Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskomatonta mutta totta: oma koirani "kiusaa" kaverin koiraa!
07.04.2023 |
Omalla koirallani on iso ego, minkä suitsimisessa on ollut työtä heti pennusta saakka. Luonne on hyvin omapäinen ja huomionhakuinen. Olemme saaneet kovalla koulutuksella tätä kitkettyä hyvin, eikä arjessa ole mitään ongelmia.
Muutama viikko sitten olimme kaverin mökillä kutsuttuina, johon otimme koiran pyynnöstä mukaan. Kaverini oli saanut vasta oman koiran, jo täysi-ikäisen kodinvaihtajan, ja idea oli tutustuttaa nämä keskenään. Aluksi se menikin ihan hyvin, mutta sitten huomasin että oma koirani ikään kuin "kiusasi" tätä toista koiraa, joka on luonteeltaan pehmeämpi ja kiltimpi. Esim se ajoi toisen aina lepopaikaltaan pois. Ohimennessään se "valehyökkäsi" tätä toista kohtaan niin että toinen pakeni häntä koipien välissä. Jopa ruokaa annettaessa se yritti mennä ajamaan tämän toisen pois, mistä syystä laitoin oman koiran jäähylle toiseen huoneeseen. Se ei siis hyökännyt sitä kohtaan suoraan, mutta koko ajan härkki jotenkin. Ja tätä jatkui koko ajan, mikä alkoi jo stressata.
Kaverini oli alkuun sitä mieltä, että se on koirien keino osoittaa keskinäinen arvoasteikko. Mutta toinen alistui heti ja väisti, eli asia oli sillä selvä. Mutta oma koirani vaan jatkoi ja jatkoi sitä härkkimistä, mikä ei ollut enää normaalia. Kyseessä ei ole helppo koira, mutta olin silti yllättynyt. Loppuaika mökillä meni sitten siihen, että minä olin karjumassa koiralleni kun se yritti kiusata sitä toista koiraa. Selvää on, että en vie sitä toista kertaa eikä varmaan kaverikaan halua tätä.
Onko tällainen käytös "normaalia", siis sen jälkeenkin kun arvoasteikko on osoitettu? Että huvikseen härkitään jo alistunutta yksilöä. Vai onko kyse siitä, että huomionhakuinen koirani ei kestänyt toista koiraa ja sen aiheuttamaa huomiota. Olisin oikeastaan toivonut, että se toinen koira olisi edes ärähtänyt vastaan, mutta kun ei ärähtänyt. Jotenkin tämä hävetti itseäkin, että koirani käyttäytyi noin. En sano rotua, mutta kyseessä ei ole siis mikään "tappajakoira-rotu".
Kommentit (32)
"Käsittääkseni kokevat velvollisuudekseen koska ymmärtävät mielestään paremmin kokonaisuuden."
Minkä kokonaisuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaaminen vapauttaa kiusaajassa mielihyväendorfiineja, niin ihmisissä kuin eläimissä. Saa hallinnan tunnetta ja huomiota, sillä ei ole väliä, onko huomio positiivista vai negatiivista.
Monimutkainen tunnelataus, siksi kiusaamista on vaikea kitkeä pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
"Käsittääkseni kokevat velvollisuudekseen koska ymmärtävät mielestään paremmin kokonaisuuden."
Minkä kokonaisuuden?
Tietysti sen lauman missä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kodinvaihtaja lensi niskaperseotteella kylppäriin jos se kiusasi kiltimpäänsä, ja kun se alkoi ymmärtää omaa etuaan, pelkkä oma aavistus ja kodinvaihtajan mulkaisu lopetti perseilyn alkutekijöihinsä."
Meillä ihmiselämilläkin menee tuo asia juuri noin. Ellei kiusaamiseen puututa, kiusaaja ei sitä omaehtoisesti lopeta, koska se toimii hänelle.
Toisaalta miten sitten kun se ihminen ei ole paikalla?
Kyllä se on niin, että koirista huomaa jos ne ei tule toimeen tai toinen kiusaa. Silloin näitä ei pidä pitää samassa paikassa. Harmihan se on, mutta pitää sitä heikompaa yksilöä sen verran sääliä, että ei jätä toisen näykittäväksi. Hyvän elämän oikeus se silläkin on.
Ne pidettiin erillään ihmisten poissaollessa, jotta koirien välit pysyivät edes neutraalina.
Kodinvaihtaja tiedettiin koiraaosiaaliseksi, mutta eipä asiat suju aina suunnitelmien mukaisesti, etenkin kun on elävistä olennoista kyse. Kodinvaihto on koiralle aina iso stressi, ja joskus se tasapainoiseksi opettajaksi tarkoitettu kaveri uhkaakin päätyä paskaämpärin virkaan.
Meillä konflikti oli väliaikainen ja kusipääkin on nykyään leikkisä, resursseja puolustamaton tyyppi. Ollaan kuljettu pitkä matka sen kanssa, ja tekisin sen uudestaan. Lopputulos on niin hyvä. En pystyisi katselemaan koirien kroonistunutta konfliktia, kun itsekin tiedän että jossain vaiheessa yksinolokin alkaa tuntua paremmalta kuin tarjolla oleva (ilkeän) lajitoverin seura.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne eläinten arvojärjestykset ole sellaisia suoraviivaisia loogisia hierarkioita kuin ihmiset kuvittelee, niihin vaikuttaa niin moni tekijä joista me ei tiedetä mitään että niiden motiivien inhimillistäminen ja ylianalysointi on vähän turhaa. Kannattaa keskittyä järjestämään eläinten olosuhteet niin että turhia konflikteja ei tule. Ja kaikki ei vaan tule toimeen keskenään.
Ja sun koiralla todennäköisesti ei ole mikään "iso ego" vaan se on epävarma ja sen takia jatkuvasti pullistelee ja päsmäröi. Tää on suurimpia ihmisten arviointivirheitä koirien kanssa, halutaan nähdä oma koira suurena johtajana eikä pelkorähisijänä.
Minun kissalla oli iso ego. Se istui muinamiehinä, että räyhäävä rottis tai muut isot koirat joko tuli tassun ulottuville. Tai useimmin taluttaja sai raahattua koiransa kissan ohi kauempaa.
Kissa myös meni teiden yli mukaisten autoja, jotka joutuivat sen takia pysähtymään.
Eli kuitenkin pitkän elämän, vaikka ei pelännyt mitään ja otti riskejä. Sen ego oli kyllä kulman kiinggi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirista en tiedä mitään, mutta mun kahdella kissalla on samanlainen tilanne. Vanhempi on 7 kg kolli, joka jatkuvasti vähän kiusaa itseään yli puolta pienempää ja nuorempaa narttua. Koskaan eivät varsinaisesti tappele, mutta koko ajan on kollin taholta sellaista yrmyilyä, vaikka narttu on alistunut jo heti silloin muutama vuosi sitten, kun taloon tuli. Valta-asetelman pitäisi siis ymmärtääkseni olla selvä, joten kai tuo on kollilta vaan veemäisyyttä, vaikka meitä ihmisiä kohtaan on mitä mainioin kissa.
Luulisi, ettei eläimillä pitäisi olla jatkuvasti tuollaista arvojärjestyksen osoittamista, jos toinen on jo alistunut. Eihän siinä olisi mitään järkeä. Kiinnostaisi kyllä kuulla, jos jollain on ihan oikeaa tietoa asioista, vaikkei kaikilla maailman roduilla oletettavasti käytös ja tunteet samoin kuljekaan 😁
Kissaasi v.tutti kun toit muukalaisen hänen reviirille jakamaan resursseja. Ei siinä sen kummempaa ole.
Näin olen itsekin ajatellut, koska esim. minun sylini on sellainen paikka, että kolli lähtee heti pois, jos pikkukissa siihen kiipeää myös, vaikka mahtuisivat kyllä molemmat.
Kaveri otettiin alun perin sen takia, että kolli on "liian" seurallinen ja sitä tyyppiä, joka ei itseksiin leiki mitään, vaan tekee tylsyyttään tihutöitä. Uskon, että on tavallaan iloinen siitä, että on kamu, jonka kanssa juosta rallia, säikytellä ja painia, mutta samalla kokee selvästi mustasukkaisuutta minusta ja siksi pitää pienemmälle yrmyillä.
Ehkä se ei ole niinkään seurallinen, vaan aktiivinen.
Jos asunto on pieni ja kissat on sisäkissoja, voi tulla kuvaamasilainen ristiriitainen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Eläimet voi olla ilkeitä, vaikka niitä pidetään tahdottomina luontokappaleina. Tuttavan kissa synnytti neljä pentua joista yhden se hylkäsi ilman mitään syytä. Muut sai maitoa, mutta tämän yhden se ajoi pois. Ihmiset sitten pelasti sen ja siitä tuli sellainen omituinen katti, joka tykkäsi kovasti ihmisistä, eikä välittänyt muista eläimistä.
Siinä voi olla syy, jota et ymmärrä. Esimerkiksi kissanpentu haisi sairaalle, minkä takia kissa "pelasti" loput poikaset hylkäämällä yhden, ei tietenkään ajatuksen tasolla, mutta vaistonvaraisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Käsittääkseni kokevat velvollisuudekseen koska ymmärtävät mielestään paremmin kokonaisuuden."
Minkä kokonaisuuden?
Tietysti sen lauman missä ovat.
Elämäänsä tyytymättömien luonnevikaisten pelkureiden toimintaa se on. Kun eivät koe hallitsevansa itseään, hakevat vallan tunnetta muita alistamalla. Kiusaajat ovat itsekkäitä kusipäitä, jotka eivät tuo mitään hyvää laumaan. He eivät paranna ryhmähenkeä eivätkä vahvista jäsenten välistä yhteistyökykyä, vaan egoistisesti hakevat omaa kieroa tyydytystään. He luovat pelon ja keskinkertaisuuden ilmapiirin, mikä jarruttaa lauman kehitystä, diversiteettiä ja uusien ideoiden syntymistä. Kiusaajat ovat siten haittaeläimiä ja vieraslajeja, jotka tulisi kitkeä pois muita hidastamasta ja rajoittamasta.
Monilla on sellainen käsitys että eläimet ovat "kilttejä" toisilleen ja vain ihmiset ovat pahoja. Tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Eläimet armotta rökittävät ja pyrkivät karkottamaan heikot tai muuten poikkeavat yksilöt. Olen todistanut useasti tällaista "kiusaamista" esim. hevosilla, lehmillä ja sioilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa mikä pisti silmään aloituksesta oli se, ettei aloittajan koira kunnioita omistajansa sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on koira joka ikävästi suhtautuu lajitovereihinsa, erityisesti uroksiin kun on uros itsekin. Jos menemme koiran kanssa vieraisille, pidän sen hihnassa ja kontrollissa ettei pääse aloittamaan tappelua. Älä anna koirallesi tuollaista vapautta osoittaa dominanssia! Kyläpaikassa ei kukkoilla.
Miksi ylipäätänsä otatte tuollaisen koiran mukaan kyläpaikkaan?
Alue: Aihe vapaa
Näin olen itsekin ajatellut, koska esim. minun sylini on sellainen paikka, että kolli lähtee heti pois, jos pikkukissa siihen kiipeää myös, vaikka mahtuisivat kyllä molemmat.
Kaveri otettiin alun perin sen takia, että kolli on "liian" seurallinen ja sitä tyyppiä, joka ei itseksiin leiki mitään, vaan tekee tylsyyttään tihutöitä. Uskon, että on tavallaan iloinen siitä, että on kamu, jonka kanssa juosta rallia, säikytellä ja painia, mutta samalla kokee selvästi mustasukkaisuutta minusta ja siksi pitää pienemmälle yrmyillä.