä itsekäs k -pää. Olimme 4 v yhdessä ennen lapsia, ja silloin ei tietenkään ollut mitään tuollaista, vaan alkoi vasta lasten myötä, kun olin hänen mielestään varmaan nalkissa. En eronnut mitenkään kevyin perustein, vaan viimeiset vuodet asioista jauhettiin ja riideltiin paljon, mutta pahemmaksi vain meni. Seuraavaksi olisin varmaan saanut jo turpaani, niin katsoin parhaaksi erota.
Eikä ollut kyseessä mikään stereotypinen pahis, vaan ihan tavallinen urheilullinen IT-asiantuntija.
Lapsenikin on muistellut meidän riitojamme jälkeenpäin, että oli kyllä todella hyvä, että erosin, ettei lasten enää tarvitse sellaista kotonaan kestää. Nuorempi oli niin pieni erotessa, että hän ei noita muista, mutta vanhempi lapsi muistaa.
(hah, tää on jo kolmas yritys julkaista kommentti, toivottavasti nyt olis jo kaikki kielletyt sanat poistettu :D )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa tapa jatkaa suhdetta on sitten tavata ainoastaan silloin, kun lapsi on isällään. Yhteenmuuttamista tai yhteisiä lapsia ei voi edes harkita.
Niin no on olemassa älykkäitä ihmisiä jotka tulevat toimeen ja sopeutuvat. Vastapainoksi on tyhmiä ihmisiä päinvastaisilla ominaisuuksilla. Niin se maailma pysyy tasapainossa 😁
Tjaa... Kyllä asia niin on, että jos meinaa miehen kanssa vakavasti seurustella, miehen täytyy kyllä hyväksyä naisen lapsi. Muuten suhteella ei ole tulevaisuutta tai lapsi kärsii ja kovasti kärsiikin.
Sellaista se on kun lisääntyy ja sitten eroaa. Uutta suhdetta ei olekaan niin helppo löytää kuin ilman pentuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele miehen kannalta,ä Jos tulee ero, niin tulee tuplatuska, menettää naisen ja lapsen, johon ehkä jo luonut tunnesiteen. Mies on etossa ei-biologiselle lapselle yhtä läheinen kuin kaupan kassa. Kannattaa katsella miehiä, joilla on jo omiakin lapsia.
Lapsettomana miehenä lapsia omaavat naiset eivät ole kummoinenkaan saalis, eikä kiinostana partneri. Näin lapsia omaavana miehenä naisen lapset eivät ole enää kovin iso juttu.
Joillakin on noin, mutta itse eronneena lasten vanhempana (olen nainen) tapailin miestä, jolla oli myös lapsi. Hänen tilanteensa oli kuitenkin hyvin erilainen kuin omani, kun hän näki lastaan vain joka toinen viikonloppu (lapsi asui toisella paikkakunnalla) ja minun lapseni taas ovat aina arkena minulla ja isällään vain joka toinen viikonloppu. Tuo tapailumies ei koskaan edes tavannut mun lapsia, mutta häntä alkoi nimen omaan ahdistaa ajatus siitä, että jos suhteestamme tulisi vakava, hän asuisi jonkun muun lasten kanssa yhdessä, kun taas hänen oma lapsensa on jossain muualla. Tai jotain tuollaista hän minulle selitti.
Totuus näistä ahdistujista on varmasti se, että ovat vain sitoutumiskammoisia ja keksivät aina jotain, mistä ahdistua, että voi lopettaa suhteen. Tuokin mies oli jo lähemmäs 40v ja useita lyhyitä suhteita taustalla.
Joo, kannattaa kysellä vähän miehen seurusteluhistoriasta - varsinkin, jos jostain tinderistä miehen löysi. Siellä on nimittäin tuossa 35-42 -ikäluokassa aika paljon sellaisia sarjadeittailijoita, jotka pyörittää aina muutaman kuukauden jotakuta ja sitten vaihtaa seuraavaan. Yhdenkin kanssa keskusteluista sieltä ja täältä ropisi näitä miehen tinder-kokemuksia, kuinka 3 naista lopettanut suhteen hänen kanssaan syystä x, ja hän lopettanut tapailuja syystä y jne. Siis hetkinen, oli näitä tapailusuhteita ollut sitten vissiin kymmeniä, ja hän oli ollut sinkkuna jo useamman vuoden. Noita kannattaa varoa.
Mun mielestä on aina todella outoa, että joku lopettaa tapailun vedoten toisen lapseen (jota ei ole edes tavannut). Kai tuo henkilö nyt on alusta asti tiennyt, että se lapsi on olemassa, eli jos se olisi ongelma, niin ei kai tapailu olisi koskaan alkanutkaan. Eli se lapsi ei ole se oikea ongelma, vaan sitoutumiskyvytön ja kevytkenkäinen mies.
Nämä sitoutumiskyvyttömät myös valehtelevat seurusteluhistoriansa. Valehtelevat vuosia kestäneistä suhteista. Eräs mies kertoi minulle ja yhdelle toiselle naiselle ihan eri pituudet suhdehistoriassa: minulle kerrottiin 10 vuoden suhteesta ja toiselle 5 ja 3 vuoden suhteista. Kaikesta huomasi, ettei ollut minkäänlaista sitoutumiskykyä.
Alue: Aihe vapaa
Millä tavalla nämäeroavat toisistaan, jos suhde vakavoituu? Lasta ei voi vaan sivuuttaa, ja aikuinen on aikuinen suhteessa lapseen. Jos yhdessä ollaan, niin tottakai hyvä kontakti on oltava myös lapseen. Muuten suhde on tuhoon tuomittu.