Voitteko auttaa minut oikeaan suuntaan psykologisessa dilemmassa

Olen jotenkin äimistynyt mieheni siskon loputtomasta omahyväisyydestä.

Täysin tollo ihminen kehuu itseänsä ja on täynnä sitä itseään.

Kehuu kuuluvansa lukupiiriin; hyvä jos on saanut yhden kirjan kannen auki.

Hän ei tiedosta olevansa tyhmä ja on ilmeisen tyytyväinen olotilaansa kun ei tiedä paremmasta.

Lyylissä on hyvä olla sanoi mato.

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin äimistynyt mieheni siskon loputtomasta omahyväisyydestä.

Täysin tollo ihminen kehuu itseänsä ja on täynnä sitä itseään.

Kehuu kuuluvansa lukupiiriin; hyvä jos on saanut yhden kirjan kannen auki.

Hän ei tiedosta olevansa tyhmä ja on ilmeisen tyytyväinen olotilaansa kun ei tiedä paremmasta.

Lyylissä on hyvä olla sanoi mato.

Kuulostat tyypilliseltä suomalaiselta. Ja varsinkin palstalaiselta

Varmasti hyvin yleistä tuo riittämättömyyden tunne.  Onko ihmisarvosi kiinni siitä mitä olet saavuttanut ?   

Vierailija kirjoitti:

Varmasti hyvin yleistä tuo riittämättömyyden tunne.  Onko ihmisarvosi kiinni siitä mitä olet saavuttanut ?   

Ei, eikä ole silmissäni kenenkään toisenkaan

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin äimistynyt mieheni siskon loputtomasta omahyväisyydestä.

Täysin tollo ihminen kehuu itseänsä ja on täynnä sitä itseään.

Kehuu kuuluvansa lukupiiriin; hyvä jos on saanut yhden kirjan kannen auki.

Hän ei tiedosta olevansa tyhmä ja on ilmeisen tyytyväinen olotilaansa kun ei tiedä paremmasta.

Lyylissä on hyvä olla sanoi mato.

Ehkäpä hänellä on pakottava tarve tulla nähdyksi jonakin muuna kuin tyhmänä.  Sitten yrittää jatkuvasti todistella muille että hänestäkin löytyy viisas puoli. Ei siis välttämättä ole vain omahyväinen.  Välttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti hyvin yleistä tuo riittämättömyyden tunne.  Onko ihmisarvosi kiinni siitä mitä olet saavuttanut ?   

Ei, eikä ole silmissäni kenenkään toisenkaan

Millä tavalla siis koet että olisit "pienempi kuin muut"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin äimistynyt mieheni siskon loputtomasta omahyväisyydestä.

Täysin tollo ihminen kehuu itseänsä ja on täynnä sitä itseään.

Kehuu kuuluvansa lukupiiriin; hyvä jos on saanut yhden kirjan kannen auki.

Hän ei tiedosta olevansa tyhmä ja on ilmeisen tyytyväinen olotilaansa kun ei tiedä paremmasta.

Lyylissä on hyvä olla sanoi mato.

Ehkäpä hänellä on pakottava tarve tulla nähdyksi jonakin muuna kuin tyhmänä.  Sitten yrittää jatkuvasti todistella muille että hänestäkin löytyy viisas puoli. Ei siis välttämättä ole vain omahyväinen.  Välttämättä.

Mielestäni kirjoittaja itse kertoo tässä itsestään. Miten hän heijastaa omaa itseään muihin ja miten hän arvioi ja arvottaa toisia. Hyvin alkeellista

Aloita sillä, että et puhu muille ylempää, etäännyttävää kieltä: dilemmat ja validaatiot pois. Voit käyttää ihan selkeää äidinkieltämme ja tulla sillä ymmärrettäväksi - jos vain hallitset sen. Ehkä ymmärrät itseäsikin paremmin, kun riisut turhat kulissit. Olet mitä luultavimmin ihan tavallinen pulliainen, et muita kummempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti hyvin yleistä tuo riittämättömyyden tunne.  Onko ihmisarvosi kiinni siitä mitä olet saavuttanut ?   

Ei, eikä ole silmissäni kenenkään toisenkaan

Millä tavalla siis koet että olisit "pienempi kuin muut"

Sellainen joka luovuttaa ja antautuu lyhyen tähtäimen palkintoihin. Antaa vallan negatiivisuudelle ja lannistuu. Jättää asiat kesken ja tyytyy. Kapea näkökenttä ja pikkuruinen perspektiivi.

Koetko paljon kateuden tunteita? Pystytkö pitämään ystäviä, jotka ovat hieman sinua parempia usein? Vai tuletko parhaiten toimeen sellaisten kanssa, jotka pitävät saavutuksensa omina tietoinaan ja sitten sellaisten kanssa, jotka ovat todella paljon sinun yläpuolellasi, jolloin voit idolisoida heitä ja ajatella, että olet itsekin hieno kun sinulla on tuollainen ystävä/tuttu?

Vierailija kirjoitti:

Koetko paljon kateuden tunteita? Pystytkö pitämään ystäviä, jotka ovat hieman sinua parempia usein? Vai tuletko parhaiten toimeen sellaisten kanssa, jotka pitävät saavutuksensa omina tietoinaan ja sitten sellaisten kanssa, jotka ovat todella paljon sinun yläpuolellasi, jolloin voit idolisoida heitä ja ajatella, että olet itsekin hieno kun sinulla on tuollainen ystävä/tuttu?

Näen mitä haet takaa ja vastaus on ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koetko paljon kateuden tunteita? Pystytkö pitämään ystäviä, jotka ovat hieman sinua parempia usein? Vai tuletko parhaiten toimeen sellaisten kanssa, jotka pitävät saavutuksensa omina tietoinaan ja sitten sellaisten kanssa, jotka ovat todella paljon sinun yläpuolellasi, jolloin voit idolisoida heitä ja ajatella, että olet itsekin hieno kun sinulla on tuollainen ystävä/tuttu?

Näen mitä haet takaa ja vastaus on ei.

Jos ei uskalla katsoa todellista itseään peilistä, on aina takamatkalla muihin. Vaikka saavuttaisi mitä. Muista se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koetko paljon kateuden tunteita? Pystytkö pitämään ystäviä, jotka ovat hieman sinua parempia usein? Vai tuletko parhaiten toimeen sellaisten kanssa, jotka pitävät saavutuksensa omina tietoinaan ja sitten sellaisten kanssa, jotka ovat todella paljon sinun yläpuolellasi, jolloin voit idolisoida heitä ja ajatella, että olet itsekin hieno kun sinulla on tuollainen ystävä/tuttu?

Näen mitä haet takaa ja vastaus on ei.

Onko sinulla pitkäaikaisia vastavuoroisia merkityksellisiä ihmissuhteita vai enemmän kokemuksia oudosti päättyneistä kaveruuksista ja ystävyksistä, vaikka pidät itseäsi maailman kivoimpana ihmisenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koetko paljon kateuden tunteita? Pystytkö pitämään ystäviä, jotka ovat hieman sinua parempia usein? Vai tuletko parhaiten toimeen sellaisten kanssa, jotka pitävät saavutuksensa omina tietoinaan ja sitten sellaisten kanssa, jotka ovat todella paljon sinun yläpuolellasi, jolloin voit idolisoida heitä ja ajatella, että olet itsekin hieno kun sinulla on tuollainen ystävä/tuttu?

Näen mitä haet takaa ja vastaus on ei.

Onko sinulla pitkäaikaisia vastavuoroisia merkityksellisiä ihmissuhteita vai enemmän kokemuksia oudosti päättyneistä kaveruuksista ja ystävyksistä, vaikka pidät itseäsi maailman kivoimpana ihmisenä?

Näytän ovea hovista heille, jotka eivät tunnista ja tunnusta paremmuuttani, tai toisaalta tuo minun brändiini arvoa saavutuksiltaan ja statuksellaan. Pisin ihmissuhteeni on tasan niin pitkä kuin mitä hyödyn heistä. Jokainen on korvattavissa.

Toistuva kaava on katkenneet ihmissuhteet, minusta riippumattomista syistä aina tietenkin.

Onko nyt hyvä? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koetko paljon kateuden tunteita? Pystytkö pitämään ystäviä, jotka ovat hieman sinua parempia usein? Vai tuletko parhaiten toimeen sellaisten kanssa, jotka pitävät saavutuksensa omina tietoinaan ja sitten sellaisten kanssa, jotka ovat todella paljon sinun yläpuolellasi, jolloin voit idolisoida heitä ja ajatella, että olet itsekin hieno kun sinulla on tuollainen ystävä/tuttu?

Näen mitä haet takaa ja vastaus on ei.

Onko sinulla pitkäaikaisia vastavuoroisia merkityksellisiä ihmissuhteita vai enemmän kokemuksia oudosti päättyneistä kaveruuksista ja ystävyksistä, vaikka pidät itseäsi maailman kivoimpana ihmisenä?

Näytän ovea hovista heille, jotka eivät tunnista ja tunnusta paremmuuttani, tai toisaalta tuo minun brändiini arvoa saavutuksiltaan ja statuksellaan. Pisin ihmissuhteeni on tasan niin pitkä kuin mitä hyödyn heistä. Jokainen on korvattavissa.

Toistuva kaava on katkenneet ihmissuhteet, minusta riippumattomista syistä aina tietenkin.

Onko nyt hyvä? :D

Ihminen voi olla epävarma ja kilpailuhenkinen ilman että on narsisti. Nämä eivät ole toivottavia ominaisuuksia kenelläkään. Jos on esimerkiksi kasvanut perheessä jossa kaikki hyvä on yhdistetty materiaan, rahaan ja kuuluisuuteen mutta toisaalta oltu niin tunneköyhiä että juuri mistään ei ole kehuttu eikä olla opittu keskustelemaan tms. vain ja ainoastaan kilpailemaan. Pahimmillaan haukuttu huonoista ja keskinkertaisista suorituksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin katseletko niitä jälkimmäisiä ohjelmia tunteaksesi itsesi paaremmaksi? Kuulostaa oudolta. Kuulostaa, että sinulla oikeasti on jokin mielenhäiriö.

No ei ihan noin. Enemmänkin muistutus siitä, että minulla on asiat oikeasti tosi hyvin.

Onko sinulla jokin jatkuva epäilys, että ei ole? Miksi tavoittelet kuuta taivaalta, miksi sinun pitäisiolla maailman ykkönen? Onko läheisillä, ystävillä, rakkaallasi, perheelläsi, tärkeä sija elämässäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koetko paljon kateuden tunteita? Pystytkö pitämään ystäviä, jotka ovat hieman sinua parempia usein? Vai tuletko parhaiten toimeen sellaisten kanssa, jotka pitävät saavutuksensa omina tietoinaan ja sitten sellaisten kanssa, jotka ovat todella paljon sinun yläpuolellasi, jolloin voit idolisoida heitä ja ajatella, että olet itsekin hieno kun sinulla on tuollainen ystävä/tuttu?

Näen mitä haet takaa ja vastaus on ei.

Onko sinulla pitkäaikaisia vastavuoroisia merkityksellisiä ihmissuhteita vai enemmän kokemuksia oudosti päättyneistä kaveruuksista ja ystävyksistä, vaikka pidät itseäsi maailman kivoimpana ihmisenä?

Näytän ovea hovista heille, jotka eivät tunnista ja tunnusta paremmuuttani, tai toisaalta tuo minun brändiini arvoa saavutuksiltaan ja statuksellaan. Pisin ihmissuhteeni on tasan niin pitkä kuin mitä hyödyn heistä. Jokainen on korvattavissa.

Toistuva kaava on katkenneet ihmissuhteet, minusta riippumattomista syistä aina tietenkin.

Onko nyt hyvä? :D

Kysyin että ihmetteletkö että sinulla ei ole ystäviä vaikka et näe itsessäsi mitään vikaa, päinvastoin, luulet olevasi sosiaalisesti hyvä ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin katseletko niitä jälkimmäisiä ohjelmia tunteaksesi itsesi paaremmaksi? Kuulostaa oudolta. Kuulostaa, että sinulla oikeasti on jokin mielenhäiriö.

No ei ihan noin. Enemmänkin muistutus siitä, että minulla on asiat oikeasti tosi hyvin.

Onko sinulla jokin jatkuva epäilys, että ei ole? Miksi tavoittelet kuuta taivaalta, miksi sinun pitäisiolla maailman ykkönen? Onko läheisillä, ystävillä, rakkaallasi, perheelläsi, tärkeä sija elämässäsi?

No on kyllä kieltämättä. Olen aina välillä sisäisesti se nuhjuinen köyhän perheen paheksuttu huonotapainen kakara, vaikka saavuttaisin mitä. Joskus onnistun elämään tässä hetkessä ja nauttimaan kaikesta mitä minulla on tai mihin olen ihmisenä tullut. Sitten tulee se hetki vaikkapa yön pimeinä tunteina, kun en tunne saavutuksiani omikseni. Oloni helpottuu, kun uppoudun hetkeksi maailmaan jossa asiat ovat paljon huonommin kuin itselläni.

Perhe, puoliso ja kaverit ovat tärkeitä.

Sinä et ole vielä kuitenkaan paras itsetuntemuksessa. Et ole antanut anteeksi sille lapselle joka olit, se nuhjuinen huonotapainen kakara. Se, että puhut itsestäsi noin ja koet paremmuutta katsoessasi jotain kurjuusdokkareita tarkoittaa, että et ole hyväksynyt sitä että olet ollut joskus köyhä ja osaton lapsi. Ihan kuin se olisi sinun vikasi ja sitä kautta myös sinun työsi korjata asia. Sinä olet ollut kaunis, rakastettava ja hyvä lapsi huonoissa olosuhteissa. Kukaan lapsi ei ole nuhjuinen tai huonotapainen omasta halustaan. Sinä olisit ansainnut parempaa, rakkautta ja jota kuta joka olisi pitänyt sinua maailman ihmeellisempänä asiana vaikka missä ryysyrannassa.

Sitten kun katsot niitä dokumentteja tunnet empatiaa, sitten olet myös parempi tässä sinun psykologisessa dilemmassasi.

On mahdotonta uskoa ettetkö tuntisi riittämättömyyttä silloin kun joku elämässäsi on sinua parempi jossain. Siitä yleensä seuraa sosiaaliseen elämään pulmia. Tunnut kuitenkin olevan haluton miettimään tätä puolta. Mutta jos oikeasti haluat joskus voida hyvin niin sekin ovi pitää avata, sinulla on nyt joku lapsenmielesi muodostama käsitys hyvästä elämästä materian ja saavutusten kautta, kun olet sitä ollut vaille. Normaalille ihmisille ne ovat välineitä, sinulle itsetarkoitus. Siksi voit huonosti.