Käyttekö kumppanisi kanssa erikseen kavereiden kanssa esim. syömässä ja leffassa ja

Minä käyn ehkä pari kertaa vuodessa, mies ei työrientojen lisäksi käy ollenkaan.

ja lähes joka viikko. Minun ystävistä on tullut kumppanini ystäviä ja päinvastoin, vaikkemme ilman toista tapaa niitä toistemme alkuperäisiä ystäviä..

ei kai se parisuhde mikään symbioottinen suhde ole? Musta olis ainakin ihan kamalaa jos en saisi mennä yksin mihinkään!

Erikseen ehkä pari kolme kertaa vuodessa nyt kun on pienet lapset, toinen vasta vauva. Yhdessä (siis ystäväpariskuntien kanssa) sitten saman verran.

onko lapsia?



Me ollaan oltu 20 v kimpassa, joista 15 v naimisissa. 2 lasta. Alussa meillä oli paljon kaveriporukoissa rientämistä, mutta se rauhoittui huomattavasti, kun lapsia alkoi siunaantua. Nykyään on melkein ihmetys, jos olemme kylässä jossain (muualla kuin sukulaisissa) ja miehellä pari kertaa kuussa tapana mennä kavereittensa kanssa biljardia pelaamaan tai konsertteihin yms. Itse käyn myös ehkä kerran kuussa naisystävieni kanssa jossain. Mulla itsellä paljon enemmän ystäviä, ja rientoja olisi vaikka joka viikolle, mutta ei sitä kehtaa, kun sitten toinen joutuu olemaan kotosalla.

Mies taas käy useammin kavereidensa luona, en ole kysynyt mitä siellä puuhaavat. Ei mietenkään erityisesti kumpikaan suhtaudu, ihan normaali asia mielestäni. Tietenkin kumpikin kysyy toiselta jos on menossa että onko ok jos menen, lapsia kun on niin ei voi moelmmat mennä yhtä aikaa omiiin menoihinsa.



Jos lapset hoidossa niin sen ajan vietämme yhdessä ja käydään syömässä tai muualla..

Kun ei ole ketään joka hoitaisi lapsia että pääsisi kaksin. Käymme noin 5 krt vuodessa.

Ei usein, mutta silloin tällöin. Suurin osa ystävistämme on molempien ystäväpiiriä, ja niissä kekkereissä ja tapaamisissa käydään yhdessä. Mutta molemmilla on myös pari ystävää ja muutama mielenkiinnon kohde, joiden parissa käy itsekseen.



Minulla on tapana käydä yhden ystävän kanssa syömässä silloin tällöin ja joskus myös leffassa. Samoin ulkona tulee käytyä joskus vain tyttöporukassa -ihan vaihtelun vuoksi ja saadakseen höpötellä rauhassa tyttöjen juttuja. Kahden ystävän kanssa me myös tapaamme aina kolmisteen, ei koskaan miehiä mukana.



Mieheni taas käy silloin tällöin elokuvissa jonkun kaverinsa kanssa lähinnä katsomassa jotain sellaisia elokuvia, jotka ei mua kiinnosta vähääkään.



Mielestäni tällainen tapailu ja muiden kanssa ajanvietto on tosi hyväksi suhteelle, eihän sitä avioliitossa kuitenkaan missään symbioosissa eletä. Kumpikin kuitenkin tuntee nämä ihmiset joiden kanssa toinen on joskus liikkeellä.

Ollaan laiskoja kysymään ketään lapsia hoitamaan, niin käydään erikseen. Miehellä on enemmän menoja, mutta sekin on n. kerran kuussa. Eli ei kovin usein...

Ei minusta se ole ongelma että käydään erikseen jossain, en minä esim. viitsisi lähteä saunomaan miehen työkavereiden kanssa, ja tuskin se jaksaisi istua iltaa mun kavereiden kanssa. Ongelma on lähinnä se, että emme käy yhdessä juuri missään.

Minä jään silloin tällöin (n kerran kahdessa kuukaudessa) töiden jälkeen kaupunkiin kaverin kanssa. Silloin käydään leffassa (jotain naisten romanttisia hömppäpöppä leffoja jotka ei miestä kiinnostaisi) tai ravintolassa syömässä. Mitään ryyppy- tai yökerhoreissuja ne ei ole.



Miehen kanssa käydään kaksistaan jossain muutaman kerran vuodessa.



Yhdessä käydään lähinnä kylässä muiden lapsiperheiden tai sukulaisten luona.

vaan on hyvä asia, että puolisoilla myös ns. omia ystäviä ja menoja. Naisena ainakin kaipaan sitä, että saa höpötellä ns. naisten juttuja. Meillä yhteisiä viikonloppuja miehen kanssa n. 2-3 kertaa vuodessa. Joskus myös pidennettyjä viikonloppulomia esim. euroopassa. Nekin ovat ihania. Täytyy muistaa, että joskus ne lapset lähtevät pesästä ja sitten ollaan taas kaksistaan.

Mies käy ehkä kerran viikossa, minä normaalisti ehkä joka toinen viikko, mutta nyt kun vauva on pieni en käy ollenkaan (imetyssyistä).

Minä käyn 2-5 kertaa kuukaudessa kaverien kanssa kahvilla, elokuvissa tms. Miehellä on vähemmän kavereita ja hän käy ehkä kerran kuussa kaupungilla pörräämässä.

Yhdessä käydään kaupungilla n. kerran kuussa.

mies harvemmin, on enemmän kotona viihtyvää sorttia. Käy sitten kotikaupungissaan noin viikon reissuja muutaman kerran vuodessa ja tapaa siellä olevia ystäviään. En ole kysellyt, mitä puuhaavat=)

olen tosi aktiivinen ihminen



t. 17

ettei kai te elä jossain liitossa, jossa OMISTETAAN toinen ihminen???

kumpikin omien ystäviensä kanssa.



Sitten on yhteisiä ystäviä joiden luona vietetään iltaa Vaput, Juhannukset jne..



Viikonloppuisin,arki-iltaisin kahvittelut, baarireissut yms.. harrastuksetkin on sellaista "omaa aikaa" ja se vietetään ystävien kanssa, jolloin toinen meistä on kotona lasten kanssa.



Mitenkö suhtautuu? --en oikein ymmärrä tuota kysymystä.. Meillä ei kumpikaan rajoita toisen menemisiä. Ystävät on rikkaus, mies ei menetä minua sillä että menen ystävieni kanssa enkä minä miestäni jos hän menee, päin vastoin sitä taas jaksaa arjessa paljon pirteämpänä kun on välillä tuulettunut ihan vain kamujen kanssa :)



Ei lasketa, että sinä olit viimeksi ja nyt on mun vuoro.. mennään kun on tarve ja halu ja kun siltä tuntuu! Sitten jos tulee jotain päällekkäis menoa ja ei saada lapsille hoitajaa niin siinä kohtaa mietitään vähän että kumpi meni viimeksi ja kummalla nyt polttelee enemmän päästä tuulettumaan ja mitkä ne menot kummallakin on ja sen mukaan sitten.. Ei siis tarvii tapella ja kinata ja olla heti perään menossa jos toinen oli eilen niin tänään menen minä -tyyliin.

Lapsia kaksi, eikä oikein lapsenvahteja.

Noin kerran kuussa käydään kumpikin jossain iltamenoissa. Ja asia on meille ihan normaaalia, ei siihen mitenkään "suhtauduta".. =)



Kerran kaksi vuodessa käydään yhdessä, lapset yleensä silloin isovanhemmilla.

ehkä pari kertaa vuodessa