Miehen liian (?) vakava suhtautuminen omaan harrastukseen
Miehellä on harrastus, joka on siis nimenomaan pelkkä harrastus. Ei ole mikään kilpatason juttu, ei tuleva elinkeino tms. Kunhan käy ystävien kanssa harjoittamassa.
Harrastus ei sinänsä vie liikaa aikaa, 3-5 iltaa viikossa. Mutta se on ok kun ollaan lapsettomia. Teen omia juttuja sillä aikaa.
Se mikä vaivaa minua, niin mies käy välillä (melko usein) ihan kuumana jostain harrastukseensa liittyvästä asiasta. Jos niissä tilanteissa koitan jotenkin rauhoitella (tai en ole samaa mieltä asian vakavuudesta) niin mies kiihtyy vaan lisää. Jos jätän vastaamatta niin sekin miestä v*tuttaa ja sitten on taas meidän välillä riita. Nämä johtaa siis mykkäkouluihin ym lapsellista. Alkanut mietityttää tuo että toinen suhtautuu niin isolla intohimolla harrastukseensa. Itselle vain tulee välillä olo että se on jo vähän liian tärkeä, jos lyö kiilaa meidän parisuhteen väliin.
Kommentit (37)
Siis mistä se kiihtyy? Toisista harrastajista? Omista treeneistään? Toisten harrastajie treenaustavosita? Onko hän crossfittaaja? Kokemukseni mukaan osalla nimittäin menee tässä lajissa harrastaminen kulttitoiminnan puolelle ja on vähän jännä kuunnella niitä juttuja... mä harrastan voimanostoa ja toki on silläkin puolella jotain kuumakalleja, mutta harvemmin tällaset tavalliset harrastajat (kuten mä) tekee harrastuksestaan sellasen, että siitä tulee tosi iso osa identiteettiä, kuten crossfittaajilla näyttää käyvän.
Itsellä ollut rakas palloilulajiharrastus kohta 30v ja se on ollut muutakin kuin mukavuutta. Lievästikin narsistiset persoonat tekevät harrastamisesta täyttä helvettiä. Mitä siinä voi ihminen tehdä kun joutuu näiden kanssa tekemään yhteistyötä ja esittämään että ollaan hyvää pataa. Itse lopetin koko lajin pariin kertaan ja muutin eri paikkakunnalle, niin löytyi ratkaisu ja miellyttävämpi harrastusympäristö. Mutta opin senkin että kokonaan lopettaminen ei ole mikään hyvä vaihtoehto.
Nämä tyypit vievät kaiken rentouden ja ilon ympäriltään kun koko touhua pitäisi pyörittää vain heidän tarpeita ajatellen. Suomessa on vielä sellainen erikoinen mentaliteetti, että jos joku on joskus kauan sitten johonkin porukkaan kuulunut, niin pois ei potkita vaikka tekisit mitä tahansa. Loputon kiusaaminen, alistaminen, väkivalta ja nuorten parissa valmentaminen juoppona on asioita mitkä eivät vielä saa enemmistöä kokemaan että riittäisikö tämän ihmisen kanssa oleminen tällä erää.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä harrastukset menee parisuhteen edelle, etenkin jos harrastukset oli ennen parisuhdetta.
Mihin tuolla asenteella sitten parisuhdetta tarvitaan?
Vierailija kirjoitti:
Haet kaiken sisällön elämääsi parisuhteen kautta? Millainen kumppani ei tue ja kannusta toista hänelle tärkeässä asiassa?
Tässä pitäisi kyllä tietää, mikä se harrastus on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä harrastukset menee parisuhteen edelle, etenkin jos harrastukset oli ennen parisuhdetta.
Mihin tuolla asenteella sitten parisuhdetta tarvitaan?
Mul on kiva siisti koti, ruoka pöydässä, puhtaat vaatteet ja sitä kivaa seksiäkin.
Eikö kukaan osaa lukea enää? Eihän ap:tä häiritse miehen harrastus, vaan se, että mies kiihtyy ja haastaa riitaa jos ap ei osaa myötäillä miestä harrastusta koskevassa riehumisessaan.
Kuulostaa vähän pelottavalta mieheltä. Tuskin on kuumakalle ihan pelkästään harrastuksen suhteen.
Jos asioista pitää, niihin suhtautuu intohimolla.
Paljon on ihmisiä, joilla ei ole oikein mitään elämässään, kunhan ovat.
Voit kokeilla miehen kanssa harrastusta ja jos se on mukava mielestäsi, niin olette Match tämän osalta. Jos taas harrastus ei ole mieleesi, niin sinun on vain tyydyttävä tilanteeseen tai erottava, jos miehen into ei laannu ja alkaa vaikuttaa omaan tyytyväisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä se kiihtyy? Toisista harrastajista? Omista treeneistään? Toisten harrastajie treenaustavosita? Onko hän crossfittaaja? Kokemukseni mukaan osalla nimittäin menee tässä lajissa harrastaminen kulttitoiminnan puolelle ja on vähän jännä kuunnella niitä juttuja... mä harrastan voimanostoa ja toki on silläkin puolella jotain kuumakalleja, mutta harvemmin tällaset tavalliset harrastajat (kuten mä) tekee harrastuksestaan sellasen, että siitä tulee tosi iso osa identiteettiä, kuten crossfittaajilla näyttää käyvän.
Eniten juuri toisten tavoista/tavasta harrastaa, olla. Toisten oikeudesta käyttää treenipaikkoja. Ym.
On tosiaan jotenkin osa hänen identiteettiä tuo koko harrastus. Ja sitten jos kyllästyn kuuntelemaan paasausta siitä miten joku nyt harrastaa väärin tai teki treenipaikalla väärin, ja sanon ettei asia ole niin vakava miten mies sen ottaa, niin mies suuttuu minulle. Ja kun en sano oikein mitään, ettei mies hiilly lisää kun en ole samaa mieltä, niin sitten tulee riita siitä kun en sano mitään.
N26 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä se kiihtyy? Toisista harrastajista? Omista treeneistään? Toisten harrastajie treenaustavosita? Onko hän crossfittaaja? Kokemukseni mukaan osalla nimittäin menee tässä lajissa harrastaminen kulttitoiminnan puolelle ja on vähän jännä kuunnella niitä juttuja... mä harrastan voimanostoa ja toki on silläkin puolella jotain kuumakalleja, mutta harvemmin tällaset tavalliset harrastajat (kuten mä) tekee harrastuksestaan sellasen, että siitä tulee tosi iso osa identiteettiä, kuten crossfittaajilla näyttää käyvän.
Eniten juuri toisten tavoista/tavasta harrastaa, olla. Toisten oikeudesta käyttää treenipaikkoja. Ym.
On tosiaan jotenkin osa hänen identiteettiä tuo koko harrastus. Ja sitten jos kyllästyn kuuntelemaan paasausta siitä miten joku nyt harrastaa väärin tai teki treenipaikalla väärin, ja sanon ettei asia ole niin vakava miten mies sen ottaa, niin mies suuttuu minulle. Ja kun en sano oikein mitään, ettei mies hiilly lisää kun en ole samaa mieltä, niin sitten tulee riita siitä kun en sano mitään.
En vähättelisi miehen kiihtymystä. Olen itse kokenut harrastuksessani sen, että minua oltiin asettamassa statistin rooliin vaikka taitojeni puolesta ja yleisen lajiin kuuluvan peliälyn puolesta tämä oli naurettava ajatus. Mutta näin voidaan toimia koska narsisti on omassa mielessään muiden yläpuolella ja käyttäytyy sen mukaisesti.
Toki voi olla niinkin että miehesi on se mäntti ja muut joutuvat kärsimään hänen tekemisistään. Mutta tosissaan täysin mahdollista että hänen harrastusta sabotoidaan ja siinä ymmärtäisin häntä.
N26 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä se kiihtyy? Toisista harrastajista? Omista treeneistään? Toisten harrastajie treenaustavosita? Onko hän crossfittaaja? Kokemukseni mukaan osalla nimittäin menee tässä lajissa harrastaminen kulttitoiminnan puolelle ja on vähän jännä kuunnella niitä juttuja... mä harrastan voimanostoa ja toki on silläkin puolella jotain kuumakalleja, mutta harvemmin tällaset tavalliset harrastajat (kuten mä) tekee harrastuksestaan sellasen, että siitä tulee tosi iso osa identiteettiä, kuten crossfittaajilla näyttää käyvän.
Eniten juuri toisten tavoista/tavasta harrastaa, olla. Toisten oikeudesta käyttää treenipaikkoja. Ym.
On tosiaan jotenkin osa hänen identiteettiä tuo koko harrastus. Ja sitten jos kyllästyn kuuntelemaan paasausta siitä miten joku nyt harrastaa väärin tai teki treenipaikalla väärin, ja sanon ettei asia ole niin vakava miten mies sen ottaa, niin mies suuttuu minulle. Ja kun en sano oikein mitään, ettei mies hiilly lisää kun en ole samaa mieltä, niin sitten tulee riita siitä kun en sano mitään.
Eroa.
Oletko kokeillut ymmärtämistä ja myötäelämistä?
Täällä on nyt joku idiootti joka kirjoittelee useita typeriä vastauksia toinen toisensa jälkeen. Samaa olen nähnyt viime aikoina muutamissa muissakin ketjuissa, harmi ap että osui sinunkin kohdallesi. Älä välitä. Itse asiaan, luonnehäiriöhän tuo on tai vähintäänkin käytöshäiriö, ei liity sinänsä harrastukseen. Minulla oli samanlainen mies nuorena. Ei sitä lopulta enää jaksanut kun toinen ei edes myöntänyt olevansa aggressiivinen. Jotkut on tuollaisia, epäilen että asialle voi olla vaikea tehdä mitään. Onneksi jätin sen, ei sitä möykkäämistä milloin mistäkin asiasta olisi pitemmän päälle jaksanut kuunnella vaikka ei yleensä ollutkaan suoraan minulle vihainen. Jos nyt jotain haluat viellä kokeilla ap, niin ota asia puheeksi silloin kun ei ole ns. tilanne päällä. Eli valitse hetki jolloin mies on rauhallinen eikä puhu harrastuksesta. Kerro miltä sinusta tuntuu. Jos ei sekään saa häntä ymmärtämään niin sitten joko siedät tuota maailman tappiin tai eroat.
Ei kuulosta siltä, että ongelma olisi liian tärkeä harrastus vaan liian surkea kommunikointitaidot parisuhteen osapuolilla.
Vierailija kirjoitti:
N26 kirjoitti:
Mielestäni tuen ja kannustan kun annan toisen harrastaa omien aikataulujensa mukaan hyvin pitkälti 🤔 Juttujakin kuuntelen tiettyyn pisteeseen.
Ala harrastaa itsekin 3-5 päivänä viikossa., ja kiukuttele jos menee huonosti.
Näitä neuvoja seuraamalla saa kyllä takuuvarmasti onnellisen parisuhteen ja elämän.
Ja se parisuhde kannattaa perustaa henkilön kanssa, jonka tasapainoinen arki on lähellä sitä omaa arkea.
Aloittajan kohdalla vähän luulen, että mies on hänelle väärä. Vai meinaatko ap odottaa ja odottaa, että hän muuttuisi?