Pisin aika, jonka tiedät naisen olleen kotiäitinä ja sitten menneen töihin?

Hän ei ole koskaan ollut kesätöitä kummemmassa duunissa. Sai ekan lapsen 17 vuotiaana.

Itsellä tuttava, joka ollut kohta 9 vuotta kotona. Ensimmäinen lapsi syntyi tuttavan ollessa 22 vuotias. Nyt lapsia 4 enkä kyllä voi kuvitella, miten joku ottaisi hänet töihin. Oman alan työkokemusta ei ollenkaan ja muutakin työkokemusta tosi vähän. Lisäksi noin monta pientä lasta on todennäköisesti aika usein kipeänä. Itse en palkkaisi.

Tarkoitin tilannetta, ettei itään työtä odottamassa ja joutuu sitä etsimään?



Mitenköhän helppoa on päästä töihin kotiuran jälkeen?



ap (töihin lähtöä miettivä, kotona pian 4,5v)

-2-

Sitten tuloksettomia työnhakuja. Yksi työllistämiskurssi + harjoittelu; ei töitä. Lopulta kahden vuoden jatko-opintojen (tutkinnon korotus) jälkeen vuoden määräaikainen pesti. Eli ei ihan helpolla tapahtunut takaisin työelämään pääsy.

Tosin hyvä oli pohjakoulutuskin ja paljon kokemusta, myös ulkomailta

joka oli kotona n. 20 vuotta.

Oma äitini oli kotona jotain 25 vuotta ja lähti opiskelemaan. Suoritti kaksi tutkintoa (AMK+AMKK) ja on nyt tiukasti työelämässä! Hieno roolimalli! Mä kyllä opiskelin ne kaksi yliopistotutkintoa ennen lapsia, mut silti upeeta.

Oli ollut ennen lapsia töissä ehkä 4-5 vuotta sihteerinä. Nuorimman lapsen ollessa kaksi alkoi hakea taas alansa töitä ja kuukaudessa löytyi ihan hyvä vakityö. Tässä tapauksessa sai siis ihan oikeita töitä omalta alaltaan, jossa nyt kuitenkin on hakijoita enemmän kuin yksi per työpaikka.



Toinen tapaus oli kotona 20 vuotta ja päätyi siivoojaksi.

Sen jälkeen osa-aikainen myyjä, eikä kaipaa kokopäivä duunia. Tykkää työstään ja sanoo että tuntuu et miten olisi jaksanut olla nuo kaikki vuodet töissä. Kotona kuitenkin tietynlainen vapaus vaikka iso perhe