Aina pitäisi olla hyvällä tuulella?

Tänään taas sain kuulla passiivis-aggressiivisen kuitin läheiseltä kun hän soitti minulle ollessani juuri hankalassa paikassa enkä ollut juttutuulella "no ootpas sä hyvällä tuulella, kiva". Tällaisia kommentteja olen saanut kuulla koko elämäni aina silloin kun minulla on huono hetki tai päivä. Ihan kuin minun täytyisi aina olla iloinen ja hyvällä tuulella. Syyllistetään siitä, kun onkin vain ihminen ja joskus äänestä tai olemuksesta huomaa ettei olekaan paras päivä. Tuntuu, ettei edes kipeänä tai vaikeassa elämäntilanteessa saisi näyttää huonoa fiilistä vaan aina pitäisi olla pirteä ettei muiden päivä mene pilalle.

Mikä siinä on, ettei voi toiselta kysyä että onko kaikki hyvin kun ei siltä kuulosta vaan aletaan syyllistämään heti kun ei olekaan se iloinen, nauravainen itsensä. Ja ei, en pura pahaa oloani muihin, vaan äänestä ja ulosannista saattaa kuulla ettei nyt ole se paras päivä. Paljon olen tottunut pitämään omaa huonoa oloa itselläni juurikin tällaisten reaktioiden takia, mutta joskus olisi kiva saada olla ihminen jolla on huono päivä saamatta kuulla kiukuttelua siitä.