Masennustani ei pysty parantamaan

Sellasta se elämä on, aina ei saa mitä haluaa. Onko kaikki hoitomuodot kokeiltu? Lääkkeet, terapia, ryhmäkuntoutus, sähköhoidot?

Jos on ja toteat, että masennus ei ole väistynyt, niin sitten vaan jatkat elämistä masentuneena. Hyväksy masennuksesi. 

Mun mielestä masennus on luonnollinen olotila.

Itsellä on ollut masennusta nuoresta asti enkä suoraan sanoen ymmärrä, kuinka joku voi olla masentumatta tässä maailmassa.

Oikeasti kun ajattelee, millainen tämä maailma on ja millaisia me ihmiset olemme, niin on se masentavaa. Ja ilmeisesti ilman omaa toivomustamme olemme tänne syntyneet. Historiasta emme näytä oppivan mitään. Sotia ja kurjuutta on jatkuvasti jossain päin.

Mutta kyllä masentuneenakin voi sinnitellä täällä ja tehdä töitä päivä kerrallaan. Voi etsiä elämäänsä jotain pientä piristystä ja ilon aihetta päivittäin.

Sinun kannattaisi turvautua rukoukseen, siitä on usein paljon tehokkaampi apu debiksessä kuin monista psyykenlääkkeistä. Raamatussa on lupaus että hän (Jeesus) parantaa ne joiden mieli on murtunut ja sitoo heidän haavansa. Itse olen saanut monesti apua rukouksesta kun olen ollut vaipumassa synkkyyteen enkä ole tarvinnut mennä terapeutille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sun pitäis itse olla motivoitunut parantumaan. Ei sitä kukaan ulkopuolinen paranna.

Juurisyyt eivät muutu enkä pysty sitä asiaa ikinä hyväksymään.

Hyväksymisesssä pointti onkin se, ettei juurisyytä tarvitse hyväksyä, vaan riittää, että hyväksyy se, ettei niitä pysty hyväksymään.

Ja juurisyy putää myös surra pois. Pitää itkeä niin paljon kuin itkua tulee, koska on sellainen juttu.

Onneksi kuoleminen ei ole helppoa niin ei pääse sieltä mistä aita on matalin.

Hyi hele mitä kommentteja täällä. Kaikki jotka puhuvat että pitäisi mennä tyyliin narun jatkeeksi, niin te olette niitä jotka tarvitsette todella apua. Mikään ei ole niin sairasta kuin toivoa toisen ihmisen kuolemaa ja vitsailla siitä.

Ja tekin jotka kuvittelette että masennus vaan loppuu kun käy vähän ulkoilemassa, niin teidän on edes aivan turha vastata tähän ketjuun. Jos ihminen on elämässään vaikka kokenut liian paljon mieltä järkyttäviä asioita, niin ei siihen auta yksinään mikään ulkoilu. Masentunut tarvitsee keskusteluapua ammattilaiselta joka osaa auttaa ymmärtämään masentuneen tuntemuksia. Auttaa keksimään helpottavia tekijöitä. Masennuksesta ei välttämättä koskaan voi parantua, mutta sitä voi helpottaa pitämällä mieltä virkeänä edes hetkittäin.

Vierailija kirjoitti:

Hyi hele mitä kommentteja täällä. Kaikki jotka puhuvat että pitäisi mennä tyyliin narun jatkeeksi, niin te olette niitä jotka tarvitsette todella apua. Mikään ei ole niin sairasta kuin toivoa toisen ihmisen kuolemaa ja vitsailla siitä.

Ja tekin jotka kuvittelette että masennus vaan loppuu kun käy vähän ulkoilemassa, niin teidän on edes aivan turha vastata tähän ketjuun. Jos ihminen on elämässään vaikka kokenut liian paljon mieltä järkyttäviä asioita, niin ei siihen auta yksinään mikään ulkoilu. Masentunut tarvitsee keskusteluapua ammattilaiselta joka osaa auttaa ymmärtämään masentuneen tuntemuksia. Auttaa keksimään helpottavia tekijöitä. Masennuksesta ei välttämättä koskaan voi parantua, mutta sitä voi helpottaa pitämällä mieltä virkeänä edes hetkittäin.

Alku oli hyvä, mutta miten pidät mielen virkeänä edes hetken kun kaiken on vallannut toivottomuus?

Vierailija kirjoitti:

Tämä palsta on kyllä masentuneelle vihoviimeinen paikka tulla avautumaan. Sellaista paskaa suoltaa yksi jos toinenkin ettei mitään rajaa.

Niin onhan se kamalaa kun kehotetaan ottamaan vastuu omasta elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sun pitäis itse olla motivoitunut parantumaan. Ei sitä kukaan ulkopuolinen paranna.

Juurisyyt eivät muutu enkä pysty sitä asiaa ikinä hyväksymään.

Hyväksymisesssä pointti onkin se, ettei juurisyytä tarvitse hyväksyä, vaan riittää, että hyväksyy se, ettei niitä pysty hyväksymään.

Ja juurisyy putää myös surra pois. Pitää itkeä niin paljon kuin itkua tulee, koska on sellainen juttu.

Mikä juttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko työkyvyttömyyseläkkeellä?

En. En ole eläkkeelle päässyt. Mies elättää.

Edes eläkkeelle ei ole tarvetta? Hyvinhän sinulla sitten menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi hele mitä kommentteja täällä. Kaikki jotka puhuvat että pitäisi mennä tyyliin narun jatkeeksi, niin te olette niitä jotka tarvitsette todella apua. Mikään ei ole niin sairasta kuin toivoa toisen ihmisen kuolemaa ja vitsailla siitä.

Ja tekin jotka kuvittelette että masennus vaan loppuu kun käy vähän ulkoilemassa, niin teidän on edes aivan turha vastata tähän ketjuun. Jos ihminen on elämässään vaikka kokenut liian paljon mieltä järkyttäviä asioita, niin ei siihen auta yksinään mikään ulkoilu. Masentunut tarvitsee keskusteluapua ammattilaiselta joka osaa auttaa ymmärtämään masentuneen tuntemuksia. Auttaa keksimään helpottavia tekijöitä. Masennuksesta ei välttämättä koskaan voi parantua, mutta sitä voi helpottaa pitämällä mieltä virkeänä edes hetkittäin.

Alku oli hyvä, mutta miten pidät mielen virkeänä edes hetken kun kaiken on vallannut toivottomuus?

Kokemuksesta itse tiedän tämän. Toisaalta olen myös ajatellut että eutanasia pahasti masentuneelle olisi sallittava. Minulla on itselläni pahoja masennusjaksoja, mutta parempia kuukausiakin tulee toisinaan, jolloin mieli on hieman virkeämpi. Keskustelu ammattilaisen kanssa auttaisi kovasti, mutta valitettavasti julkisella pitkät jonot ja yksityinen todella kallis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä palsta on kyllä masentuneelle vihoviimeinen paikka tulla avautumaan. Sellaista paskaa suoltaa yksi jos toinenkin ettei mitään rajaa.

Niin onhan se kamalaa kun kehotetaan ottamaan vastuu omasta elämästään.

Siis mitä tarkoitat tuolla vastuulla? Ihminenhän voi ja onkin vastuussa monesta asiasta elämässään, mutta se että ei kykene sairauden vuoksi paranemaan sormia napauttamalla, vain koska muut käskevät ottamaan niskasta itseä kiinni vastuuden nimissä, niin kommenttisi on aivan turha.

Kaikkien masennus ei parane, eikä edes helpota. Hoidallakaan. Ehdottomasti olen vaikeiden mielenterveysongelmien kohdalla eutanasian kannalla. Psykiatria on monen kohdalla kuitenkin todella hampaaton, ja kärsimys mittaamatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sun pitäis itse olla motivoitunut parantumaan. Ei sitä kukaan ulkopuolinen paranna.

Juurisyyt eivät muutu enkä pysty sitä asiaa ikinä hyväksymään.

Hyväksymisesssä pointti onkin se, ettei juurisyytä tarvitse hyväksyä, vaan riittää, että hyväksyy se, ettei niitä pysty hyväksymään.

Ja juurisyy putää myös surra pois. Pitää itkeä niin paljon kuin itkua tulee, koska on sellainen juttu.

Mikä juttu?

se juurisyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä palsta on kyllä masentuneelle vihoviimeinen paikka tulla avautumaan. Sellaista paskaa suoltaa yksi jos toinenkin ettei mitään rajaa.

Niin onhan se kamalaa kun kehotetaan ottamaan vastuu omasta elämästään.

Siis mitä tarkoitat tuolla vastuulla? Ihminenhän voi ja onkin vastuussa monesta asiasta elämässään, mutta se että ei kykene sairauden vuoksi paranemaan sormia napauttamalla, vain koska muut käskevät ottamaan niskasta itseä kiinni vastuuden nimissä, niin kommenttisi on aivan turha.

Kuka puhui sormien napsauttamisesta?

Auttaako se keskustelu ammattilaisen kanssa? Monia ei tunnu auttavan. Tavallinen ihminen voi niitä masennuksen syitä kyllä alkaa itsekin itselleen avaamaan ja pohdiskelemaan. Tekee täältä https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/masennuksen-omahoito-ohjel… vaikka harjoituksia, yrittää hyväksyä elämässään ne asiat mitä ei voi muuttaa jne. Lääkkeistä voi olla apua, mutta monesti ammattilaisella ei yhtään sen väkevämpiä keinoja ole kuin mitä tuon linkin takaa löytyy. Ja itse joutuu joka tapauksessa tekemään sen työn parantuakseen.

Karmaiseva mielipide on olla  vaikeista mielenterveysongelmista kärsivien kohdalla eutanasian kannalla. Se on jo mielestäni kriminaalia enkä usko kenenkään ammattiauttajan kannattavan sitä enkä kehottavan siihen.sehän olisi kuin suoraa kehottamista päättämään itse päivänsä. Olen jostain lukenut että tuollainen ajatus on paholaisen itsensä syöttämä valhe masentuneelle, jota ei pitäisi eikä saisi uskoa. Toivoa on aina olemassa ja Raamattu kehottaa hädässä turvautumaan Jeesukseen. Psalmi 23 on lohdutuspsalmi, se kannattaa lukea ääneen kun on ahdingossa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei voi parantaa kukaan muu kuin sinä itse.

Ja minkä v,, tin takia ihminen ei saa olla sellainen kuin on. Persoonia on monia. On epämuodikkaitakin. Miksi aina pitäisi mennä valtavirrassa. Lähtökohdatkin ja perimä on eri.

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei voi parantaa kukaan muu kuin sinä itse.

Ja minkä v,, tin takia ihminen ei saa olla sellainen kuin on. Persoonia on monia. On epämuodikkaitakin. Miksi aina pitäisi mennä valtavirrassa. Lähtökohdatkin ja perimä on eri.

Ainakin Australiassa on hyväksytty sienten (psilosybiinin) ja ekstaasin (MDMA) käyttö vaikeahoitoisen masennuksen terapiana. Usein yksi ainoa "sieniretki" helpottaa huomattavasti tuollaista depressiota:

Suomeen noita hoitoja lienee lähes turha toivoa vuosikausiin. Täällä olla niin pahasti Big Pharman arsen nuolijoita?