Kuusi vuotta eron jälkeen
on mun ex nyt raivoissaan siitä, että kun elatusmaksut on - kunnialla - maksanut ja yhteinen lapsi nyt 18, vanhempani ovat taanneet lapselle opiskelurahat ilman, että lapsi joutuu ottamaan opintolainaa. Ex syyttää minua nyt siitä, että vanhempieni kanssa ,,kiristän,, lasta asumaan kotona luonani (muuhun eivät rahat riitä) vaikka itse ex voisi parin sadan euron tuella mahdollistaa lapsemme asumisen solussa. Yrittää painostaa Sen sijaan lastamme ottamaan opintotukea, vain jotta tämä pääsisi irti ,,riippuvuudesta,, minuun ja vanhempiini. Ja väittää meidän pakottavan lapsen opettajan ammattiin, vaikka se on ollut lapsen toive jo kauan.
Luulin että taistelu loppuisi kun lapsemme on 18. Vielä mitä! Muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (2)
Ei halua. Koti on aina koti, sanoo. Luonani hänellä on hyvä olla, vanhempani asuvat lähellä.
En ymmärtänyt. Jos vanhempasi ovat säästäneet rahaa lapselle, niin miksei hänellä olisi nyt muka rahaa asua yksin/solussa? Saa hän kuitenkin opintotukea ja asumistukea.