Lue keskustelun säännöt.
Klassisen musiikin ystävät - tai satunnaiset kuuntelijat. Kerro suosikkisi?
Mulla on niiiin monia, monia suosikkeja - mut jotenkin aina ykkösenä säilyy Beethovenin viides, alusta loppuun. Toki kaikki tunnistaa sen ekan Allegron alun ..mutta mulle koko teos on tosi rakas.
(en edes ala listata kaikkia ihanuuksia koska toiveena on, että vastauksiin tulisi se yksi suosikki. Tai se mikä on suosikki tänään)
Kommentit (265)
Hyvä ketju. Miten tämän löytää uudelleen, sitten kun tämä on vajonnut listalla alas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bachin Brandenburgilaiskonsertot
Albnonin Adagio
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ibsen Peer Gynt
Se musiikki on itse asiassa Griegin, mutta tietysti se on sävelletty Ibsenin näytelmään.
Ihan mielenkiinnosta: kuinka hyvin ihmiset oikeasti tunnette Sibeliuksen musiikkia? Tunnetteko selvästikin paremmin kuin esim Griegin?
No kyllähän omalla kohdallani tämä tarkoittaa, etten ole klasan asiantuntia, vaan nimenomaan Grieg on hyvin helppoa kuunneltavaa ja siksi suosikki.
Lisäksi tykkään erityisesti Chopinista, jota voisi samalla tavoin kuvailla helpoksi klasaksi.
Nro 7
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kuunnellut koko oopperaa tai edes klassista levyä, mutta voisi kuunnella loputtomiin Nessun Dormaa.
On se Pavarotti, Björling, Jarkko Ahola tai Konsta Hietanen, niin on se komeaa.
Puccinin kokonaiset oopperat ovat hienoja, tuo Nessu on Turandotista joka kuten Madama Butterflykin on ongelmallinen 1900--luvun alun asenteineen, mutta se ei ole tippaakaan vähentänyt oopperoiden suosiota tai hienoutta.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kuunnellut koko oopperaa tai edes klassista levyä, mutta voisi kuunnella loputtomiin Nessun Dormaa.
On se Pavarotti, Björling, Jarkko Ahola tai Konsta Hietanen, niin on se komeaa.
Fanitan Jarkko Aholaa ja Nessun Dorma on hieno, mutta yhteen nuo kaksi eivät mielestäni sovi. Esim Adagion Jarkko Ahola tulkitsee upeasti, mutta Nessun Dorma vaatisi kypsemmän äänen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ernesto Nazarethin Odeon - upea moderni klassikko.
Erittäin kepeää ja vauhdikasta, etenkin kitaraversiot hienoja.
Latinalaisen Amerikan klassista musiikkia. Pystyn kuuntelemaan tämän kaksikymmentä kertaa peräkkäin kyllästymättä. Ihana kappale, jossa tulisuutta. Suosittelen!
Etelä-Amerikkalaista kitaramusiikkia kuuntelen tosi mielellään. Ensin Barriosin tuotanto ja Poncen jotkut kappaleet, ja jotain Brouweria harjoittelin itsekin. Mutta siis Lauron Nocturno tuo aina kyyneleet silmiin. Uudemmasta klassisen kitaran musiikista tulee mieleen Qique Sinesi ja Gentil Montaña
Suomalaiset rakastavat Sibeliusta - Finlandia on suorastaan kuin Suomen historia, viulukonsertto on nerokas, jääkärien marssi...kaikki varhaisempaa romanttista Sibeliusta.
Sibelius nousi kuitenkin kansainvälisesti arvostetuksi säveltäjäksi paitsi viulukonsertolla, niin ennenkaikkea sinfonioillaan. Ne eivät ole kovin tuttuja suurimmalle osalle suomalaisista. Enpä tunne niitä itsekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju. Miten tämän löytää uudelleen, sitten kun tämä on vajonnut listalla alas?
Hakukenttään ketjun nimi. Joskus oon myös itsekivan ketjun linkannut omaan whatsappiini , mihin muitakin kiinnostavia linkkejä laittelen.
Sergei Prokofiev on tehnyt monta hyvää. Esim. Romeo and Juliet Suite No.2.
Oopperoista taas The Flower Duet kiehtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Panee väristyksiä menemään niskassa kun Anna Moffo laulaa Villa-Lobosin Bachianas Brasileiras nr 5
Sanon Sibeliuksen viulukonserttoa hengenpelastajakseni.
Eräänä yönä kun olin todella syvissä vesissä niin laitoin radion Yle 1 päälle ja sieltä se sattui kuulumaan Yöklassisissa.
Musiikki helpotti ja tässä keikun yhä vielä, päivä kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää postatko videoita!!! Postatkaa omia mieltymyksiä ja perusteluita ja tarinoita tai ei perusteluita tai... jos jotain kiinnostaa niin he etsii ko biisin ja kuuntelee.
Kuulostaa kyllä juuri epäkaupalliselta "klassisen musiikin ystävältä". Tuskin on edes musikaalinen tuollainen kommentoija. "Jos jotain kiinnostaa niin he etsii ko biisin". Niin varmaan.
Albinoni Adaccio .Soitan sitä jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää postatko videoita!!! Postatkaa omia mieltymyksiä ja perusteluita ja tarinoita tai ei perusteluita tai... jos jotain kiinnostaa niin he etsii ko biisin ja kuuntelee.
Kuulostaa kyllä juuri epäkaupalliselta "klassisen musiikin ystävältä". Tuskin on edes musikaalinen tuollainen kommentoija. "Jos jotain kiinnostaa niin he etsii ko biisin". Niin varmaan.
Olen aivan eri henkilö kuin tuo, jota arvostelet. En ala tässä omaa musikaalisuuttani kehua, mutta käyn säännöllisesti konserteissa ja soittelen vähän itsekin.
Olen estänyt selaimen asetuksissa nuo upotusikkunat, joten minulle jää täydeksi arvoitukseksi, millaisesta musiikista niiden linkittäjä tykkää. Tekstipohjaiseen keskusteluun osallistun kyllä mielelläni.
On tosi vaikea valita klassisen musiikin massasta yhtä tai muutamaa suosikkia. Kattotermin "klassinen" alla on niin monenlaista musiikkia, usealta eri aikakaudelta. On varsin erilainen mielentila (tai tilaisuus), missä soi Allegrin Miserere, Scriabinin etydi op. 8 tai Verdin La Traviata. Niitä on vaikea laittaa rinnakkain. Kaikki edellä mainitut kuitenkin kuuluvat suosikkeihini.
Teinpä silti itselleni ajatuskokeen: jos minun sallittaisiin kuunnella vain yhden säveltäjän teoksia loppuelämäni aikana, kuka se olisi. Päädyin vastaukseen: J.S. Bach.
Vierailija kirjoitti:
Bachin viulu- ja sellokonsertot. Sellon tulkitsijana mieluiten Yo-Yo-Ma. Haaveilen, että joskus vielä pääsisin näkemään hänet esittämässä näitä livenä.
Bachin musiikki on auttanut mulla masennukseen. Soolosellosarjat, varsinkin kolme, neljä ekaa, ovat todella meditatiivista musiikkia. Mielen on helppo seurata yhtä ääntä. Kuuntelin niitä tulen ääressä, se vielä vahvisti vaikutusta.
Toinen masennus helpotti h-molli messua kuunnellessa.
Bach itse kirjoitti sävellystensä perään aina: "Sydämen parantamiseksi".
En ole klassisen tuntija enkä suurkuluttaja, kuuntelen muunlaista musiikkia enimmäkseen. Mutta Bach on tärkeä.
Debussy ja Satie myös mielenkiintoisia.
Väinö Raitio: Joutsenet
Ravel: Bolero
Orff: Carmina Burana
Rodrigon kitarakonsertto
Sibelius: Valse Triste
Puccinin tietyt oopperat sekä useat muut ooppera-aariat ja duetot.
Erkki Melartin: Surullinen puutarha
Varsinkin osa Sade on soljuvaa, kauniisti helisevä, paikoin voimakasta soitantaa. Kuulostaa ihan siltä, että pieni kesäsade yltyy pikkuhiljaa kunnon myrskyksi ja laantuu taas pois.