Lue keskustelun säännöt.
Superhamstraajat - ajatuksia?
13.04.2023 |
Olen seurannut sarjaa kauhunsekaisella kiinnostuksella. Ihmiset tekevät kodistaan kaatopaikan, ja saavat raivokohtauksen, jos järjestäjä yrittää heittää vuoden 2013 kalenterin roskiin.
Jokaiselta paljastuu traumatausta, lapsi kuollut, mies lyönyt tms. Mutta joskus mietin, eikö voisi jatkaa eteen päin. Esim. yksi nainen alkoi hamstrata talonsa täyteen tavaraa, koska ei kestänyt lastensa kasvamista isommiksi! Hän rakasti pikkulapsiaikaa niin paljon. Ja sitten hänen teini-ikäiset lapsensa kulkevat pieniä käytäviä roskan keskellä, sohvaa ei enää näy, olkkaria ei voi käyttää. Ei perhe-elämää, ja kohta lapset muuttavat opiskelemaan. En käsitä!
Ja lapset sanovat, että äiti rakastaa "staffiaan" enemmän kuin meitä. Joku äiti saa itsensä kuriin, joku ei.
Noissa jaksoissa näkyy niin selvään se, miten addiktoitunut ihminen valtaa toisten reviiritkin ja vie tilan muilta. Itsekeskeisyyttä megalomaanisessa mitassa. Ja muut perheenjäsenet alistuu siihen, että yksi perheessä vie muilta elintilan.
Alkoholismi tai ahmiminen ei liene ihan samalaista, tai työnarkomania, kuntoilunarkomania. Siinä addikti ei vie tilaa muilta niin paljon, (ehkä alkoholistia lukuunottamatta). Oletan siis.
Onko teillä hamstraavia tuttuja tai sukulaisia? Tai hamstraatko itse ja miksi?
Kommentit (31)
Hamstraus ja sikolätti missä roskatkin lattialla on mielestäni eri asia . Jopa ruuan tähteet lattialla ja koiran kakat eivät ole hamstrausta vaan jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hamstraus ja sikolätti missä roskatkin lattialla on mielestäni eri asia . Jopa ruuan tähteet lattialla ja koiran kakat eivät ole hamstrausta vaan jotain muuta.
Näillä esiintyy molempia.
Muuten joo, mutta kyllä kaikki addiktit vievät toisilta tilan, vaikka osa veisi sen vain kuvainnollisesti. Ehkä näistä asioista ymmärretään jatkossa enemmän ja osataan puuttua niihin alkuvaiheessa. Hamstraajan lapsena on todella raskasta elämä, ja ihmetyttää, miksi asioiden on pakko vain antaa valua piloille, vaikka lopputulos on arvattavissa.
Jos "normaaleilla ihmisillä" on jokin epäjärjestyksessä oleva kaappi tai varastokomero, lapsuudenkodissani on aina ollut kokonaisia huoneita, jotka toimittavat tällaista varaston/kausivaatteiden/ehkä-vielä-joskus-tarpeellisten/muistotavaroiden säilytyspaikan virkaa (varmaan selvää, että kyseessä isohko omakotitalo).
Tiedän aikuisena, että se ei ole hyvä - "normaali" - juttu ja yritän itse olla noudattamatta samaa mallia, en tosin halua myöskään mennä överisti toiseen suuntaan eli täysin askeettiseen minimalismiin.
Minua kuitenkin loukkaavat sukulaisten vertaukset, että lapsuudenkotini olisi kuin näissä ohjelmissa. Joo siellä on turhaa tavaraa huonosti organisoituna ja niille tiloille olisi parempaakin käyttöä, mutta ei todellakaan ole mitään p*skaa, küsipurkkeja ja hiirenraatoja!
Anoppi-vainaa hamstrasi (oli reilusti alle 60v kun kuoli), oli sota-ajan lapsi, varmaan sekin vaikutti, mutta hänellä myös taustalla ikävä avioero ja lasten aikuiseksi kasvaminen. Mutta on toi taipumus jotenkin jossain muuallakin (siis psyykessä), koska mun miehellä on mitä enemmän ikää tulee vähän samanlaisia taipumuksia kuin anopilla, ilman mitään sen kummempia traumoja. Todella vaikea luopua mistään, viimeisimpänä joudun tunkemaan lasten vanhan kerrossängyn meidän autotaliin kun sitä ei saa antaa pois. Mihin sitä ikinä kukaan tarvitsee enää, en tiedä. Ja tuota arkistoitavien papereiden määrää, voi sissus sentään! Ja arvatkaa huviksenne, löytyykö niiden seasta ikinä mitään? No ei tietenkään. Sen olen selväksi tehnyt että yhteissä tiloissa mitään kasoja ei suvaita keneltäkään, ei myöskään lapsilta, että sotkekoon oman työhuoneensa niin sekaisin kuin haluaa, siinä on ovi joka pidetään kiinni. Ja kun joku juttu on hänellä hukassa, saa ihan rauhassa sitä itse etsiskellä, ei ole pelkoa että osallistuisin talkoisiin. 30v jaksoin, mutta kun se yhteys tavaroiden oikeiden paikkojen + krääsän poisheittämisen ja tavaroiden tallessa säilymisen välillä ei ole auennut, olkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten joo, mutta kyllä kaikki addiktit vievät toisilta tilan, vaikka osa veisi sen vain kuvainnollisesti. Ehkä näistä asioista ymmärretään jatkossa enemmän ja osataan puuttua niihin alkuvaiheessa. Hamstraajan lapsena on todella raskasta elämä, ja ihmetyttää, miksi asioiden on pakko vain antaa valua piloille, vaikka lopputulos on arvattavissa.
Tuo on varmaan totta. Eli addiktilla oman riippuvuuden tyydyttäminen ajaa kaiken muun ohi. Jopa omien lasten.
Vierailija kirjoitti:
Jos "normaaleilla ihmisillä" on jokin epäjärjestyksessä oleva kaappi tai varastokomero, lapsuudenkodissani on aina ollut kokonaisia huoneita, jotka toimittavat tällaista varaston/kausivaatteiden/ehkä-vielä-joskus-tarpeellisten/muistotavaroiden säilytyspaikan virkaa (varmaan selvää, että kyseessä isohko omakotitalo).
Tiedän aikuisena, että se ei ole hyvä - "normaali" - juttu ja yritän itse olla noudattamatta samaa mallia, en tosin halua myöskään mennä överisti toiseen suuntaan eli täysin askeettiseen minimalismiin.
Minua kuitenkin loukkaavat sukulaisten vertaukset, että lapsuudenkotini olisi kuin näissä ohjelmissa. Joo siellä on turhaa tavaraa huonosti organisoituna ja niille tiloille olisi parempaakin käyttöä, mutta ei todellakaan ole mitään p*skaa, küsipurkkeja ja hiirenraatoja!
Tuossa ohjelmassakin on eritasoisia tapauksia. On jopa sellaisia, että taloa ei voi enää pelastaa, hometta ja ötököitä ja hiiriä/rottia joka paikassa, ja hiirenkoloja.
Mutta myös sellaisia, että talo ei ole hajalla, voi olla arvokkaita keräilyesineitä rojun seassa. Eräällä elegantilla siististi laitetulla naisella oli vaateaddiktio, vaatteet olivat valtavina kasoina huoneistossa. Eihän niitä silloin voi edes käyttää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillain ohjelmassa hamstraus on alkanut keräilystä. Mielestäni keräily voi olla hallittua hamstrausta. Sori, keräilijät! Yleensä keräilijät laittavat tuotteensa esille ihailtaviksi, mutta kun on liu'uttu hamstrauksen puolelle, esineet hautautuvat kaiken alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos "normaaleilla ihmisillä" on jokin epäjärjestyksessä oleva kaappi tai varastokomero, lapsuudenkodissani on aina ollut kokonaisia huoneita, jotka toimittavat tällaista varaston/kausivaatteiden/ehkä-vielä-joskus-tarpeellisten/muistotavaroiden säilytyspaikan virkaa (varmaan selvää, että kyseessä isohko omakotitalo).
Tiedän aikuisena, että se ei ole hyvä - "normaali" - juttu ja yritän itse olla noudattamatta samaa mallia, en tosin halua myöskään mennä överisti toiseen suuntaan eli täysin askeettiseen minimalismiin.
Minua kuitenkin loukkaavat sukulaisten vertaukset, että lapsuudenkotini olisi kuin näissä ohjelmissa. Joo siellä on turhaa tavaraa huonosti organisoituna ja niille tiloille olisi parempaakin käyttöä, mutta ei todellakaan ole mitään p*skaa, küsipurkkeja ja hiirenraatoja!
Tuossa ohjelmassakin on eritasoisia tapauksia. On jopa sellaisia, että taloa ei voi enää pelastaa, hometta ja ötököitä ja hiiriä/rottia joka paikassa, ja hiirenkoloja.
Mutta myös sellaisia, että talo ei ole hajalla, voi olla arvokkaita keräilyesineitä rojun seassa. Eräällä elegantilla siististi laitetulla naisella oli vaateaddiktio, vaatteet olivat valtavina kasoina huoneistossa. Eihän niitä silloin voi edes käyttää!
Tai se mies, jonka rojuista löytyi aito Toulouse-Lautrecin akvarelli :D En muista, oliko sama jakso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden hamstraajan, kuusikymppisen naisen. Muuten ihan tolkuissaan, mutta tavaraa on, lisää haalitaan eikä mistään pysty luopumaan. Mies lähti ja hankki samalta alueelta itselleen asunnon, siis ovat hyvissä väleissä, mutta mies ei pysty enää asumaan samassa asunnossa, koska ei sinne mahdu.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden hamstraajan, kuusikymppisen naisen. Muuten ihan tolkuissaan, mutta tavaraa on, lisää haalitaan eikä mistään pysty luopumaan. Mies lähti ja hankki samalta alueelta itselleen asunnon, siis ovat hyvissä väleissä, mutta mies ei pysty enää asumaan samassa asunnossa, koska ei sinne mahdu.
Vaikuttaako kanssakäymisessä ihan tavalliselta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini on tällainen. Vanhemmiten mennyt todella pahaksi ja talo meni asumiskieltoon. Oli ulosteita, virtsaa, roskia ja jyrsijöitä eikä päästänyt ketään sisälle. Talon siivous on vieläkin kesken, mutta hamstraus jatkuu uudessa asunnossa. Parantumaton sairaus mitä olen lukenut.
Vierailija kirjoitti:
Anoppini on tällainen. Vanhemmiten mennyt todella pahaksi ja talo meni asumiskieltoon. Oli ulosteita, virtsaa, roskia ja jyrsijöitä eikä päästänyt ketään sisälle. Talon siivous on vieläkin kesken, mutta hamstraus jatkuu uudessa asunnossa. Parantumaton sairaus mitä olen lukenut.
Sitä minäkin olen ihmetellyt, että niinköhän vain tauti paranee siivoamalla ja parilla terapeutin konsultaatiolla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden hamstraajan, kuusikymppisen naisen. Muuten ihan tolkuissaan, mutta tavaraa on, lisää haalitaan eikä mistään pysty luopumaan. Mies lähti ja hankki samalta alueelta itselleen asunnon, siis ovat hyvissä väleissä, mutta mies ei pysty enää asumaan samassa asunnossa, koska ei sinne mahdu.
Vaikuttaako kanssakäymisessä ihan tavalliselta?
Joo, ihan järki-ihminen, käy vuorotyössä ja muutenkin ihan mukava tuttavana. Ainoa outo juttu on tuo tavaran määrä. Joku mainitsi keräilyn, keräilijä tämäkin ihminen on, muutama aihe, jota hän keräilee vielä enemmän kuin muuta. Olisikohan sieltä sitten karannut käsistä hänelläkin? Olen tuntenut hänet nyt sellaiset vajaa viisitoista vuotta ja koko ajan menee asunto ahtaammaksi. Rojua siellä ei ole eikä likaa eikä tyhjiä pizzalaatikoita tms, mutta tavaraa on ettei liikkumaan tahdo päästä.
Ihmettelen näitä perheen lapsia, joilla on oma huone, mutta haluaisivat siistin kodin. Miksi eivät ole siivonneet sitä omaa huonettaan?
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä perheen lapsia, joilla on oma huone, mutta haluaisivat siistin kodin. Miksi eivät ole siivonneet sitä omaa huonettaan?
Jos huone on täynnä jonkun muun tavaraa, tavara ei mahdu enää muihin huoneisiin ja poisheittämisestä puhkeaa sota.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä perheen lapsia, joilla on oma huone, mutta haluaisivat siistin kodin. Miksi eivät ole siivonneet sitä omaa huonettaan?
Hamstraajat hallitsevat koko perhettä köytöksellään. Ovat erittäin raivokkaita, jos heitä yrittää vastustaa hamstraamisessa eli täyttävät lastenkin huoneet omalla romullaan. Ei siellä kukaan muu pysty asumaan. Hyvin vaikea mt-ongelma on tämä. Pilaa ihmissuhteet täysin ja tavarat sekä roskat vievät voiton hamstraajalla aina, ne ovat tärkeämpiä kuin lapset ja puoliso. Kokemusta on.
Erään yksin asuvan sukulaisen kuoltua äkillisesti, paljastui tällainen hamstrauskämppä, ei mitään elukoita ja roskaa mutta polut keräiltyjen tavaroiden välissä. Ei ihme ettei hän kutsunut koskaan ketään kylään, sitä vähän ihmeteltiin hänen elinaikanaan kun oli hauska ja seurallinen tyyppi.
Vielä lisäisin sen, että ei kaikilla ohjelmassa olevilla ole ollut tavallista pahempaa traumataustaa, vaan ongelman voi laukaista ihan elämänkaareen kuuluvat asiat kuten vanhan äidin kuolema (tai tosiaan lasten aikuistuminen). Ja usein sitä taipumusta on lievästi henkilöllä ollut jo ennen menetystä.
Hamstrausta ilmenee minun havaintojeni mukaan jonkin verran hyvin vanhoilla ihmisillä. Menee todellisuudentaju.