Viihdyttekö lähihoitajan työssä?

Viihdyn

Aika raskasta kun itellä raskasta

En viihdy. Syynä kire ja työn yksitoikkoisuus. Siispä opiskelen.

Tiedän ihmisiä jotka viihtyy. Varmaan yksi tärkeä juttu on että asennoituu realistisesti, eli ei yritä tehdä sellaista mitä ei voi tehdä.

Viihdyn ainakin jotenkuten. Olen mt-puolella ja työporukka on tosi kiva. Potilaat on pahassa kriisissä, se on kovaa. Ja osastoja vaan suljetaan. En ymmärrä miksi näin halutaan toimia. 

Mä oon päiväkodissa töissä ja viihdyn. Toki riippuu hyvin paljon työkavereista. En jaksa stressata vaikkei aina ehdittäisi retkelle tai luistelemaan, kunhan lapset on turvassa ja ilmapiiri hyvä, mulle riittää. Mitään ihmeitä en tällä palkalla edes yritä.

Samahan se mitä tekee ei siitä tarvitse pitää. Harva saa tehdä sellaista työtä mistä pitää ja siksi siitä maksetaan palkkaa joka kompensoi menetetyn vapaa-ajan. Jos kompensoi.

Viihdyn ja en. Viihdyin vuosia hyvin ja nykyään se on jotain mihin on turtunut ja kaipaan jotain muuta. Aina kun palkka jää pieneksi, hatuttaa jotenkin tosi paljon. Hyvä työporukka on varmaan tärkein asia viihtymiselle isossa kuvassa. Teen työt hyvin ja mietin paljon sitä, mitä muuta voisin tehdä. Oon ollut monissa monissa työpaikoissa ja nykyinen on mt-palveluasumista. Siinä on vähemmän perushoitoa kuin monessa muussa asiakasryhmässä :D

Viihdyn. Kotihoidossa työ todella itsenäistä. Työyhteisö mukava ja tykkään vanhuksista. Palkka suhteessa moneen muuhun lähihoitajan työpaikkaan hyvä. Meillä korvataan hyvin vuoronvaihdoista ja lisäksi kesällä saadaan rekryrahaa.

En viihtynyt.

Syitä:

liian fyysistä (raskasta keholle),

koin ihan suoranaista fyysistä väkivaltaa, ja haukkumista, huutoa (esim. sairailta elämäänsä tyytymättömiltä hoidettavilta ja omaisiltaan, asioista joihin en voinut vaikuttaa),

epäsäännöllinen kolmivuorotyö pitkine putkineen väsytti ("paras" oli kolmen viikon työputki vuorotellen ilta-aamu-ilta-aamu-ilta-ilta, ja vain kolme yksittäistä vapaapäivää tuona aikana väleissä, toki oli sitten tuon putken jälkeen peräti 3 vapaapäivää peräkkäin, mutta niistä 2 meni sängyssä makaamiseen ja palautumiseen...)

raskasta oli myös olla ihan koko ajan ihmisten parissa ja saatavilla, kuunnellen pääasiassa koko ajan toisten murheita, ja koko ajan sinua tarvitaan ja hoetaan nimeäsi vaatien jotakin "Anna, tuotko tämän, Anna, autatko tässä, Anna puetko, Anna haetko, Anna nostatko, vedätkö, työnnätkö, Anna Anna Anna" kun jo muutenkin oli koko ajan kädet täynnä työtä.

ja sitten yökötti ihan vaan eritteet joita joutui käsittelemään ja siivoamaan. Ripulikakkaa, virtsaa, verta, oksennusta, kuolaa, limaa, alapääeritteitä, mätiviä haisevia haavoja...

Vaihdoin hoitoalalle 3-kymppisenä, tein sitä vajaat 8 vuotta eri paikoissa, ja palasin aiemmalle alalleni takaisin.

Vihaan lähihoitajan työtä. Työskentelen vanhusten parissa, en jaksa enää. On oma iäkäs isä hoidettavana lisäksi. En saa vähennettyä työtunteja, joten irtisanouduin. Olen täysin loppu, olen jopa miettinyt itseni tappamista.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan lähihoitajan työtä. Työskentelen vanhusten parissa, en jaksa enää. On oma iäkäs isä hoidettavana lisäksi. En saa vähennettyä työtunteja, joten irtisanouduin. Olen täysin loppu, olen jopa miettinyt itseni tappamista.

Herttinen sentään, lopeta työhommat heti hyvä ihminen. Ei siellä ole väkisin pakko kitua, meet vähäksi aikaa vaikka porrassiivoojaksi kun oot ensin ollut vaikka saikulla vähän aikaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihaan lähihoitajan työtä. Työskentelen vanhusten parissa, en jaksa enää. On oma iäkäs isä hoidettavana lisäksi. En saa vähennettyä työtunteja, joten irtisanouduin. Olen täysin loppu, olen jopa miettinyt itseni tappamista.

Herttinen sentään, lopeta työhommat heti hyvä ihminen. Ei siellä ole väkisin pakko kitua, meet vähäksi aikaa vaikka porrassiivoojaksi kun oot ensin ollut vaikka saikulla vähän aikaa 

No eihän tuossa tilanteessa oteta lopputiliä vaan haetaan sairauslomaa työuupumuksen vuoksi. Työpsykologin kanssa olisi myös päästävä keskustelemaan kuormittavasta tilanteesta. Mitä se auttaisi saada vielä karenssi päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan lähihoitajan työtä. Työskentelen vanhusten parissa, en jaksa enää. On oma iäkäs isä hoidettavana lisäksi. En saa vähennettyä työtunteja, joten irtisanouduin. Olen täysin loppu, olen jopa miettinyt itseni tappamista.

Älä vain mieti myös toteuta se. Se olisi ratkaisu kaikkiin ongelmiisi. Tsemppiä jatkoon!

Viihdyn. Työ muistisairaiden parissa on minulle kutsumus. Tosin sain aika monta kertaa vaihtaa työpaikkaa ennen kuin löytyi sellainen missä ehtii muutakin kuin antaa ruokaa ja siivota sen toisesta päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihaan lähihoitajan työtä. Työskentelen vanhusten parissa, en jaksa enää. On oma iäkäs isä hoidettavana lisäksi. En saa vähennettyä työtunteja, joten irtisanouduin. Olen täysin loppu, olen jopa miettinyt itseni tappamista.

Älä vain mieti myös toteuta se. Se olisi ratkaisu kaikkiin ongelmiisi. Tsemppiä jatkoon!

Mene ja tee sinä samoin, sanotaan Raamatussakin.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan lähihoitajan työtä. Työskentelen vanhusten parissa, en jaksa enää. On oma iäkäs isä hoidettavana lisäksi. En saa vähennettyä työtunteja, joten irtisanouduin. Olen täysin loppu, olen jopa miettinyt itseni tappamista.

Sä tarvit apua. Lääkäriin, sairauslomalle, psykologille jne. Hoida itsesi ajan kanssa kuntoon.

Työn raskaus on huono puoli. Se että pitää antaa fyysisesti ja henkisesti enemmän kuin mitä voimat riittäisivät ja vapaat ei riitä palautumiseen vuorotyöstä.

Pidän. Työni on kevyttä ja siistiä enimmäkseen sisätyötä.

Olen ollut vanhustyössä kohta 15 vuotta ja todellakin tykkään. Vapaalla pidän itsestäni huolta kuntoilemalla, lepäämällä ja syömällä terveellisesti niin ei ole ongelmia jaksamisen kanssa. Aikaa jää myös muihin harrastuksiin ja perheelle.

Meillä on töissä muutama jotka valittavat kaikesta. Elintavat ihan rempallaan ja syytetään pelkästään työtä. Purkavat pahanolon toisiin kyräilemällä selän takana tai joskus päin naamaan. On selkävaivaa, polvet ei kestä yms. Fyssarin ohjeita ei ole noudatettu ikinä vaan halutaan pelkästään saikkua ja buranaa niin pääsee sohvalle makaamaan viikoksi tai kahdeksi suklaalevyn ja viinilasin kera. Ei ole ihme että kroppa ja pää antaa periksi.