Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, joilla on lähiaikoina surua läheisen menettämisen
03.04.2023 |
Johdosta, niin miten olette pärjänneet surun kanssa? Olo välillä ylivoimaisen vaikea, ikävä sietämätön. Välillä hetkiä, että helpompi hengittää ja olo tasaisempi. Tuntuu, että kun päivän viettää töissä normaalissa olotilassa, niin jossain vaiheessa iltaa tuska on entistä voimakkaampi. Menetyksestä vasta lyhyt aika.
Tiedän, että kaikilla menee omalla tavalla nämä jutut, mutta miten te olette kestäneet?
Kommentit (9)
Kiitos paljon. Tuntuu vaan välillä, ettei tätä kestä, mutta samalla uskon siihen, että se menee juuri noin, kun kirjoitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suru yllättää. Välillä se painuu taka-alalle, ja sitten taas vyöryy päälle. Sitä on kenenkään muun vaikea tajuta, mikä milloinkin laukaisee surun, ikävän.
Se on kyllä semmoista aallokkoa. Itse menetin läheiseni pari kuukautta sitten, ja edelleenkin suru ykskaks vierii täysillä päälle. Oon kuunnellut paljon musiikkia, ja varsinkin sellaista, joka aukaisee itkuhanat. Oon käynyt psykologilla, aloitin myös lyhyt paykoterapian kaikkien viime vuosien tapahtumien vuoksi. Itkeminen auttaa, ystäville/ läheisille puhuminen myös. Itkua varten on ihmisen silmät.. Kyllä se vain on siinä uskossa elettävä, että jonain päivänä helpottaa ja voi ilolla muistella sitä läheistään 😊. Hurjasti jaksamista, ja osanottoni!
Sulla on , se on ihanaa näinä aikoina 😘
Vierailija kirjoitti:
Suru yllättää. Välillä se painuu taka-alalle, ja sitten taas vyöryy päälle. Sitä on kenenkään muun vaikea tajuta, mikä milloinkin laukaisee surun, ikävän.
Juuri näin. Yksi kaverini on mielestään surun asiantuntija, vaikkei hän ole menettänyt ketään läheistään. Se vähän ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä semmoista aallokkoa. Itse menetin läheiseni pari kuukautta sitten, ja edelleenkin suru ykskaks vierii täysillä päälle. Oon kuunnellut paljon musiikkia, ja varsinkin sellaista, joka aukaisee itkuhanat. Oon käynyt psykologilla, aloitin myös lyhyt paykoterapian kaikkien viime vuosien tapahtumien vuoksi. Itkeminen auttaa, ystäville/ läheisille puhuminen myös. Itkua varten on ihmisen silmät.. Kyllä se vain on siinä uskossa elettävä, että jonain päivänä helpottaa ja voi ilolla muistella sitä läheistään 😊. Hurjasti jaksamista, ja osanottoni!
Sulla on , se on ihanaa näinä aikoina 😘
Kiitos paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan vakavasti varoittaa suruun juuttumisesta. Ensi vaiheen jälkeen hae terapia apua, vaikka siihen menisi kaikki rahasi. Toki terveyskeskuksesta saa 5 käyntiä, mutta se ei vielä riitä.
Jos suru muuttuu krooniseksi, niin sairastut itse kuolettavasti. On ihan pakko luopua vainajasta ja nähdä oma elämä tärkeimpänä. Älä riskeeraa terveyttäsi. Pakko on toipua, aivan pakko. Etsi iloa ja haihattelua, ystäviä, rakkautta, mitä vaan, mikä tuottaa iloa sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä semmoista aallokkoa. Itse menetin läheiseni pari kuukautta sitten, ja edelleenkin suru ykskaks vierii täysillä päälle. Oon kuunnellut paljon musiikkia, ja varsinkin sellaista, joka aukaisee itkuhanat. Oon käynyt psykologilla, aloitin myös lyhyt paykoterapian kaikkien viime vuosien tapahtumien vuoksi. Itkeminen auttaa, ystäville/ läheisille puhuminen myös. Itkua varten on ihmisen silmät.. Kyllä se vain on siinä uskossa elettävä, että jonain päivänä helpottaa ja voi ilolla muistella sitä läheistään 😊. Hurjasti jaksamista, ja osanottoni!
Sulla on , se on ihanaa näinä aikoina 😘
Yritin jo korjata viestiäni, muttei onnistunut! Tossa vikassa lauseessa oli sydän-emoji, joka ei vain tullut näkyviin. Eli sulla on tunteet ja sydän, se on tärkeää! Ole itsellesi armollinen, ja anna surulle aikaa.. ei ole mikään kiire siitä päästä eroon. Surulla on aikansa, mihinkään ei oo kiire, toivottavaa toki, ettei siihen jää ns.makaamaan.,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluan vakavasti varoittaa suruun juuttumisesta. Ensi vaiheen jälkeen hae terapia apua, vaikka siihen menisi kaikki rahasi. Toki terveyskeskuksesta saa 5 käyntiä, mutta se ei vielä riitä.
Jos suru muuttuu krooniseksi, niin sairastut itse kuolettavasti. On ihan pakko luopua vainajasta ja nähdä oma elämä tärkeimpänä. Älä riskeeraa terveyttäsi. Pakko on toipua, aivan pakko. Etsi iloa ja haihattelua, ystäviä, rakkautta, mitä vaan, mikä tuottaa iloa sinulle.
Suru ei ole suorittamista! Jokainen suree tavallaan ja ajallaan, ei siihen ole mitään ohjesääntöä..
-4
Alue: Aihe vapaa
Suru on välillä lähes kestämätöntä, siltä se tuntuu. Mutta se on vain käytävä läpi, kyllä se vähitellen hieman helpottaa, antaa hengähdystaukoa ja tulee taas aaltona yli, helpottaakseen sitten taas. Itse ainakin olen huomannut tämän aaltoliikkeen.
Aluksi on yhtä myrskyä, sitten laantuu hieman, sitten vähitellen nämä tyynemmät hetket ovat yhä pidempiä ja aallot menevät nopeammin ohi.
Ei surusta tarvitse päästä koskaan eroon kokonaan, se usein kulkee rinnalla lopun elämän riippuen miten raskas menetys on ollut kyseessä. Mutta surunkin kanssa oppii vähitellen elämään. Voimia!