Mistä tunnistaa alkoholistin, joka piilottelee ongelmaansa?
Epäilen, että äitini on alkoholisti. Ihmeellisiä selityksiä asioille, ei ole kiinnostunut esimerkiksi lapsenlapsistaan ollenkaan, mutta ryyppybileet kavereidensa kanssa kyllä kiinnostaa hyvinkin usein... Käy töissä ja antaa kyllä muuten itsestään hyvin kunnollisen kuvan, mutta nämä erikoiset asioiden selittelyt ja välttelyt on saanut pohtimaan, että taitaa alkoholi olla ongelma...
Kommentit (66)
Minä olen tehnyt oman analyysini ja jakanut nämä tyypit kahteen leiriin. Toinen on juopot. Juopot tykkää juomisesta ja juo mielellään ja paljon. Silti ne kykenee olemaan juomattakin, jos tilanne niin vaatii. Juoppo voi lopettaakin juomisen, jos sairastuu tai tulee muu vakava tilanne eteen. Juopot voi käydä töissäkin pitkään, vuosikymmeniäkin eli jonkunlainen rytmi elämässä säilyy aina, jos vain pysyy silkkana juoppona. Esimerkkinä oma läheiseni. Pystyy olemaan juomatta jos tahtoo.
Toinen leiri on alkoholistit. Myös ne tykkää juomisesta, mutta ero on siinä, että ne ei pysty olemaan juomatta - ikinä. Jos vaan sitä alkoholia on saamaksillaan, niin silloin juodaan. Alkoholisti jemmaa alkoholia niin, että sitä on aina. Puheenaiheetkin liittyy usein juomiseen jollain tavoin. Vaikka yrittäisivät, niin eivät loppujen lopuksi pysty hallitsemaan juomistaan. Jos tietävät, että jossain on se pullo, niin ennemmin tai myöhemmin se käydään juomassa tyhjäksi. Vaikka kuinka vakuuttelisi, että nyt en ota. Alkoholisti yleensä kuolee jollain lailla sen alkoholin takia. Ja elämä menee muutenkin ihan sekasotkuksi, ellei sitten joku siinä vierellä pitelee pystyssä kulisseja.
Siitä että sillä on pullo piilossa.
Tapailin muutaman kerran erästä miestä, ja aina, ihan joka kerta oli oltava sitä alkoa pöydässä tai ainakin kaljapullo. Oli ammatiltaan valokuvaaja eräässä lehdessä, ihan siisti koti mutta se jatkuva alkon läsnäolo alkoi inhottaa ja sanoin siitä. No, mies veti herneen nenään ja alkoi syytellä minua että jos en oliis sellainen ja tällainen hän ei tarvitsisi mitään alkoholia.
Hyvin tyypillinen alkoholistin vastaus ja puolustus. Siihen jäi se äijä. En itse juo, ja jos jotain alkopitoista otan niin valkoviiniä ruokapöydässä. En pidä siitä tunteesta mikä tulee jos on alkaa olla humalassa, minua ahdistaa se kontrollin menetys. En ole oma itseni. En myöskään luota ihmiseen joka kännissä sössöttää mitä syli suuhun tuo, ja ryyppäämiseen monasti littyvää väkivaltaa suorastaan pelkään.
Olen kerran kokenut sellaista mitä en tässä kerro mutta sairaala- ja poliisiasia siitä seurasi.
Pakkohan tuonkaan miehen ei olisi kanssani tarvinnut olla jos ei olisi sitä ilman viinaa kestänyt, typerä tekosyy.
Vierailija kirjoitti:
Tapailin muutaman kerran erästä miestä, ja aina, ihan joka kerta oli oltava sitä alkoa pöydässä tai ainakin kaljapullo. Oli ammatiltaan valokuvaaja eräässä lehdessä, ihan siisti koti mutta se jatkuva alkon läsnäolo alkoi inhottaa ja sanoin siitä. No, mies veti herneen nenään ja alkoi syytellä minua että jos en oliis sellainen ja tällainen hän ei tarvitsisi mitään alkoholia.
Hyvin tyypillinen alkoholistin vastaus ja puolustus. Siihen jäi se äijä. En itse juo, ja jos jotain alkopitoista otan niin valkoviiniä ruokapöydässä. En pidä siitä tunteesta mikä tulee jos on alkaa olla humalassa, minua ahdistaa se kontrollin menetys. En ole oma itseni. En myöskään luota ihmiseen joka kännissä sössöttää mitä syli suuhun tuo, ja ryyppäämiseen monasti littyvää väkivaltaa suorastaan pelkään.
Olen kerran kokenut sellaista mitä en tässä kerro mutta sairaala- ja poliisiasia siit
Mun ystävä alkoi myös raahta kaljatölkkejä mukaan esim. lasten kanssa mennään puistoon, mennään pyörälenkille, leivotaan pipareita, mennään mustikkametsään, mennään markkinoille, pidetään lastenkutsut jne. Mikä tahansa tekeminen oli tekosyy ottaa tölkki jos toinenkin eikä koskaan ollut ajokunnossa ja siitä vitsaili itsekin isoon ääneen että oli ajellut autoa humalassa kun piti lähteä kesken illanvieton lähteä hakemaan lisää. Tämä siis ei mitenkään yrittänytkään salailla ongelmaansa. En tiedä enää miten tänä päivänä kun sattuneesta syystä emme enää tapaile enkä seuraa häntä somessakaan.
Me ollaan tällasia iloisia juoppoja oltu jo kolkyt vuotta! Ikää lähemmäs seitkyt.
Naamasta jo näkee. Punakka ja turpea naama.