Voitteko auttaa minut oikeaan suuntaan psykologisessa dilemmassa

Tämän takia pitkäaikaistyöttömiä nöyryytetään

Liian tyytyväinen ei saa olla, muuten loppuu tarve kehittyä.

Tuota...jospa aloittaisit terapian, kuulostat siltä, että olisi enemmän kuin tarpeen.

Kysyykö kissa itseltään miten se voisi olla parempi kissa? Ei, se elää juuri tasan omaa kissan elämäänsä välittämättä pätkän vertaa miten paljon parempi tai huonompia muut kissat ovat.

Kansa haluaa kirjoitti:

Tämän takia pitkäaikaistyöttömiä nöyryytetään

Mikä vaihtoehdoksi nöyryyttämiseen? Auttaminen varmaan. Ap

Tuo homma johtaa siihen, että luet kehoposiitivuus kirjan. Sitten seinällä lukee liva,laught, cider ja alkaa massiivinen copetus kaikesta

Vierailija kirjoitti:

Kysyykö kissa itseltään miten se voisi olla parempi kissa? Ei, se elää juuri tasan omaa kissan elämäänsä välittämättä pätkän vertaa miten paljon parempi tai huonompia muut kissat ovat.

Joku toinen on tyytyväinen tavallisena keskitien pulliaisena, kuluttajana, massana, virran mukana kulkijana.

Mutta jos haluat jäädä historiankirjoihin, tehdä poikkeuksellisia asioita tai muokata maailmaa, ei riitä, että sunnuntai-iltapäivän kohokohtana on kivat päikkärit ja pullakahvit.

No jostainhan tuo jatkuva validaation tarve kumpuaa.

Onko joku sinulle tärkeä auktoriteettihahmo ollut "epävaikuttunut" osaamisestasi ja osoittanut sen esim julkisesti lyttäämällä? Tuo voi herkkinä ikäkausina jättää valtavan tyhjyyden tunteen pitkälle aikuisuuteen ja aiheuttaa perfektionismiä.

Vaarana on että piiskaa itseään huipulle (ja jos on resilienssiä pysyy myös siellä huipulla ja pystyy toimimaan siellä) mutta jotenkin oma näkö kaventuu ja alkaa vaatimaan täydellisyyttä myös kaikilta muilta, joilla ei edes olisi onnistumisen edellytyksiä vastavaan ja näin ollen alat arvottamaan kanssaihmisiä heidän suoritustensa perusteella.

Täydellisyys on illuusio ja ihmisen keksimä konsepti joka antaa näennäisen oikeutuksen arvostella muita suhteessa itseensä. Täydellisyys ei ole mitenkään tosioleva.

Eli vähän anna itsellesi löysää ja myötätuntoa, ja näin ollen saatat löytää itsestäsi empaattisemman puolen.

Terkuin kyökkipsykologi

Ääripäästä toisee kirjoitti:

Tuo homma johtaa siihen, että luet kehoposiitivuus kirjan. Sitten seinällä lukee liva,laught, cider ja alkaa massiivinen copetus kaikesta

Että pitäisikin ottaa omistajuus lievästä dissaamisesta? Haittaako se, jos välillä polkaisee ylemmäs jonkun harteilta?

Lopeta vertailu. Se niin yksinkertaista. Et ikinä voi olla maailman paras. Riität sellaisena kuin olet. Itseään voi, ja kannattaa kehittää silti.

Vierailija kirjoitti:

No jostainhan tuo jatkuva validaation tarve kumpuaa.

Onko joku sinulle tärkeä auktoriteettihahmo ollut "epävaikuttunut" osaamisestasi ja osoittanut sen esim julkisesti lyttäämällä? Tuo voi herkkinä ikäkausina jättää valtavan tyhjyyden tunteen pitkälle aikuisuuteen ja aiheuttaa perfektionismiä.

Vaarana on että piiskaa itseään huipulle (ja jos on resilienssiä pysyy myös siellä huipulla ja pystyy toimimaan siellä) mutta jotenkin oma näkö kaventuu ja alkaa vaatimaan täydellisyyttä myös kaikilta muilta, joilla ei edes olisi onnistumisen edellytyksiä vastavaan ja näin ollen alat arvottamaan kanssaihmisiä heidän suoritustensa perusteella.

Täydellisyys on illuusio ja ihmisen keksimä konsepti joka antaa näennäisen oikeutuksen arvostella muita suhteessa itseensä. Täydellisyys ei ole mitenkään tosioleva.

Eli vähän anna itsellesi löysää ja myötätuntoa, ja näin ollen saatat löytää itsestäsi empaattisemman puolen.

Terkuin kyökkipsykologi

Hyvää tekstiä. Validaation tarve on ollut aikanaan aivan sairaalloisella tasolla. Kotona ei ole nähty ja kuultu ihmisenä, ainoastaan vanhemman jatkeena. Tunteet ja muut rasittavuudet on hiljennetty joko hyvällä tai pahalla.

Nykyään jäljellä on oikeastaan tuo, että ehkä kerran tai pari kuussa uppoudun pahoinvoinnin maailmaan kokeakseni, etten ole enää itse siellä mistä 10 vuotta sitten aloin ponnistaa. Olen sinänsä hyvin empaattinen ja ymmärrän kyllä, että eväät ovat kaikilla erit. Teen myös hyväntekeväisyyttä.

Etsin terveellisempää lähdettä, josta voisin ammentaa sen tunteen, että olen tullut pitkälle ja saavuttanut paljon.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta vertailu. Se niin yksinkertaista. Et ikinä voi olla maailman paras. Riität sellaisena kuin olet. Itseään voi, ja kannattaa kehittää silti.

Minä riitän ja olen ihmisenä arvokas.

Mutta miksi en treenaisi timmiä kroppaa, opettelisi soittamaan eri soittimia, puhumaan eri kieliä, matematiikkaa tai piirtämään hyvin, kun kerran se on täysin mahdollista?

Ja kun opettelen vaikka kokkaamista, opettelen vaikeita asioita. Molekyyligastronomiaa. Miksi en?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyykö kissa itseltään miten se voisi olla parempi kissa? Ei, se elää juuri tasan omaa kissan elämäänsä välittämättä pätkän vertaa miten paljon parempi tai huonompia muut kissat ovat.

Joku toinen on tyytyväinen tavallisena keskitien pulliaisena, kuluttajana, massana, virran mukana kulkijana.

Mutta jos haluat jäädä historiankirjoihin, tehdä poikkeuksellisia asioita tai muokata maailmaa, ei riitä, että sunnuntai-iltapäivän kohokohtana on kivat päikkärit ja pullakahvit.

Jokainen voi kehittää itseään niin paljon kuin sielu sietää, mutta tässä maailmassa on jo niin paljon pahoinvointia, että on hyvä välillä muistaa se että vähempikin riittää. Aina ei tarvitse olla se paras, nopein, kaunein vaan riittää että vain on.

Narsisti?

Vierailija kirjoitti:

Narsisti?

Narsisti tarvitsee aktiivisia ihailijoita ja faneja.

Ainoastaan hengellisyys on auttanut itselläni samaan pulmaan. Kamppailen myös addiktioiden kanssa, koska sinne voi paeta omaa riittämättömyyttä. Koen, että jos en ole täydellinen, niin olen vajaa. Mutta uskon kautta voi kokea olevansa riittävä epätäydellisenä.

Niin katseletko niitä jälkimmäisiä ohjelmia tunteaksesi itsesi paaremmaksi? Kuulostaa oudolta. Kuulostaa, että sinulla oikeasti on jokin mielenhäiriö.

Sinä olet Jumalan luoma ihminen ja hän tahtoo viedä sinut taivaan kotiin, kun sinun aikasi tulee poistua täältä.  Jeesus sanoi, että hän on tie totuus ja elämä.  Ota Jeesus elämääsi ja seuraa häntä, vain siten tulet löytämään tarkoituksen elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyykö kissa itseltään miten se voisi olla parempi kissa? Ei, se elää juuri tasan omaa kissan elämäänsä välittämättä pätkän vertaa miten paljon parempi tai huonompia muut kissat ovat.

Joku toinen on tyytyväinen tavallisena keskitien pulliaisena, kuluttajana, massana, virran mukana kulkijana.

Mutta jos haluat jäädä historiankirjoihin, tehdä poikkeuksellisia asioita tai muokata maailmaa, ei riitä, että sunnuntai-iltapäivän kohokohtana on kivat päikkärit ja pullakahvit.

Jokainen voi kehittää itseään niin paljon kuin sielu sietää, mutta tässä maailmassa on jo niin paljon pahoinvointia, että on hyvä välillä muistaa se että vähempikin riittää. Aina ei tarvitse olla se paras, nopein, kaunein vaan riittää että vain on.

Itsensä kehittäminen on parasta mitä tiedän. Olen onnellisempi opetellessani jotain kuin tuhlaamassa elämää johonkin typeryyteen mistä ei jää mitään käteen. Harva on missään paras ja se on hyvä että sparraajia riittää.

Yritän selittää kielikuvilla. Kuvittele, että nautin juoksemisesta ja haluan juosta itselleni parhaalla potentiaalilla. Etsiydyn juoksutapahtumassa jonkun itseäni hitusen verran nopeamman taakse ja juoksen hänen tahdissaan. Välillä kuitenkin sorrun ja jään löntystelemään häntäpään juoksijoiden mukana, tietäen että olen heitä parempi juoksija. Tämä kannustaa minua taas skarppaamaan ja nostamaan tahtia. Tarvitsen verrata itseäni löntystäviin juoksijoihin, jotta saan kerättyä uskoa itseeni. Uuvuttaa verrata itseään aina parempiin ja elää jatkuvassa huonommuudentunteessa, vaikka he ovatkin minulle hyvästä (sparraavat).

Osasinko selkiyttää?

Vierailija kirjoitti:

Niin katseletko niitä jälkimmäisiä ohjelmia tunteaksesi itsesi paaremmaksi? Kuulostaa oudolta. Kuulostaa, että sinulla oikeasti on jokin mielenhäiriö.

No ei ihan noin. Enemmänkin muistutus siitä, että minulla on asiat oikeasti tosi hyvin.