Meneekö teillä kellään niin huonosti että yli 30 vuotiaana asut vielä vuokralla eikä ole omia lapsia?

Höpö höpö. Kyllä kaikilla on tuossa iässä jo omistusasunto, lapsia ja ainakin terassi jos ei vielä paljua, jossa voi siemailla sitä kuplivaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lapsia, enkä en ole asunut vuokralla vuosikausiin (vuokralla asuminen = rahan hukkaan heittämistä). Velaton asunto, kesämökke, omistan autonkin (itse asiassa muutaman), mutta tilillä on rahaa vain muutama tonni. Isompien rahojen seisottaminen tililllä on tyhmää. En ala selittämään, sillä rahan päälle ymmärtävät tietävät mistä puhun.

Mitä yksi ihminen tekee useammalla saastuttimella? Yhdellä jo pääsee paikasta toiseen, mikä yleensä auton tarkoitus on.

Juuri tuon ikäisenä asuin vuokralla yhden maailman kalleimman kaupungin keskustassa, työttömänä. Ilman autoa. Ja lapsia. Pankkitilillä oli varmaan se pari tonnia. Avopuoliso hoiti työt ja laskut, itse otin aurinkoa taloyhtiön uima-altaalla tai sadan metrin päässä olevalla uimarannalla.

Miksi pitäisi olla omistuasunto, lapsia, auto, jne. Miksi? Ketä varten, jos itseä ei kiinnosta, eivät merkitse mitään ja on erittäin tyytyväinen?

Mulla on perhe ja meillä on oma asunto, mutta ei mulla silti erityisen hyvin mene.  En myöskään ajattele, että sulla menisi automaattisesti huonosti noista asioista johtuen.   Mun mielestä ihmisellä menee elämässä hyvin jos kykenee joskus tuntemaan iloa.

Ilmeisesti menee sitten huonosti, kun ei ole omia lapsia. Eikä onneksi kenenkään muunkaan lapsia.

Ikä yli 30. Ei lapsia.

Omaisuuteni on miinus 40000 euroa.

Pelkkää velkaa, en omista muuta kuin kotini irtaimiston.

Valmistun lääkäriksi ensi vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Ikä yli 30. Ei lapsia.

Omaisuuteni on miinus 40000 euroa.

Pelkkää velkaa, en omista muuta kuin kotini irtaimiston.

Valmistun lääkäriksi ensi vuonna.

Lisään vielä tähän huvittavan jutun: samanikäiset hoitajatutut kadehtii, kun valmistun lääkäriksi. Heillä on lapset, auto ja omakotitalo omalla tontilla.

Lapset ja omistusasunnon hankin nelikymppisenä (täytän pian 50). Siihen asti asuin eri maissa vuokralla, osassa työnantajani maksoi vuokrat. Samaan aikaan omistin sijoitusasuntoja Suomessa. Auto on ollut vaihtelevasti riippuen asuinpaikasta. Nyt kaksi autoa´(molemmat ostettu täysin uutena) ja asun omistamassani suuressa omakotitalossa (ostettu täysin uutena) arvoalueella. Tilillä ja sijoituksissa rahaa puolisen miljoonaa euroa, palkka reilusti yli 100k€/v. En voi sanoa, että olisi mennyt huonosti missään vaiheessa.

Kuka mitäkin haluaa. Kolmekymppisenä asuin vuokralla, ei lapsia. Matkustelin, harrastin taiteita, bailasin, tapasin ystäviä. Hauskaa aikaa. Olin onnellinen. Nyt aika sama kuvio, ikää 60v.

Hassua kuinka vuokralla asuminen koetaan jotenkin onnettomien tyyppien asumismuotona.

Minulla on yltäkylläisesti rakkautta, toimivat ihmissuhteet, turvattu toimeentulo, turvallinen koti, rakastan itseäni ja merkityksellisyyden kokemus elämästä. Onko ok?

Niin mitkäs oli ne AP:n meriitit arvostella toisten valintoja elämässä?

Juu, 30v, vuokralla ja työtön. Velkaa ei ole onneksi ja vakituinen parisuhde sentään löytyy. Voisi mennä paremmin ja voisi mennä huonommin.

Tilinpäätöksen voi tehdä vasta 50-vuotiaana. Sen jälkeen ei enää yleensä tapahdu merkittävää muutosta sosioekonomisessa asemassa.

Tyypillisellä 30-40 -vuotiaalla on vuokra-asunto tai omistusasunto+paljon, paljon velkaa.

Herää kysymys miksi olet hänelle kateellinen ja tunnet nälvimistarvetta. 

Vierailija kirjoitti:

Herää kysymys miksi olet hänelle kateellinen ja tunnet nälvimistarvetta. 

Ehkä ulkonäöstä/koulutuksesta.