Joudutteko te piilottamaan ruokaa miehiltänne/ teini-ikäisiltä pojilta?

Koska miehet on sikoja.

Lapsen vanukkaat ja mumman hyydekaakut menee heti, vaikka kätketty kylmiön takaosaan hillosipuleiden taakse.

Tein kakun pääsiäiseksi. Mies on syönyt yksin jo nyt yli puolet vieraat tulevat huomenna.. I feel your pain.

Ei. Vähän päinvastainen ongelma. Mies ei syö, mutta vinkuu jos minä syön.

Ei teineiltä. Käyvät minulta erikseen kysymässä/laittavat viestiä, että saako sen ja sen syödä, vaikka ovat itse olleet ostamassa sitä jotain.

Mutta mies - ei mitään käsitystä kohtuullisuudesta tai jakamisesta tai muiden huomioimisesta. Oletan tämän juurtuneen noin tiukkaan, koska oli perheen kuopus, ikäeroa seuraavaan noin 15v. Kaikki on tälle iltatähdelle annettu eteen, mitään ei ole koskaan tarvinnut jakaa, eikä ketään ottaa koskaan huomioon. Sitten omassa perhe-elämässä ei kertakaikkiaan ymmärrä, että lapsille pitää säästää aamupalalle ne vanukkaat (kuvitteellinen esimerkki).

Onneksi on myös aikoinaan todellakin oppinut siihen, että kaikki annetaan nenän eteen, niin ei osaa myöskään etsiä,  jos jokin ei ole suoraan silmien korkeudella jääkaapissa. Jos suklaaboxissa on päällimmäisenä hapankorppuja, niin kuvittelee, että siellä on koko boxi hapankorppuja.

Miehet on kuin koiria, hotkivat kaiken heti maistamatta edes.

Naiset on kuin kissoja, vain paras kelpaa ja pikku annoksina.

Me tehdään äidin kanssa aina niin, että piilotetaan hyvät leivonnaiset ja laitetaan tarjolle paskat, jos tulee jotain isän rasittavia kavereita kylään :D Ne piilotetut paremmat leivokset syödään sitten äidin kanssa kahdestaan rauhassa myöhemmin.

Lakkaa ostamasta sitä pelkkää mieluisaa.

En. Toisaalta en laske suklaata ruuaksi.

Kyllä ruokaa pitää tehdä sen verran, että sitä saa syödä riittävästi. Tee terveellistä ruokaa, jota saa tarpeeksi. Ehkä vähentää tarvetta suklaan mussuttamiselle.

En kyllä koskaan ostaisi kolmea levyä suklaata.

Ei koskaan - muistan, että joskus yöllä kotiintulija on herättänyt ja kysynyt, saako syödä. Silloin suutuin, syödä saa, herättää ei.

Menin naimisiin täysipäisen miehen kanssa ja kasvatimme lapsemme huomioimaan muutkin eli ei ole tuollaista ongelmaa. Itseään saa syyttää, jos on. 

No mun aviomies ole tuollainen eikä kyllä ollut entinen avomieskään. Poikia mulla ei ole vaan yksi tyttö.

Mun lapset ovat jo yli kolmekymppisiä, mutta joskus kauan sitten tein itse jäätelöitä. Ne olivat niin hyviä, että menivät kyllä heti, joten otin tavaksi laittaa rasian päälle lapun esim "kukkakaalisose" ja sitten rasiat pakastimeen. Jäin tosin siitä kiinni, kun kerran tytär tuli keittiöön just silloin, kun olin ottamassa jätskiä. Tajusi, että lappu rasian päällä oli huijausta. Noin muuten ruoka on ollut meillä aina sytäväksi tarkoitettu. Yksi ehto on ollut eli mulle pitää jättää aamuksi kahviin maitoa. Vain silloin, kun olen varannut jotain ihan tiettyä tarkoitusta varten (on esim tulossa vieraita) olen sanonut, että noi on sitten varattu vieraiden käyntiä varten eikä lapset niitä sitten ottaneet. 

Parisuhteessa, jossa asutaan yhdessä, olen elänyt viimeksi joskus kasarin alussa eli ennen lapsia. En kyllä muista, että silloinkaan olisi tarvinnut ruokaa piilotella. 

Rakas teinipoikani on kyltymätön herkkujen suhteen ja syö myös kaiken sellaisen mikä ei ole selkeästi esillä ja tarjolle tarkoitettu, Pari kertaa on käynyt niin että teini on syönyt jälkiruoan koko perheeltä. Olen sitten sanonut suoraan että sori kaikki, mutta jälkkäriä ei näköjään ENÄÄ olekaan. Otetaan uusiksi joku toinen kerta sitten. Pikkuhiljaa tuntuisi joku omatunto kasvavan ja poika on osoittanut olevansa pahoillaan. Ehkä se pian oppii. 

Meillä saa syödä kaikkea, mitä kaapissa on ellei ole erikseen kielletty. Ruokaa on aina sen verran, ettei lopu kesken. Herkkuja syömme aika vähän. 

AV-mamman voi olla vaikea kuvitella, että suurin osa ihmisistä ja perheistä ei ole umpihulluja. Eli eivät esimerkiksi piilottele ruokaa. Sellainen normaali elämä on varmasti hyvin kaukana av-mamman todellisuudesta.

Suomalainen mies on autisti,

Vierailija kirjoitti:

Rakas teinipoikani on kyltymätön herkkujen suhteen ja syö myös kaiken sellaisen mikä ei ole selkeästi esillä ja tarjolle tarkoitettu, Pari kertaa on käynyt niin että teini on syönyt jälkiruoan koko perheeltä. Olen sitten sanonut suoraan että sori kaikki, mutta jälkkäriä ei näköjään ENÄÄ olekaan. Otetaan uusiksi joku toinen kerta sitten. Pikkuhiljaa tuntuisi joku omatunto kasvavan ja poika on osoittanut olevansa pahoillaan. Ehkä se pian oppii. 

Tuollaiselle pojalle olisi oikein, jos seuraavalla aterialla muut saisivat jälkiruokaa, mutta hän ei. Perusteluna se, että söi muidenkin osuuden edellisellä kerralla. Menee oppi aika nopeasti perille tällä tavalla. 

Laitan joskus pilaantumattomia ruokia jonnekin vaatekaappiin vaatteiden alle tms. Hilloja ainakin piilottelen, koska ne menee nuorelle miehelle heti. Hän syö valtavia määriä, sillä myös urheilee paljon. 

Joudun piilottamaan itseltäni makeat, jätän ne kauppaan, etten syö niitä.