Sinkkuna oisit onnellisempi!
28.11.2006 9:38 ILtalehti.
Belfastilaisen yliopiston tutkimus .
Ulsterin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan lapsettomat pariskunnat olivat kymmenen prosenttia onnellisempia kuin pariskunnat, joilla on lapsia.
Lapsettomista sinkut taas ovat parisuhteessa eläviä onnellisempia.
Tärkeimmiksi onnellisuuden mittareiksi tutkimukseen haastatellut ihmiset nostivat terveyden ja taloudellisen turvallisuuden.
Vähiten rahahuolia olikin nimenomaan sinkuilla ja lapsettomilla pariskunnilla. Heille jäi vuosittain reilut 3 300 puntaa (noin 4 900 euroa) enemmän rahaa käytettäväksi kuin lapsiperheillä.
Belfastilaisessa Ulsterin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan lapsettomat pariskunnat olivat 10 prosenttia onnellisempia kuin pariskunnat, joilla on lapsia. Lapsettomista pariskuntiakin onnellisimmiksi tunnustautuivat sinkut.
Tärkeimmiksi onnellisuuden mittareiksi tutkimukseen haastatellut ihmiset nostivat terveyden ja taloudellisen turvallisuuden.
Vähiten rahahuolia oli lapsettomilla sinkuilla ja lapsettomilla pariskunnillekin jäi vuosittain reilut 3 300 puntaa enemmän rahaa käytettävissä vuosittain kuin pariskunnilla, joilla oli lapsia.
Eniten rahahuolia oli yksinhuoltajilla.
Kommentit (15)
Elämä olisi ehkä helpompaa, mutta tuskin olisin onnellisempi.
lle kertoo vähän oudoista arvoista. Tottakai mieluusti sinäkin ottaisit sekä lapsen/lapset että taloudellisesti vakaan arjen, mutta ottaisitko mieluummin taloudellisesti vakaan arjen ILMAN lastasi/lapsiasi? Olisitko siten onnellisempi?
Lapsia meillä ei ole, vaikka olemme sitä yrittäneet. Kyllä minä melko onnellinen olen näinkin, tuohan lapsi omat mutkansa matkaan vaikka toki onneakin.
koska mieheni täydentää minua. Eli tuomme toisistamme parhaatpuolet esille.
itse en ollut kovinkaan onnellinen. Ja nykyisin minua lähinnä säälittää kaikki sinkut ja lapsettomat parit!
Miten niiden elämä on tyhjää ja tyhjänpäiväistä omaan napaan tuijottamista!
Eikä todellakaan aika ennen lasta ollut onnellista kun kärsimme monta vuotta lapsettomuudesta. Se oli niin raskasta että edelleen se taakka on mielessä. Raha ei tosiaan tuo yleensä sitä onnea (paitsi sikäli meille koska saimme lapsen useiden kalliiden hoitojen seurauksena). En kuitenkaan ajattele että jos olisi enemmän rahaa, olisin vielä onnellisempi.
rahaa oli enempi (mies työtön)ja ei tarvinnut koko ajan siivota miehen jälkiä. Mies on kiva ja hyväsydäminen mutta laiska kotihommissa.
Mulla ei olisi mun kahta ihanaa lasta eikä maailman ihaninta miestä. Vaikka palkkarahat saisin pistää vain itseeni, niin silti mulla olisi rahaa vähemmän käytössä kuin nyt.
Mä olen joskus ollut sinkku, ja mä kaipasin ihan mielettömästi ihmissuhdetta. Kaikki oli niin kauhean pinnallista ja yöt oli yksinäisiä. Oli tietysti " hyviäkin" puolia, en ollut kuin omasta itsestäni vastuussa ja sain mennä ja tulla miten halusin. Siihen ne taitaa jäädä mun kohdalla, hyvät puolet meinaan.
En usko! Monissa tutkimuksissa on todettu, että yksinelävät kuolevat muita nuorempana.
minusat useesti vaikuttaa onnettomalta.. itse sinkkuna nautin elämäst enkä kaipaa ketään kattoni alle.
Ihan mielenkiinnosta vaan...
Vierailija:
Kaikki oli niin kauhean pinnallista ja yöt oli yksinäisiä. i]
Vierailija:
Ihan mielenkiinnosta vaan...Vierailija:
Kaikki oli niin kauhean pinnallista ja yöt oli yksinäisiä. i]Ihan vaan rakastamalla ja huolehtimalla. On ihanaa kun on ihminen jonka kanssa voi jakaa asiat ja keskustella, kaikesta ei tarvitse päättää itse. Mä tykkään kotielämästä ja viihdyn näiden seinien sisällä, se ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisin ihan mökkiintynyt. Kyllä mä vielä nykyäänkin käyn tasaisin väliajoin kavereideni kanssa helsingin keskustassa baareissa. Mutta joka kerta kun aamulla herään niin oon tyytyväinen että vieressä on se tuttu ja turvallinen mies.
minusta se on ihanaa. saa kattoo töllöstä mitä haluaa, käyttää vapaat mihin haluaa, tavata ystäviä ilman rajoituksia, käyttää rahansa miten haluaa ja ajatella asioista miten haluaa ilman että joku muka tietää paremmin jne. lomailla missä ja miten haluaa ym.
vakio), nyttemmin lapsellisena ja toimivassa parisuhteessa olen edelleen kaksinverroin onnellisempi.
Terveyden nostan toki minäkin onnellisuuden peruskriteereiksi (tai ainakin suhteellisen terveyden, sellaisen fyysisen kunnon, että voi elää ja toimia), mutta taloudellinen vakaavaraisuus jää minulla kyllä kauas rakkaiden ihmisten taakse onnellisuuden kriteereiden jatkumolla...Kyllä lapseni ja mieheni antavat minulle enemmän kuin rahalla ikinä saisi ostettua.