Miksi tunnen yhä olevani köyhä?
Tässä ei ole järkeä.
Asuin vuosia "hoarder"-asunnossa, jossa pääsi kulkemaan vain pientä käytävää pitkin. Kodinkoneista osa oli pimeänä.
Nyt omistan kaupunkialueelta pienehkön mutta viihtyisän ja melkein uuden asunnon josta on järvinäköalakin.
Olen vähän yli keskipalkkainen ja raha-asiat ovat kunnossa. Asuntolainaa on jäljellä vain vähän, ja toisaalta minulla on pieni osakesalkku.
Tunnen olevani köyhä, ja on koko ajan sellainen fiilis ettei tilanteeni ole turvattu ollenkaan.
m41
Kommentit (36)
No varmaan se johtuu siitä että asut pienessä asunnossa etkä ole saanut paljoakaan sitä varallisuutta kasattua, niin olet sen palkkatyön varassa.
Olisko lapsuudesta? Oletko köyhästä tai pienituloisesta kodista ja tottunut ajattelemaan, että olet köyhä?
Vierailija kirjoitti:
Toi se vähän on niin kauan kuin on palkkatuloje varassa. Rauha tulee sitten kun sää pääomatuloja sen verran, että niillä pystyy tarvittaessa elämään
Pörssikin voi romahtaa, sijoitusasunto voi palaa ja vuokralainen voi jättää muuten vain vuokrat maksamatta. Eikä pääomatuloista kerry edes eläkettä. Sitä paitsi elämä ilman mielekästä tekemistä on tooosi tylsää. On kokeiltu.
Kannattaa etsiä sellainen mielekäs työ, jota tykkää tehdä. Palkkatuloja on hyvä olla. Vaikka ei niiden varassa oliskaan.
Sama. Olin velkainen ja kroonisessa rahapulassa. Nyt kaikki velat maksettu ja laskut aina ajoissa maksuun. Rahaa käyttötilillä, säästötilillä, puskuritilillä ja rahastoissa. Silti lasken vähintään kerran viikossa tulojani ja menojani, huolestunut pienestäkin budjetin ylityksestä tai puskurin käytöstä.
Köyhyys on asenne, eikä se rahalla miksikään muutu.
Useamman vuoden tuilla eläminen jätti minuun sellaiset arvet, että en tiedä, toipuuko tästä koskaan.
Kun vihdoin pääsin töiden myötä pois tuilta, aloin maksaa opintolainaa pois sellaisella vimmalla, että elin vielä köyhemmin kuin tuilla eläessäni. Sen jälkeen siirryin säästämään työttömyyden varalle ja nykyään myös eläkevuosille ja elän aivan minimibudjetilla yhä.
Ajatus siitä, että joskus vielä pitäisi hakea jotain tukea karmii. Se, että niin tärkeä asia kuin raha-asiani, olisi jonkun muun kuin minun käsissäni tuntuu aivan hirveältä. Varsinkin, kun on kokemusta siitä, että voi jäädä rahatta ilman omaa syytään. Kirsikkana kakun päällä on viimeaikaiset uutiset erinäisistä takaisinperinnöistä. En tiedä, kykenisinkö käyttämään senttiäkään tukirahoistani, vaikka olisin moneen kertaan selvittänyt, onko minulla oikeus niihin ja onko ne maksettu oikein. Ahdistaisi liikaa, olenko missannut jotain, jonka perusteella rahat voidaanhan periä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi se vähän on niin kauan kuin on palkkatuloje varassa. Rauha tulee sitten kun sää pääomatuloja sen verran, että niillä pystyy tarvittaessa elämään
Pörssikin voi romahtaa, sijoitusasunto voi palaa ja vuokralainen voi jättää muuten vain vuokrat maksamatta. Eikä pääomatuloista kerry edes eläkettä. Sitä paitsi elämä ilman mielekästä tekemistä on tooosi tylsää. On kokeiltu.
Kannattaa etsiä sellainen mielekäs työ, jota tykkää tehdä. Palkkatuloja on hyvä olla. Vaikka ei niiden varassa oliskaan.
No tuohan on se "fikuin syy" olla hankkimatta pääomatuloja.... Minulla ainakin on jo nyt sellaiset pääomatulot että tiukan paikan tullen pärjäisin niillä. Ja pääomatulot tulevat osinkoina, joten "pörssiromahduksilla" suoraan tuloihin ei ole vaikutusta.
Se on se joku perusturvallisuus missä ongelman juurisyy on. Kuinka pääsit hoardaamisesta eroon? Olitko siis hamstraaja vai vain sotkuinen ihminen? Niissäkin on eroja. Voi olla esim masentunut eikä jaksa siivota ja sitten voi olla shoppailija, joka ostelee turvattomaan oloon kaikenlaista tarpeetonta.
Saattaisit hyötyä jostain esim mindfulnessharjoituksista, meditoinnista tai hypnoosista mikä lisäisi turvallisuuden tunnettasi. Olet kuitenkin edennyt elämässäsi, mikä on hyvä asia ja voit siitä olla tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on hoarder-asunto?
No alkuperäinen merkitys taisi olla että "hoarder" hankkii paljon tavaraa mutta ei luovu mistään, niin lopulta asunto on täynnä roinaa.
Nykyään termiä kätetnään myös kuvaamaan sotkuisia kämppiä ylipäätään, eli löytyy roinaa ja roskaa molempia.
Mutta siis kuvana:
https://rubbish-inc.com/wp-content/uploads/2019/12/hoarder-house-cleano…
Vierailija kirjoitti:
Se on se joku perusturvallisuus missä ongelman juurisyy on. Kuinka pääsit hoardaamisesta eroon? Olitko siis hamstraaja vai vain sotkuinen ihminen? Niissäkin on eroja. Voi olla esim masentunut eikä jaksa siivota ja sitten voi olla shoppailija, joka ostelee turvattomaan oloon kaikenlaista tarpeetonta.
Saattaisit hyötyä jostain esim mindfulnessharjoituksista, meditoinnista tai hypnoosista mikä lisäisi turvallisuuden tunnettasi. Olet kuitenkin edennyt elämässäsi, mikä on hyvä asia ja voit siitä olla tyytyväinen.
Olin pahasti masentunut ja ehkä se toi turvallisuuden tunnetta kun oli kaikkea tarpeellista. En tajunnut itse tätä jälkimmäistä asiaa kuin vasta jälkeenpäin, vaan pistin kaiken masennuksen piikkiin.
ap
Minullekin on jäänyt neitsyysmentaliteetti päälle, vaikka olen pannut pilluja jo 20 vuotta.
M53
Minulla on samat fiilikset. Olen varmaankin keskiluokkaa nykyisin mutta en tunne oloani turvalliseksi ollenkaan. Ajatus siitä että joutuisin hakemaan tukia on täysin mahdoton. Muuttaisin kadulle jos ainoa vaihtoehto olisi hakea tukia.
Jotenkin pitäisi oppia uskomaan että kyllä elämä kantaa ja aina löytyy ratkaisuja.
Perusturvallisuudessa jotain häikkää?
121212 kirjoitti:
No varmaan se johtuu siitä että asut pienessä asunnossa etkä ole saanut paljoakaan sitä varallisuutta kasattua, niin olet sen palkkatyön varassa.
Etkös sinä ole se postaaja joka toisessa ketjussa oli sitä mieltä että ihan sama maksaako kurkku 1 euron vai 6 euroa?
Kaikki ei ole syntyneet kultalusikka suussa.
Ehkä et köyhä kuitenkin. Esim. itselläni käytössä n. 1300 muutaman ihmisen kuluihin asumiskulujen jälkeen. Jotkut ihmettelee miksi muka väitän että osa ongelmistani johtuu rahan puutteesta. Yksikin sairas tyylppi sano että seksii vaan lisää kyllä siitä.
Toi se vähän on niin kauan kuin on palkkatuloje varassa. Rauha tulee sitten kun sää pääomatuloja sen verran, että niillä pystyy tarvittaessa elämään