Millainen erityislapsesi oli pienenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autistinen lapsi, 2-vuotiaaksi täysin normaali.

Täysin normaali? Miten voi olla mahdollista.

No siten että autismi ilmenee pääasiassa puheen kehityksessä.

Kyllähän se ilmenee vuorovaikutuksessa, puheen ymmärtämisessä, leikissä jne. Jo pienestä vauvasta voi huomata että kaikki ei ole ok.

Mun lapseni sai diagnoosin vasta 17 vuotiaana. Siihen asti mennyt iha normaalista lapsesta päiväkodit, eskarit ja koulut.

No 17-vuotiaalle autismi ei puhkea. Eli todennäköisesti on niin hyvätasoinen, että vuorovaikutuksen haasteet on tulkittu jonain muuna (persoona, uhmakkuus jne.) tai sitten diagnoosi on väärä.

Hienoa, että olet fiksumpui kuin hoitava lääkäri. Voimme siis käyttää vessapaperina tuota lausuntoa.

No höh! Pitäisikö sinun lukea uudestaan tuo mitä edellä oleva kirjoitti? Eihän hän väittänyt, että lääkärinlausunto olisi väärä. Vaan tulkitsi sitä miksi joku saa vasta 17v iässä autismi diagnoosin.

Oma tyttäreni sai vasta 19v iässä adhd diagnoosin ja lääkityksen sen takia, että hänen ongelmat oli tulkittu lapsesta asti muuksi kuin adhd oireiluksi.

-ohis

Hmmm

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla huoli omasta lapsesta, kun on kokoajan hermostunut ja itkee ihan joka asiasta. Ikää nyt 3v, mutta ei jotenkin kestä mitään vastoinkäymisiä. Jos hanska menee hetkellisesti vähän väärin käteen, alkaa huutaa suoraa huutoa ja jatkaa sitä kunnes joku auttaa. Ei suostu itse edes yrittämään jos saisi hanskan kunnolla käteeni. Lisäksi lyö, puree ja raapii jos ei saa tahtoaan läpi.

Ikävä kyllä tämä ei nyt lupaa hyvää.

Mitä tarkoitat?

Lapsella ei nyt vaan ole kaikkiihan ok.

Kyllä sen tietää kun kaikki ei ole hyvin.

Useimmissa tapauksissa sillä diagnoosilla ei ole mitään väliä. Vanhemman tehtävä on tukea lastaan kasvussa niin, että lapsi selviää elämästään niillä ominaisuuksilla mitä hänelle on annettu.

Jokainen lapsi on omanlaisensa. Ja se, että lapsi saa diagnoosin ei tarkoita että kasvattamisen voi lopettaa ja aloittaa sen jatkuva ymmärtämisen, joka ei yhtään auta lasta ja valmista häntä itsenäiseen elämään.

Lapsi oli levoton jo vauvana. Ei pysynyt lähellä. Kun oppi liikkumaan niin juoksi vaan mihin sattuu, ei katsellut tulenko perässä eikä pysynyt jalan vieressä, kun muut 1-vuotiaat. Ei jaksanut istua hetkeäkään paikallaan esim.muskarissa ja perhekerhossa. Eskari-iässä oli uhmakas, eikä totellut sääntöjä, sama jatkui koulussa. Kavereita oli aina, eikä ollut koskaan aggressiivinen muita kohtaan. Sai 9-vuotiaana ADHD-diagnoosin ja myöhemmin myös masennus.

Siskonsa oli vastakohta. Kiltti ja helppo lapsi, oli kaikkien kaveri ja rauhallinen. Koulu meni Ok. Sai ADHD-diagnoosin 17-vuotiaana. Lisäksi masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistusoireet.

Isommasta siis näki jo pienenä, ettei ole ns.tavis. Nuoremman masennus ja siitä seurannut tutkimusten vyyhti ja mielenterveydenhäiriöt tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei mitään merkkiä mistään ongelmista.

Kiukkuinen vauva, joka ei viihtynyt kuin sylissä, muutoin huusi. Nukkui katkonaisesti. Ei meinannut oppia konttaamaan, kävelemään lähti 1,4 v. Heikko tasapaino, kömpelö, ei tykännyt kiipeilytelineistä, kompasteli herkästi. Vaikeuksia kengännuhojen kanssa sekä vetoketjun. Raivostui, kun ei osannut jotakin tai arkirytmiin tuli äkkinäinen muutos. Vaate väärin häiritsi. Vaikeuksia omatoimisuudessa, laiskaksi tulkitsimme (mutta olikin oman toiminnan ohjaamisen häiriötä.) Itki/huusi herkästi. Ärsyttäväkin lapsi vanhempien mielestä.

Ei halunnut olla muiden lasten kanssa, ujoudeksi tulkitsimme. Meni 4 v. päiväkotiin, siellä vain yksi kaveri. Leikki mieluummin myös yksin, oli tiettyjä voimakkaita kiinnostuksenaiheita esim. Puuha Pete tai rakennustyömiehet.

Koulu sujui hyvin, meni läpi sekä ala- että yläkoulun luki-testeistä. Erityisope ei maininnut mitään erityisempää. Vasta lukiossa jäi kiinni keskivaikeasta luki-häiriöstä. Sanoi, että lukeminen ja kirjoittaminen on raskasta ja vie tuplaten aikaa vrt. normaalilla tyypillä ja saa lisäaikaa kokeisiin. Yhdessä aineessa todella hyvä, k.a. tasainen 8,9. Kiire tulee joka aamu, unohtelee asioita. Homssuinen yleisolemus, ei mikään tyylimies.

Lukiossa kaksi kaveria, mutta vapaa-ajalla ei ketään. Viihtyy huoneessaan netissä. Ehkä vähän masentunut? Ei mitään normaaleja haluja mennä maailmalla, kuten nuorilla yleensä. Sääli.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oli levoton jo vauvana. Ei pysynyt lähellä. Kun oppi liikkumaan niin juoksi vaan mihin sattuu, ei katsellut tulenko perässä eikä pysynyt jalan vieressä, kun muut 1-vuotiaat. Ei jaksanut istua hetkeäkään paikallaan esim.muskarissa ja perhekerhossa. Eskari-iässä oli uhmakas, eikä totellut sääntöjä, sama jatkui koulussa. Kavereita oli aina, eikä ollut koskaan aggressiivinen muita kohtaan. Sai 9-vuotiaana ADHD-diagnoosin ja myöhemmin myös masennus.

Siskonsa oli vastakohta. Kiltti ja helppo lapsi, oli kaikkien kaveri ja rauhallinen. Koulu meni Ok. Sai ADHD-diagnoosin 17-vuotiaana. Lisäksi masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistusoireet.

Isommasta siis näki jo pienenä, ettei ole ns.tavis. Nuoremman masennus ja siitä seurannut tutkimusten vyyhti ja mielenterveydenhäiriöt tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei mitään merkkiä mistään ongelmista.

Se oli hänen reaktionsa teidän perheen vuorovaikutukseen ja sisaruksen ongelmiin. Jäi todennäköisesti helppona lapsena vähälle huomiolle sisaruksensa käytöksen vuoksi. Olisi tarvinnut enemmän huomiota ja läsnäoloa.

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen vauva, joka ei viihtynyt kuin sylissä, muutoin huusi. Nukkui katkonaisesti. Ei meinannut oppia konttaamaan, kävelemään lähti 1,4 v. Heikko tasapaino, kömpelö, ei tykännyt kiipeilytelineistä, kompasteli herkästi. Vaikeuksia kengännuhojen kanssa sekä vetoketjun. Raivostui, kun ei osannut jotakin tai arkirytmiin tuli äkkinäinen muutos. Vaate väärin häiritsi. Vaikeuksia omatoimisuudessa, laiskaksi tulkitsimme (mutta olikin oman toiminnan ohjaamisen häiriötä.) Itki/huusi herkästi. Ärsyttäväkin lapsi vanhempien mielestä.

Ei halunnut olla muiden lasten kanssa, ujoudeksi tulkitsimme. Meni 4 v. päiväkotiin, siellä vain yksi kaveri. Leikki mieluummin myös yksin, oli tiettyjä voimakkaita kiinnostuksenaiheita esim. Puuha Pete tai rakennustyömiehet.

Koulu sujui hyvin, meni läpi sekä ala- että yläkoulun luki-testeistä. Erityisope ei maininnut mitään erityisempää. Vasta lukiossa jäi kiinni keskivaikeasta luki-häiriöstä. Sanoi, että lukeminen ja kirjoittaminen on raskasta ja vie tuplaten aikaa vrt. normaalilla tyypillä ja saa lisäaikaa kokeisiin. Yhdessä aineessa todella hyvä, k.a. tasainen 8,9. Kiire tulee joka aamu, unohtelee asioita. Homssuinen yleisolemus, ei mikään tyylimies.

Lukiossa kaksi kaveria, mutta vapaa-ajalla ei ketään. Viihtyy huoneessaan netissä. Ehkä vähän masentunut? Ei mitään normaaleja haluja mennä maailmalla, kuten nuorilla yleensä. Sääli.

Kauhea suhtautuminen omaan lapseensa. Olen tyrmistynyt.

lähes puhumaton kaksivuotiaaseen saakka, jonka jälkeen alkoi tulla yksittäisiä sanoja, kolmevuotiaana kahden sanan lauseita. Diagnoosi  kielellinen erityisvaikeus. Nyt on ottanut ikätasonsa kiinni ja on ihan hyvin koulussa pärjäävä pian 14-vuotias seiskaluokkalainen jolla äidinkieli on 7, mutta englati ja ruotsi 9. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen vauva, joka ei viihtynyt kuin sylissä, muutoin huusi. Nukkui katkonaisesti. Ei meinannut oppia konttaamaan, kävelemään lähti 1,4 v. Heikko tasapaino, kömpelö, ei tykännyt kiipeilytelineistä, kompasteli herkästi. Vaikeuksia kengännuhojen kanssa sekä vetoketjun. Raivostui, kun ei osannut jotakin tai arkirytmiin tuli äkkinäinen muutos. Vaate väärin häiritsi. Vaikeuksia omatoimisuudessa, laiskaksi tulkitsimme (mutta olikin oman toiminnan ohjaamisen häiriötä.) Itki/huusi herkästi. Ärsyttäväkin lapsi vanhempien mielestä.

Ei halunnut olla muiden lasten kanssa, ujoudeksi tulkitsimme. Meni 4 v. päiväkotiin, siellä vain yksi kaveri. Leikki mieluummin myös yksin, oli tiettyjä voimakkaita kiinnostuksenaiheita esim. Puuha Pete tai rakennustyömiehet.

Koulu sujui hyvin, meni läpi sekä ala- että yläkoulun luki-testeistä. Erityisope ei maininnut mitään erityisempää. Vasta lukiossa jäi kiinni keskivaikeasta luki-häiriöstä. Sanoi, että lukeminen ja kirjoittaminen on raskasta ja vie tuplaten aikaa vrt. normaalilla tyypillä ja saa lisäaikaa kokeisiin. Yhdessä aineessa todella hyvä, k.a. tasainen 8,9. Kiire tulee joka aamu, unohtelee asioita. Homssuinen yleisolemus, ei mikään tyylimies.

Lukiossa kaksi kaveria, mutta vapaa-ajalla ei ketään. Viihtyy huoneessaan netissä. Ehkä vähän masentunut? Ei mitään normaaleja haluja mennä maailmalla, kuten nuorilla yleensä. Sääli.

Kauhea suhtautuminen omaan lapseensa. Olen tyrmistynyt.

Joo. Oli pettymys koko ihminen meille, kun valvotti koko ajan ja elää piti yhdellä kädellä, kun kanniskella piti koko ajan. Ikinä ei ollut tyytyväinen, vaan rääkyi. Omituinen ja vaikea ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oli levoton jo vauvana. Ei pysynyt lähellä. Kun oppi liikkumaan niin juoksi vaan mihin sattuu, ei katsellut tulenko perässä eikä pysynyt jalan vieressä, kun muut 1-vuotiaat. Ei jaksanut istua hetkeäkään paikallaan esim.muskarissa ja perhekerhossa. Eskari-iässä oli uhmakas, eikä totellut sääntöjä, sama jatkui koulussa. Kavereita oli aina, eikä ollut koskaan aggressiivinen muita kohtaan. Sai 9-vuotiaana ADHD-diagnoosin ja myöhemmin myös masennus.

Siskonsa oli vastakohta. Kiltti ja helppo lapsi, oli kaikkien kaveri ja rauhallinen. Koulu meni Ok. Sai ADHD-diagnoosin 17-vuotiaana. Lisäksi masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistusoireet.

Isommasta siis näki jo pienenä, ettei ole ns.tavis. Nuoremman masennus ja siitä seurannut tutkimusten vyyhti ja mielenterveydenhäiriöt tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei mitään merkkiä mistään ongelmista.

Se oli hänen reaktionsa teidän perheen vuorovaikutukseen ja sisaruksen ongelmiin. Jäi todennäköisesti helppona lapsena vähälle huomiolle sisaruksensa käytöksen vuoksi. Olisi tarvinnut enemmän huomiota ja läsnäoloa.

Kiitos tästä syyllistävästä kommentista. Tottahan toki olisi pitänyt pystyä vielä enempään. Yritin parhaani, sen enempään en pystynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oli levoton jo vauvana. Ei pysynyt lähellä. Kun oppi liikkumaan niin juoksi vaan mihin sattuu, ei katsellut tulenko perässä eikä pysynyt jalan vieressä, kun muut 1-vuotiaat. Ei jaksanut istua hetkeäkään paikallaan esim.muskarissa ja perhekerhossa. Eskari-iässä oli uhmakas, eikä totellut sääntöjä, sama jatkui koulussa. Kavereita oli aina, eikä ollut koskaan aggressiivinen muita kohtaan. Sai 9-vuotiaana ADHD-diagnoosin ja myöhemmin myös masennus.

Siskonsa oli vastakohta. Kiltti ja helppo lapsi, oli kaikkien kaveri ja rauhallinen. Koulu meni Ok. Sai ADHD-diagnoosin 17-vuotiaana. Lisäksi masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistusoireet.

Isommasta siis näki jo pienenä, ettei ole ns.tavis. Nuoremman masennus ja siitä seurannut tutkimusten vyyhti ja mielenterveydenhäiriöt tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei mitään merkkiä mistään ongelmista.

Se oli hänen reaktionsa teidän perheen vuorovaikutukseen ja sisaruksen ongelmiin. Jäi todennäköisesti helppona lapsena vähälle huomiolle sisaruksensa käytöksen vuoksi. Olisi tarvinnut enemmän huomiota ja läsnäoloa.

Kiitos tästä syyllistävästä kommentista. Tottahan toki olisi pitänyt pystyä vielä enempään. Yritin parhaani, sen enempään en pystynyt.

Ei ollut tarkoitus syyllistää. Varmasti teit parhaasi. Tarkoitin vain sitä, että ei lopputulos yllätys ollut. Usein perheissä joissa on haastava lapsi, myös sisarukset kokevat ilmapiirin ahdistavana ja pelottavana. Lisäksi jäävät vielä tunteidensa ja ajatustensa kanssa yksin, kun eivät halua kuormittaa vanhempaa. Jossakin vaiheessa se sitten purkaantuu tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oli levoton jo vauvana. Ei pysynyt lähellä. Kun oppi liikkumaan niin juoksi vaan mihin sattuu, ei katsellut tulenko perässä eikä pysynyt jalan vieressä, kun muut 1-vuotiaat. Ei jaksanut istua hetkeäkään paikallaan esim.muskarissa ja perhekerhossa. Eskari-iässä oli uhmakas, eikä totellut sääntöjä, sama jatkui koulussa. Kavereita oli aina, eikä ollut koskaan aggressiivinen muita kohtaan. Sai 9-vuotiaana ADHD-diagnoosin ja myöhemmin myös masennus.

Siskonsa oli vastakohta. Kiltti ja helppo lapsi, oli kaikkien kaveri ja rauhallinen. Koulu meni Ok. Sai ADHD-diagnoosin 17-vuotiaana. Lisäksi masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistusoireet.

Isommasta siis näki jo pienenä, ettei ole ns.tavis. Nuoremman masennus ja siitä seurannut tutkimusten vyyhti ja mielenterveydenhäiriöt tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei mitään merkkiä mistään ongelmista.

Se oli hänen reaktionsa teidän perheen vuorovaikutukseen ja sisaruksen ongelmiin. Jäi todennäköisesti helppona lapsena vähälle huomiolle sisaruksensa käytöksen vuoksi. Olisi tarvinnut enemmän huomiota ja läsnäoloa.

Kiitos tästä syyllistävästä kommentista. Tottahan toki olisi pitänyt pystyä vielä enempään. Yritin parhaani, sen enempään en pystynyt.

Ei ollut tarkoitus syyllistää. Varmasti teit parhaasi. Tarkoitin vain sitä, että ei lopputulos yllätys ollut. Usein perheissä joissa on haastava lapsi, myös sisarukset kokevat ilmapiirin ahdistavana ja pelottavana. Lisäksi jäävät vielä tunteidensa ja ajatustensa kanssa yksin, kun eivät halua kuormittaa vanhempaa. Jossakin vaiheessa se sitten purkaantuu tavalla tai toisella.

Ensinnäkin ADHD on aivokemiallinen häiriö ja lisäksi kaksi muuta lasta on aivan terveitä. Voi toki olla, että isoveljen ongelmat ovat vaikuttaneet vajaa 2 vuotta nuorempaan siskon masennuksen ja muiden mielenterveyden ongelmien syntyyn, mutta tuskin ADHD sentään siitä johtuu. Kilttien tyttöjen haasteita vaan ei huomata kuten vilkkaiden poikien.