Ylioppilasjuhlat - kutsunko poikakaverin lisäksi hänen vanhemmat
Tyttäreni pääsee nyt keväällä ylioppilaaksi. Kutsuttujen joukossa tietysti tyttären poikaystävä, jonka kanssa ovat seurustelleet jo kolmisen vuotta. Mutta vähän mietityttää kutsuako myös poikaystävän vanhemmat. Eri paikkakunnilla kun asuvat (joskin vain n 30km välimatkaa), niin ovat tosi usein yötä joko meillä tai pojan kotona. Pojan vanhemmista on siis tullut varsin läheisiä tyttärelleni. Mutta jotenkin poikaystävän vanhempien kutsuminen tuntuu "liian vakavalta". Kun niin nuoria ovat kuitenkin. Mitä ajatuksia tilanteesta palstalaisilla?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Terttu kirjoitti:
No ehkä mä ylianalysoin tätä. Kun mietin, että jotkut vanhat sukulaiset rupee kyselemään kihloja tms jos pojan vanhemmatkin on täällä. Ja kun me ei tunneta niitä vanhempia ollenkaan, ei olla koskaan edes nähty.
Mutta toisaalta ovat tyttärelle läheisiä ihmisiä ja tyttären juhlathan nämä ovat
Jestas sentään! Minä olen vanhempi sukulainen suvussani (71v) enkä todellakaan kyselisi ylioppilaan ja poikaystävän kihlojen perään. Eletään vuotta 2023!!
Nyt sait minut nauramaan itselleni. Ehkä mä olen tehnyt tästä vaikeampaa kuin se on...
Ymmärrettävästi sinua jännittää pojan vanhempien tapaaminen. Voit olla varma, etteivät he ole sen ihmeellisimpiä ihmisiä ( heitäkin jännittää) . Ei teistä tarvitse sen ihmeemmin tulla ystäviä, mutta ihan tavallista (vähäistäkin) kanssakäymistä juuri nuorten juhlissa yms.:ssa Rakastatte nuorianne ja heidän onnensa ja hyvä yhteiselo on molempien vanhempien toiveena. Rentoudu ja lähetä kutsu :D
Terttu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terttu kirjoitti:
Ja ei tosiaan olla tavattu. Ollaan kyllä aikoinaan puhelimessa juteltu ennen kuin tytär meni ekaa kertaa yökylään.
Välimatkaa ei ole paljon, mutta ei ole jotenkin tuntunut luontevalta varta vasten tavata. Nuorethan ne tässä seurustelevat, ei me vanhemmat. Eikä heillä luontevaa syytä tulla tänne meidän kotikaupunkiin, eikä meillä heidän. Nuoret liiķkuneet toistensa luokse alusta asti mopoautolla ja nykyään jo ihan autolla, joten kyydittäessäkään ei ole päässyt moikkaamaan
No nythän on hyvä syy kutsua käymään. Itse asiassa olisi tosi tylyä olla kutsumatta. Mitä väliä sillä on, mitä joku sukulainen ehkä ajattelee?
Taidat olla ihan oikeassa: nuoren juhlaan pitää kutsua nuorelle tärkeät ihmiset, joihin poikaystävän vanhemmat kuuluu.
Kai tää tilanne tuntuu vähän oudolta siksikin, että poikaystävä valmistui amiksesta viime vuonna, mutta he eivät pitäneet juhlia. Tyttäreni oli siellä syömässä ja pojan isovammat, mutta ei ketään muita. Eli ikään kuin vastaavaan juhlaan meitä ei kutsuttu. Enkä tietysti kutsua odottanutkaan, kun viettivät niin pienessä porukassa.
Viime vuonna aika moni piti pienet juhlat.
Mä olen aivan samassa tilanteessa! Eikä myöskään olla mitenkään erityisesti tavattu poikaystävän vanhempia. Kerran olen käynyt heillä pikaisesti kun hain tytön sieltä ja vanhojen tanssia käytiin katsomassa (ovat eri lukioissa). Ei mun ja miehen vanhemmat ole olleet mitenkään tiiviisti yhteyksissä, nähneet lähinnä sukujuhlissa (olemme olleet yhdessä noin 17-vuotiaasta asti), joten en mitenkään pidä erikoisena, ettei poikaystävän vanhempia ole tavattu.
Itse olen vanhemmat kutsumassa koska tytär näin haluaa. Enkä usko yhdenkään suvusta kyselevän kihlojen perään, eiköhän se ikäpolvi ole jo edesmennyt joka kihloja kaipasi.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aivan samassa tilanteessa! Eikä myöskään olla mitenkään erityisesti tavattu poikaystävän vanhempia. Kerran olen käynyt heillä pikaisesti kun hain tytön sieltä ja vanhojen tanssia käytiin katsomassa (ovat eri lukioissa). Ei mun ja miehen vanhemmat ole olleet mitenkään tiiviisti yhteyksissä, nähneet lähinnä sukujuhlissa (olemme olleet yhdessä noin 17-vuotiaasta asti), joten en mitenkään pidä erikoisena, ettei poikaystävän vanhempia ole tavattu.
Itse olen vanhemmat kutsumassa koska tytär näin haluaa. Enkä usko yhdenkään suvusta kyselevän kihlojen perään, eiköhän se ikäpolvi ole jo edesmennyt joka kihloja kaipasi.
Niin, nykypolvi ajattelee, ettei maksa vaivaa tutustua, kun eroavat ne kumminkin kohta.
Jatkokysymys: missä vaiheessa ja miten te olette tavanneet lastenne seurustelukumppanin vanhemmat.
Me asumme tosiaan vain n 30km päässä toisistamme mutta kuitenkin eri paikkakunnalla. Ja minulla ja miehelläni työpaikka ihan päinvastaisessa suunnassa missä he asuvat. Eikä mitään syytä miksi menisimme heidän paikkakunnalle (paitsi heitä tapaamaan). Ja heillä ihan sama tilanne. Ei ole siis ollut mitään sellaista luontevaa tilannetta, missä "törmäisimme" toisiimme. Jos tapaisimme, meidän pitäisi ihan vasta vasten sopia tapaamisesta.