Mulle on nyt liki 6-kymppisenä tullut ihan murkkujen arvot. Esim. mökkeily tms. ei kiinnosta pätkääkään. Luontokin jo nähty.

Aikanaan n. 10 vuotta veneilyä isolla matkaveneellä perheen kanssa. Se vaihtui pikkuhiljaa saaripaikkaan ja mökkeilyyn siellä. Sekin kesti noin 10 vuotta. Sitten reissaaminen sinne ja kaikki ylläpito alkoi tuntua liian raskaalta verrattuna hyötyyn: Muutaman kerran vuodessa istua ihanalla omalla rantakalliolla ja katsoa horisonttiin saarten välistä. Rauha ja hiljaisuus, jotenkin nähty. Nykyään ulkoilukelpoisella säällä lähtee lenkille (pyörä tai juoksu) kotiovelta Helsingin ydinkeskustasta. Ei tee mieli luonnonrauhaan nököttämään. Terassikeleillä ei mitään motiivia lähteä katselemaan horisonttia, vaan Mummotunneli, diskoristeilyt ja terassit vetävät puoleensa. Helteellä Hietsu tai Allas riittää rantaelämäksi. Jos vaihtelu kaivataan niin vaikka Pihlajasaareen. Puolison kanssa noissa liikutaan. Sekään ei ole mökki-ihminen. Ulko-vessa kauhistus. Mökkirahat laitetaan matkailuun. Mitään ylläpidettävää (esim. vene) ei viitsi hankkia riesakseen.