Jos kerrot jollekin jotain mikä painaa sun mieltä ja sen toisen henkilön ensi reaktio on nauraminen niin onko vastapuoli vahingonilonen
Vai voiko kyse olla jostain muusta. Mainitsin asiasta ja hän sanoi että on nauravainen ihminen. Uskoisitko tollasen selityksen?
Kommentit (5)
Ei välttämättä, mutta riippuu myöskin miten nauraa ja missä yhteydessä. Mä saatan reagoida ikäviin asioihin vähän naurahtamalla, mutta se on sellainen myötätuntoinen sellaista tää elämä välillä on -naurahdus. En naurahtaisi, jos joku kertoisi vaikka lemmikkinsä kuolleen, mutta johonkin puoliso ärsyttää, kun se tekee jotain -tyyppiseen huoleen varmaan naurahtaisin.
Saattaa olla vahingoniloa tai hämmennystä. Myöskin defenssi, jos osuu hänellä tunteisiin ja kipeisiin muistoihin.
Ajattelisin että on empatiavajeinen ja ehkä pers häiriöinen.
Kyllä siinä joku luonnehäiriö voi olla taustalla. Myötätuntoon kykenevä ihminen on luonnostaan vakava ja suupielet alaspäin, kun joku kertoo huolistaan. Sitten ovat ne, jotka yrittävät heti kuitata asian mitätöimällä toiset huolet. Lopuksi ovat tosiaan ne, jotka saavat asiasta suurta iloa.
Minä havahduin tähän asiaan, kun jouduin töissä todella ikävään tilanteeseen isäni erittäin vakavan sairastumisen jälkeen. Olin juuri tullut hänen sairasvuoteeltaan pidettyäni vuosilomaa, että pääsisin häntä katsomaan, mutta sillä aikaa toinen, hyvin kiero työntekijä oli päättänyt huipentaa kampanjansa minua vastaan. Minua haukuttiin vasten naamaa todella pahasti, esimiehellekin oli valehdeltu vaikka mitä, ja siinä muutenkin kauheassa tilanteessa sietokykyni ylittyi. Olin koko viikonlpun tosi pahassa shokkitilassa ja pelkäsin mielenterveyteni järkkyvän. Valvoin yötä myöten sänkyni laidalla istuen jäykkänä pystymättä nukkumaan tai tekemään mitään muutakaan.
Menin kertomaan tästä puhelimessa isosiskolleni, joka oli vuosikausia vuodattanut kaikki pienimmätkin murheensa minulle väkipakolla antamatta mitään suunvuoroa. Sisareni nauroi ihan haljetakseen tätä tilannetta suureen ääneen. Se, että hänen pikkusisarensa oli valtavan ahdistunut, oli hänelle paras vitsi ja huvin aihe ikinä. Tajusin siinä kohtaa entistäkin paremmin, että minun pitäisi jollakin keinolla todellakin päästä erilleni kaikista yhteyksistä häneen.
Ei vahingoniloinen ollenkaan. Tuossa tapauksessa sitä voi olla helpottunut siitä, että masentunut ja maansa myyneen oloinen kertoo, että mieltä painaa rusinoiden viihtyminen simapullon pohjalla eikä syynä olekaan paha sairaus tai velkakierre.