Nukahtamisen vaikeus ja kanniskelu
Tyttömme on 2,5 kuukautta vanha ja parin viime viikon aikana nukahtamisesta on tullut ylivoimaisen vaikeaa. Nukahtamisitkua on ollut alusta asti jonkin verran, mutta parin viime viikon aikana tilanne meni vähitellen siihen, että kannoin tyttöä yöllä neljä tuntia, kunnes niskaa ja hartioita särki niin paljon, että en enää jaksanut. Jos yritin istua alas (tyttö sylissä), puhumattakaan sänkyyn, sitteriin tms. laittamisesta, seurauksena oli lohduton itku.
Pari yötä sitten totesin, että tämä ei voi jatkua, koska voimat ei riitä. Isä auttaa toki tarvittaessa, mutta joka yö hän ei voi valvoa, jotta jaksaa töissä ja lisäksi hän on pian lähdössä parin viikon työmatkalle, jolloin yövalvomiset ovat yksin minun kontollani... Tyttö nukahtaa yöunille vasta aamuyöllä, viime yönä valvoi aamukuuteen asti... Parin päivän ajan olen kokeillut nukuttaa tyttöä omaan sänkyyn (sekä yö- että päiväunille). Kun laitan omaan sänkyyn, hän alkaa heti itkemään ja yleensä ei heti rauhoitu silittelyyn. En ole antanut itkeä yksin, vaan jos silittely ja rauhoittava puhe ei auta, otan syliin (mutta en ala kiertää ympäri huushollia). Kun on rauhoittunut, laitan taas omaan sänkyyn. Tätä toistellaan, kunnes nukahtaa.
Vaunuihin tyttö on aina nukahtanut helposti (edellyttäen, että vaunut ovat liikkeessä) ja jos sää suinkin sallii, käymme joka päivä vaunulenkillä.
Olen yrittänyt kaikin tavoin välttää vauvan turhaa itkettämistä. Nyt mietin, että olen tainnut omalla toiminnallani ajaa meidät ahdinkoon, kun olen totuttanut vauvan kanniskeluun. Toisaalta poden todella huonoa omaatuntoa yrittäessäni opettaa häntä nukahtamaan omaan sänkyyn - pienen itkua on vaikeaa kuunnella, vaikka ei edes itkisi kovin pitkään. Nyt pohdin, yritänkö " unikouluttaa" pientä liian aikaisin; pitäisikö vaan yrittää jaksaa...? Onko muilla kokemuksia vastaavasta unirumbasta ja miten siitä on selvitty?!?
väsynein terveisin
Toukka06
Kommentit (10)
Mielestäni noin pienen vauvan ei tarvitse vielä osata rauhoittua ilman syliä. Kanniskeltu on meilläkin. Yleensä tuollaiset ovat vaiheita, jotka menevät ohi kun asiasta ei tee mitään erityistä " juttua" . Sen sijaa vauva voi alkaa pelkäämään sänkyyn laittamista jos hänet jätetään sinne yksin. Vauvat ovat hyviä vaistoamaan äidin hermostumisen, joten kannattaa tehdä alkuun niin miten vauva helpoten rauhoittuu nukkumaan ja kun huomaa että unijuttu ei ole enää juttu niin alkaa totuttamaan taas takaisin omaan sänkyyn. Näyttää siltä että vauvan unirytmi on päälaellaan joten hienovaraisesti kaikki keinot käyttäen kannattaa vauva saada nukkumaan keinolla millä hyvänäs pari yötä peräkkäin yö-aikaan... tarkoittipa se sitten vaunuissa nukuttamista tai sylittelyä.
Oletko varma ettei vauvalla ole jotakin kipuja? Oletko käynyt tarkístuttamassa korvat? Meillä ei haluttu vaaka tasoon kun maha oli kipeä (allergiasta johtuen). Kokeile nostaa sängynpäätyä.
Paras apu kantelun ohella meillä on ollut kapalo, jossa on tyytyväisesti aina nukkunut omassa sängyssä. Aina hankalan ajan tullessa kapaloin jolloin sänkykin kelpasi... eikä edes tuttia kaivattu kapalossa ollessaan kun ilman kapaloa oli todella tuttiriippuvainen (n. 2kuisena). Kapalon pitää olla tiukka (löysä kapalo vain pahentaa asiaa), ohut ja sellainen että se pysyy hyvin kiinni (2 kuisella kun on jo jonkun verran voimiakin). Meillä on ollut käytössä uniliina www.beboliina.fi , mutta periaattessa voi kapaloida mihin vain. Uniliina on ainakin ohut ja joustava ja todella helppo laittaa.
Nyt en ole pitkään aikaan käyttänyt enää kapaloa, mutta tässä yksi ilta tuli tarve kun vauva vaan heräili 15 min välein huutamaan. Kapaloin (mahtui enää nipin napin kun on jo 5 kuinen) ja avot nukuttii 6 tuntia putkeen!!!
Toinen hyvä läheisyyden kaipuiselle vauvalle on kantoliina. Pidä ilta-aikaan paljon liinassa (siivoa ja tee kotitöitä seisaallaan) niin vauva saa ladattua läheisyyttä yötä varten jotta sitten yöllä ei läheisyyden kaipuu kasva ylisuureksi.
Elämä pienen ihmistaimen kanssa on joskus hankalaa. Etenkin esikoinen oli meillä kaikista äiti riippuvaisin ja etenkin kanniskelun suhteen vaativa. Itse mietin silloin ja monesti jälkeenpäinkin että teinkö hänestä omalla toiminnallani sellaisen. Olen päätynyt sihen että osittain tein. Nyt kun meillä on lapsia jo useampi, niin kuopuksemme on joutunut väkisinkin välillä nukahtamaan vaunuihin yksin kun keskimmäinen kaipaa äitinsä syliä ja käsiä (nenän niistoon, käsien pesemiseen......). Kuopus ei ole asiasta moksiskaan, mutta annas olla jos olisin tehnyt esikoiselle niin. Ei olisi tullut kuuloonkaan. Yksinkertaisesti minulla oli syli aina avoin esikoiselle, joten hän oli aina liki yöt ja päivät. Voin tosin sanoa että sylini on edelleen auki 24h vuorokaudessa, mutta kun syliin tulijoita on enemmän kuin yksi, niin koko aikaa ei voi vain antaa yhdelle.
Mitä sitten olisin voinut tehdä toisin. Olisi voinut tehdä paljon toisin, mutta edelleenkin olen sitä mieltä että tein kuten silloin parhaakseni katsoin ja tekisin edelleen samoin. Maailmassa ei ole mitään ihanempaa kuin oma pieni nyytti sylissä tuhisemassa. Usko pois, se pieni taimi kasvaa pian isoksi ja ei hän enää samalla tavalla tule tuhisemaan syliisi.
Tässä vinkkini selviytyäksesi pikkuisen tarpeiden mukana.
Voiko lapsi olla allerginen jollekin (esim maidolle)? Toisin sanoen onko hänellä mahavaivoja tai voisiko iho kutista....?
Pikkuisen kanssa erittäin kätevä kapistus on kantoliina. Voit olla vauvan kanssa ulkona taikka sisällä ja pikkuinen voi olla lähellä itseäsi, mutta sinulla on kuitenkin kädet vapaina ja saat pienen hengähdys tauon lohduttomalta itkulta. Todennäköisesti pikkuisesi oppii nukahtamaan siihen jos olet liikenteessä ja saa tyydytettyään hetkeksi läheisyyden kaipuunsa. Samalla sinä saat pitää pientä tuhisijaa lähelläsi hyvällä mielellä ja koet nautinnollisia ja rauhallisia hetkiä vauvasi kanssa. Olen käyttänyt kantoliinaa ahkerasti vanhempien lastemme kanssa ja todennut sen auttavan silloin kun tuntuu että vauva kitisee jatkuvasti joutuessaan yksin esim. sänkyyn, vaunuihin taikka lattialle.
Taas kohtaan Ninnin puhumassa Uniliinasta :)
Uniliina on myös minun ehdoton suosikkini ja suuri apuni iltaisin. En ymmärrä miten kaikki voi olla niin paljon helpompaa sen ansiosta. Jos vauvamme on kaikista vaivaisimmalla tuulella, olen kapaloinut hänet, ottanut syliin, heijannut hetken ja heti kun hän on hiljentynyt, olen pysähtynyt. Olen jatkanut tätä heijaamista/kävelemistä ---> pysähtymistä niin kaun kunnes hän on ollut pysynyt hiljaa. Sitten olen ottanut hänet syliini/viereeni sänkyyn kunnes hän on nukahtanut. Tämän jälkeen olen hiljaa hipsinyt omiin touhuihin. Pikkuhiljaa vauvamme oppi että kaikki on hyvin, nyt voi nukkua kun pääsen kapaloon.
Normaalioloissa kun hän on vain hitusen kitissyt olen laittanut hänet Uniliinaan ja hän on heti rauhoittunut. Tällöin olen vain kapaloinut, ottanut syliini kunnes on nukahtanut ja jättänyt sänkyymme nukumaan. Tosin nyt hän nukahtaa itsekseenkin jos kapaloin hänet ja laitan suoraan sänkyymme yksinään köllimään. Kapaloiminen rauhoittaa vauvaa, auttaa nukahtamaan, nukkumaan pidempään ja saattaa helpottaa koliikki vauvojakin. Olen huomannut että Uniliinaan kapaloiminen saa vauvan silmät lasittumaan ja vartalon lysähtämään (rentoutumaan), on kuin hän nauttisi kovasti olostaan. Uniliinaa löytyy http://www.beboliina.fi
saisitko apua keneltäkään kun miehesi lähtee työmatkalle?
Voi olla että tämä seuraava kuulostaa hölmölle, mutta oma kohtaista kokemusta on että tämä saattaa aiheuttaa vauvalle hermostumista ja nukahtamisvaikeuksia. Elikkä jos olet itse hermostunut vauvan nukuttamisesta, niin vauva vaistoaa sen ja hänen on entisestään vaikeampi nukahtaa. Olen aikojen kuluessa oppinut että virkeä vauva ei nukahda, vaan on hankala. Jos taas hän on yliväsynyt niin hänen on myös vaikea nukahtaa. Mistä sitten oppii milloin pitää vauva laittaa nukkumaan -->kantoliina (vauva nukkuu kun tuntuu sille), uniliina (uni tulee pian kun on hyvä ja turvallinen olo). Säännölliset rutiinit illalla (tuttua ja turvallista, pian vauvasi saattaa hermostua kun ei pääsekään nukkumaan normaaliin aikaan).
Anteeksi että kirjoitin romaanin omista mielipiteistäni.
-Voimia ja jaksamisia pienen nyyttisi kanssa.
mietin samaa ettei olis korvissa kipua meinaa meillä huusi 2vkosena just kuvaamallasi tavalla ja ainoo mikä auttoin oli syli..vein tytön lääkäriin ja korvatulehdus oli!. meillä mysö oli jossain vaiheessa nukuttamis itkua mutta se meni ohi kun sitkeesti rauhottelin ja laitoin omaan sänkyyn nukkumaan,meillä myös kapalo käytössä mikä auttaa jos tarttee hyssyttää,niin ei huomaa sitä lämpötila eroa sylistä sänkyyn siirrettäessä. nyt tyttö kohta 3kk (6.12) on ollut helpompaa,mutta harvoin pääsee ilman protesteja nukutuksessa.
meidn tyttö täyttää ensi viikolla 3 kk. Yöunille laitto on jotain kamalaa. Hän ei nuku päivälläkään kuin liikkeilläolevissa vaunuissa ja en aina jaksa tehdä himolenkkejä. sisällä sängyssä tai parvekkeella nukkuu vaan 30 -45min. meidän tyttö tankkaa iltaisin ihan kamaladti, aloitti eilen 18 ja oli tisillä24 aikaan vielä välillä piti 20-30 min taukoja, jolloin jo luulin että hän nukahtaa. aina vaan halusi tissiä. Jos se ei rauhoita, niin kanniskeluja on ollut meilläkkin. varsinaista suoraa huutoa ei ole enää vaan kitinää ja kiukuttelua. Oon tosi poikki, lapsi syö yleensä 1 kk yössä ja herää 8-9 aikaan, mut illat on tosi rankkoja. miksi se ei nukahda?
jos kipuja ei ole niin sitten on varmaan rytmi päälaellaan. erittäin tuttua tuo on meillekin toisen lapsen kanssa. (ekasta en edes puhu kun oli koliikkivauva) valvottiin aina pitkälle aamuun. nyt kolmanne kanssa on erilaista. uskon vakaasti että syynä siihen on se että mekastavat isovelejet eivät suo vauvalle kunnon nukkumisrauhaa illalla, vaikka vauva yläkerrassa on nukkumassa. eli vauva torkahtelee illalla pikkasen, mutta ei nuku kunnon syvää unta. ja kun pojat ovat nukkumassa niin alkaa väsymys painaa. nukkumaan käy yleensä 22 kieppeillä yöunille. harvoin tarvitsee yli puolen yön valvoa.
sinuna kokeilisin sellaista että koittaisin illalla elää meluissaa elämää ja kun vauva valvoo niin koittaa hieman pitkittää virikkeillä. EI siis pakkovalvottamista, mutta pikkasen virikkeitä tarjota enemmän.
tuohon kanniskelukuvioon uskon että kuuluu vauvan kuvioon. vauvahan luonnostaan hakee turvaa ja haluaa olla äidin sylissä. jos on virkeä niin kuka sitä pimeässä sängyssä yksinään hengaa. mielestäni tuo mitä olet tehnyt kuulostaa just hyvältä. kun vauvaa et huudata sängyssä oppii ettei ole paha paikka mihin hylätään. ja uskon että kyse teillä on piekemminkin ongelmasta rytmissä kun valvomisjaksot jaoittuvat yöhön.
joskus myös yliväsymys saa vauvan hötkyksi. meille ainakin tuttua. väsymys on, mutta jostain syystä kädet alkaa huitoa, väsymystä kitisee ja kun sänkyyn laittaa niin huuto alkaa ja syliin pitää päästä. itse olen ratkaissut asiaa niin että otan vauvan peiton ja käärin hänet siihen ja pidän sylissä keinutuolissa kun on hötky päällä. kun rauhoittuu ja alkaa nuokkua niin sänkyyn. kun on oman peiton sisällä, niin ei havanhdu siihen että laitetaan uudelle alustalle, se sama lämpö joka on peiton sisällä, pysyy iholla ja vauva käy herkemmin nukkumaan. mutta kyllä itsekin saatan joutua toistamaan tuota- eilen oli meillä just huono ilta tämän homman kanssa- mutta poikkeuksellisesti meiltä oli isommat lapset yökylässä muualla ja vauva nukkui pitkän pätkän illalla klo 19-20 aikoihin.
Käymme tarkistuttamassa korvat lääkärillä. Peittoon kääriminen / kapaloiminen kuulostaa hyviltä, niitä kokeillaan tänään. Kävin eilen illalla ystävien kanssa syömässä ja isä hoiti vauvaa sen ajan. Pienen tuulettumisen jälkeen jaksoin paljon paremmin valvoa tytön kanssa yöllä ja vaikka se ei kauhean paljon yöunille menoa aikaistanut, muuten yö meni huomattavasti rauhallisemmin, jopa melkein leppoisasti. Äidin mielialalla näyttää todella olevan vaikutusta lapsen mielialaan!
Parempia öitä odotellessa...
Toukka06
ja laita vauva illalla niihin nukkumaan. Voit sitten työnnellä ja hötkytellä ensi alkuun, kunnes nukahtaa.
Toivottavasti vaivan laatu selviää! Voi olla yliväsymystäkin. Kaverini nukutteli aikansa vauvaansa niin, että siihen meni loppujen lopuksi toista tuntia aikaa, ja äiti oli aivan poikki lapsen kanniskeluun ja hyökyttämiseen. Ratkaisun toi se, että vauva (olisko ollut silloin n. 10 kk ikäinen) pääsi omaan sänkyynsä ison tyynyn kanssa. Tykkäsi halia sitä ja nukahtikin alle 10 minuutissa rauhassa, itsekseen. Tämä unikoulu kesti 2 iltaa.
Voimia ja jaksamista! Kokeile eri konsteja. Joskus pienikin muutos voi tuoda avun.
terv. Kolli
Kokemuksella sanon et anna lisäruokaa ja syliä ja lämpöä,kapaloi ym...
Meillä on kokeiltu peittoon käärimistä kaikilla vauvoina, mutta uniliinaan laitettu vauva ja sitten peitto käärittynä ovat olleet hyvä ja toimiva yhdistelmä. Peitto kun on paksu ja tuppaa aukeamaan kun jättää vauvan siihen nukkumaan. Seurauksena vauva herää. Enkä ole koskaan saanut peittoa yhtä hyvin laitettua kuin Uniliinan. Olenkin kapaloinut vauvan ensin Uniliinaan ja sitten kietaissut vielä peiton hellästi. Näin pysyy lämpö, mutta vauva ei herää vaikka peitto ei pysykään.
Kantaminen on raskasta, ja vaunuissa heiluttelukin sisällä yöllä itse väsyneenä rasittavaa, kun pitää seistä... mutta lapsi sylissä keinutuolissa jaksaa kiikutella vaikka olis itse kuinka väsynyt. Siinä rentoutuu itsekin, ja vaistoaahan se vauva varmasti senkin. Meillä nukutetaan vauva niin. Siinä samalla ajtukset lentää, ja lauleskelen yms. Ekat kaksi kuukautta oli raskasta, kun jouduin nukuttamaan vauvaa useaan kertaan, kun aina heräsi ja nukahti lopulta vasta kolmen neljän maissa yöllä. Oli itkuinen myös. Otin tavaksi säännölliset iltarutiinit. Meillä se menee niin, että kylpy, hieronta, vauva unipussiin, meen istumaan keinutuoliin, syötän ja tutti suuhun, ja sitten keinutellaan kunnes uni tulee. Otti se aikansa, että alkoi toimia...ja aikansa, että saatiin nukkumaan oikeaan aikaan. Nyt vauva on 4 kk ja rytmit säännöllistyneet. Nukahtaa aina ensiyrittämällä ja nukkuu aamuun asti : ) Ja kylpy ja hieronta auttaa iltaitkuihin...edelleen masuvaivoja.