Jäisitkö työpaikkaan, jossa sinua yritetään savustaa ulos?

Lähtisin ja olen lähtenytkin. Kadun ainoastaan sitä etten lähtenyt aiemmin. Ikinä en enää jää katselemaan kiusaamista, huonoa ilmapiiriä jne.

Luin että yöpaikkaan, ja en jäisi. Työpaikka vähän riippuu niin monesta asiasta.

Lähtisin

On vähän tuo tilanne päällä ja ihan kiusallanikin jään. Se ei ole työkaveri, joka päättää ketä siellä on töissä. Mutta tottakai lähtisin, jos pää ei sitä kestäisi! Terveys ja elämänlaatu ei ole yhden työpaikan arvoisia.

Lähtisin ja olen juuri irtisanoutunutkin, mutta toki hankin jo seuraavan työpaikan valmiiksi.

Millä tavalla yritetään savustaa?

Entäs jos ei sopeudu työporukkaan ? Lähtisittekö silloin?

Tuo on vähän vaikea kysymys. Jos jää tuollaiseen työyhteisöön, niin asettaa oman jaksamisensa ja ammatillisen kehittymisensä vaakalaudalle. Jos lähtee, niin tavallaan luovuttaa savustajille ja työpaikkakiusaajille, jotka takuulla jatkavat touhujansa seuraavien uhriensa kanssa. Itse kyllä kallistun lähtemisen kannalle. Ei tuon kaltainen työympäristö ole kehittävä, eikä minkään väärti.

Jäisin työpaikkaan. Savustaminen on laitonta. Taistelisin omien oikeuksieni puolesta niin pitkään, että saisin voiton.

Yhteys luottamusmieheen ja esimieheen. Ei pidä hyväksyä mitään laittomuuksia.

Mä lähdin kymmenen vuotta sitten. Yrittäjänä toimin hetken, tai siis aika monta vuotta. Sitten sairastuin syöpään ja pysäytin yrittämisen. Olin sen jälkeen työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyden vuoksi useamman vuoden, kunnes pari vuotta sitten sain ekan paikan, sen jälkeen nykyiseen vastuutehtävääni jossa olen loistanut.

Yrityskin on edelleen olemassa, mutta en ole varmaan sille tekemässä mitään. Yrittämisestä on stressiä jos sattuu sairastumaan, kun oikein ei voi vaan lopettaa niinkuin viimeksikään se ei onnistunut. Sairasvuoteelta sytostaattien keskeltä oli vaan vastailtava verottajalle, kun niin piti tehdä

Lähtisin heti pois, kun olisin saanut uuden työpaikan. Työhaastattelussa ei ehkä kannata kertoa oikeaa syytä lähtöön. Joskus nimittäin se, joka syyttelee muita kiusaamisesta, onkin itse ongelmien alkusyy. Yleensä taustalla jokin mt-puolen juttu.

Lähtisin, ja olen lähtenytkin. Lähdin tosin liian myöhään, kiusaaminen ehti aiheuttaa psyykkistä oireilua.

Vuoden olin sairauslomalla ja tuon jälkeen palasin työelämään takaisin.

Luotto meni ihmisiin ja nykyinen työkuva onkin yksin tehtävää työtä.

Aikaa tuosta työpaikkakiusaamisesta on 15 vuotta, mutta se ei unohdu. Ollut siis aikamoinen kokemus ja vedenjakaja elämässäni.

Olen juuri tuossa tilantessa ja en piruttanikaan lähde. Repiköön siitä.

En ole lähtenyt. Ekalla kerralla lähti savustaja. Toisella kerralla jatkoin vain hommia ja savustajat on lähteneet eläkkeelle.

Saatan lähteä, koska löydän aina töitä mistä haluan 😊ja en halua jäädä paikkaan missä huono meno, koska 1 ihminen ei sitä muuta.

Ehdottomasti, mutta vain sellaisessa tilanteessa että työnantajan mahdollisimman vaikea löytää korvaava tekijä tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Jäisin työpaikkaan. Savustaminen on laitonta. Taistelisin omien oikeuksieni puolesta niin pitkään, että saisin voiton.

Sama. Savustamista ja ilkeilyä voi olla ihan senkin takia vain, että joku kärkkyy sun vakituista paikkaa. Töissä ollaan vain töissä.

Keskustelu pyörii nyt siinä että työpaikalla yksi ihminen joka yrittää savustaa ulos.

Mieluumin keskustelua siitä kun työpaikka ja esimiehet yrittävät savustaa ulos, hiljaiset potkut.

Alennetaan organisaatiossa, jätetään ulkopuolelle, sivuutetaan.

Kokeile nostaa kissa pöydälle. Jossei auta, etsi ensin uusi työ ja lähde sitten vasta.

Minun savustajani, puusilmä, epäpätevä sai lähte, kun kurkotti liian korkealle. Melkein säälitti.