Hyperemeesikokemuksia

Täältä taisi poistua aborttiaiheinen keskustelu, jossa puhuttiin myös hyperemeesistä. Kerroin omasta kokemuksestani, eli siitä, että oikeastaan pahan hyperemeesin vuoksi päädyin aborttiin, vaikka alunperin olisin lapsen halunnut. Olin nuori, ja vaikea pahoinvointi alkoi raskausviikolla 4, eli ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä, oikeastaan heti positiivisen raskaustestin jälkeen. Oikeastaan luulin, että on normaalia oksentaa yötä päivää kymmeniä kertoja päivässä ja olla täysin kyvytön juuri mihinkään. En edes älynnyt pyytää apua, vaan luulin, että tämä on oma vikani, en vain kestä ihan normaalia raskautta. Lopulta olin viikolla 9 niin lopussa, että halusin abortin. Edelleenkään en tajunnut edes sanoa, että voin niin huonosti, etten jaksa enää. Sen oivaltaminen, että jos olisin saanut edes jonkinlaista ymmärrystä ja apua sairauteeni, on ollut vähän rankkaa, sillä silloin olisi saattanut olla mahdollista, että olisin synnyttänyt lapsen. Tästä on nyt reilu 30 vuotta aikaa. Myöhemmin en sitten lasta ole saanut edes IVF:n avulla. Olen kuitenkin ihan onnellinen ja tyytyväinen elämääni nyt, enkä sinänsä tähän lasta kaipaisikaan, mutta kyllä tuo vähän kaivelee mielessä. Kuulisin mielellän muiden kokemuksia hyperemeesistä, ja siitä osataanko sitä nykyisin kohdata ja hoitaa.